Toiminnallinen päivä. Aamupäivä touhuiltiin piha- ja tallihommissa. Karvanaama pelasi siinä samalla muutaman erän koripalloa. Vauhti oli taas sen mukaista, että pallo piti laittaa hyllylle siinä vaiheessa, kun jatkuvasti sai olla kaivamassa sitä auton alta (Aikansa pelaa yksinään, mutta haluaa sitten pelikaverin ja sen saa helpoiten tunkemalla pallon auton alle, jolloin joku tulee jeesaamaan...).
Iltapäivästä mentiin tervehtimään Sissiä. Koirakaverukset saivat juosta sydämensä kyllyydestä jäällä. Ja sitä ne todellakin tekivät. Tosi hienosti tulee tämäkin kaksikko toimeen, vaikka ikäeroa vain pari vuotta ja sukupuoli sama.
Illalla aksahallille. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa jo tovi. Aika tarkkaan 3kk ja 1vko, kun kalenteria mielenkiinnosta selasin. Meno oli sen mukaista. Sisälle halliin mentiin niin, että "talutushihna soi" (tiesi, mihin ollaan menossa). Meitä oli vain 4 ja halli jaettu kahteen osaan, joten jokainen pääsi estradille kahteen otteeseen ja aikaa käytössä tosi kivasti. Ensimmäisenä hallin takaosaan tekemään hallintaharjoituksia Marin kanssa. Useamman esteen (hyppyjä, putkia, a-este ja rengas) sarjoja, tiukkoja käännöksiä ja hankalia teitä. Siis näin meidän tasolta katsottuna. Ihmeen hyvin näistä selvittiin. Sitten hetki huilia ja hallin etuosaan, mihin oli tehty pidempi rata. Katjan kanssa tultiin siihen tulokseen, että parempi tauon jälkeen keskittyä yksittäisiin esteisiin sekä pätkiin radasta. Yksittäisenä esteenä treenattiin puomia, mikä ollut Keltsistä tosi jännää. Parilla ekalla kerralla epäröi hetken, mutta sen jälkeen mieli muuttui (Lieneekö kinkun- ja nakinpalasilla osuutta asiaan, mitä esteellä tarjoiltiin?) ja omatoimisesti ravasi puomia ees-taas, josko vielä palasen saisi. Sen jälkeen muutaman esteen sarjoja. Näissä tahtoi olla intoa enemmän kuin älyä. A-este on ollut lemppari ihan alusta alkaen. Treenien päätteeksi juttelin hetken Katjan kanssa niin Keltsiläinen ehti omatoimisesti treenaamaan vieressä nököttävää A-estettä (meni esteen yli... tutki kontaktin sekä lähiympäristön, eikö mitään herkkuja muka jätetty... täyskäännös... takaisin esteen toiselle puolelle... sama tutkiminen taasen... Patsastelua a:n harjalla... jne. jne. jne.).
Yksi asia on varmaa tämän päivän hallivisiitin perusteella. Aksaa me jatketaan kerta viikkoon, koska se on koirasta niin sikamaisen hauskaa ja hyvää vastapainoa kaikelle muulle tekemiselle. Hypyt mennään mini-/medikorkeuksin, pidetään kivaa ja keskitytään erityisesti hallinta- sekä ohjausharjoituksiin. Treenien perusteella voin nimittäin todeta, että niissä riittää haastetta kerrakseen. Ei tuo hanskassa pysyminen aksahallissa ole mitään helppoa, kun se on niin kivaa. Heh. Ortopedi ei asettanut mitään rajoituksia harrasteisiin, joten en aio itsekään kapuloita rattaisiin pistää. Järki kädessä, koska mitään kisatavoitteita ei lajiin liity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti