tulihan käytyä

Aamulla aikaisin kurvattiin Renkomäen ABC:lle ja hypättiin siitä Tuulan & Jymyn kyytiin. Suuntana Suskin tottissemma Kirkkonummella. Jymy matkusti takaboxissa omassa yksiössään, Keltsi takapenkillä Taavin yksiössä alivuokralaisena. Matka meni tosi hienosti, eikä minkäänlaisia konflikteja tai pienimpiäkään pöhähdyksiä  matkan varrella ollut. Hienot koirat! Perillä huomasin, että ketjupanta ja koulutusliina ovat sitten unohtuneet kotiin... Great! Eikun Jymyltä panta lainaan, mitä sitten viriteltiin lyhyemmäksi liinan lukon avulla.

Meitä oli 8 kaikkiaan ja jokainen teki kaksi kierrosta, välissä lounastauko. Keltsi vuorossa porukan viimeisenä. Jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Totesinpa heti ekan setin aikana, että varusteiden lisäksi kotiin taisi jäädä myös fiilis. Koirasta puuttui into, enkä minäkään (kuulemma) ollut oma itseni, vaikka noin muutenkaan tuskin maailman värikkäin/räväkin koiranohjaaja. Koiralla on kyllä ollut intoa, vaikka ohjaajalla ei aina älyä olekaan. Eikä se iltapäivän setti juuri aamusta eronnut.

Analysoin toki tilannetta jälkikäteen, koska tilanne oli kerrassaan outo. Oliko aamuruoan totaalinen väliinjääminen sittenkin liikaa? Lainakyytikö poikkesi normaalista, vaikka mitään kränää ei kaverin kanssa ollutkaan? Vai oliko häkki se juttu, kun moisessa joutui viettämään päivän? Purkiko itseään suotta jossakin tilanteessa? Vai oliko vaan huono päivä? En tiedä. Harmittaa, vaan kun tuli Kirkkonummelle asti ajettua, mutta tulihan käytyä...

kolmas kerta toden sanoo

Ihan mieletön keli! Tällaista päivää ei voi hukata sisällä, eikä mikään voita piiiiiitkää metsälenkkiä. Pakko oli lenkin alkuun testata pitääkö sanonta "Kolmas kerta toden sanoo" paikkaansa eli onko esineisiin liittyvä into ollut sattumaa? Nappasin taskuun pienen piippihiiren ja katsoin sopivan  kohdan, mihin tallasin aiemman kaltaisen (10m x 30m) kaistaleen. Maasto ehkä hieman haastavampaa kuin aiemmissa. Jätin piippihiiren kuusen juurelle aika lähelle keskitakalinjaa. Keltsi matkaan. Porhalsi kuusen ohi ja hyppäsi mättään päälle, olin varma, että joku muu vei nyt voiton. Väärässä olin. Pyörähti ympäri, nuuhki hetken ja seuraavaksi näin, että porhaltaa minua kohti hiiri suussa. JEE!

Päälle puolentoistatunnin reipas lenkki. Myös perhoset ovat heränneet... SE ON KEVÄT!!! :)

esineitä ja lenkkiä

Täällä on satanut tänään, joten siirsin vielä jäljen tekoa. Sen sijaan käytiin tekemässä pientä esinetreeniä sekä lenkillä sen päälle. Talloin noin 10m x 30m kaistaleen. Keskelle, mutta aika taakse sukka ja oikeaan takakulmaan minikokoinen pehmoötökkä. Arvelin, että jälkimmäinen on kiinnostavampi. Ja eikun matkaan... Vauhdilla lähti etsimään ja sukka sieltä maastosta ensimmäisenä nousi. Toi vauhdikkaasti mutta tiputti noin puolen metrin päähän minusta. Taisi olla osin omaakin vikaa, kun aloin kaivella palkkaa taskusta liian aikaisin? Nosti kuitenkin ja luovutti käteen, kun tajusi, ettei palkkaa ilman tule. Sitten toista esinettä etsimään. Pehmoötökkä kulki maastosta vauhdikkaasti pois ja tämän toi suoraan käteen.
Olen tosi iloinen innosta, millä tuo esineitä etsii. Ja ylipäätään, että homma on pysynyt mielessä talvitauosta huolimatta. Mitenkään hirmu pitkällehän me ei asiassa vielä viime syksynä päästy. Tekemistä toki riittää, mutta tästä on hyvä jatkaa ja motivaatiosta hommaa kohtaan on pidettävä kaikin keinoin huoli! :)

Esineiden päälle vielä reipas tunnin lenkki. Ja nyt pääseekin sitten koiran pesuun, kun melkoisen kurainen irrallaan kirmailusta...

eka esine

Töistä kotiin kurvaillessa havaitsin loivan etelärinteen, mikä kylpi auringossa ja oli ihan sula! Se on syöksähdettävä pakastimelle kaivamaan veripullo sulamaan ja korkattava jälkikausi 2010. Huomenna onkin sopivasti vapaapäivä, jos vääntäisi jäljen ja lauantaina ehtii hienosti ajamaan sen. Mitään hirmuisen pitkiä ei toki vielä tehdä, mutta lyhyemmistä se on joka tapauksessa taas talven jälkeen aloiteltava. Väännetään nyt vaikka kulmaharjoituksia yms. niin pitkään kuin maasto-olosuhteet antaa muuhun myöden.  

Lenkin lomassa haettiin tänään eka esine maastosta. Helppo harjoitus eli vein hanskan näytöllä n. 20-30 metrin päähän ja nakkasin puun taa piiloon. Into oli hirmuinen lähteä sitä etsimään. Ja sieltä se puun takaa se löytyikin > toi suoraan luo > istahti eteen ja luovutti käteen. Jee! Jatketaan harjoituksia.

Säyhtee vaikenee, mutta vain hetkeksi.

lihashuoltoa ja uusia virityksiä

Alkuviikon päivitystä...

Tiistaina alkoi LKK:n BH-kurssi. Parikymmentä osallistujaa mukana ja porukka jaettiin 4 ohjaajalle, kullekkin heistä 5 koirakkoa. Meidän coachina Tarja ja ryhmä käsittää 3 x karvakuono, 1 x australiankarjakoira ja 1 x dogo argentino. Treenipaikkana tällä porukalla Koiramäki Villähteellä eli oikein sopiva täältä kotikonnuilta katsottuna. Tottista treenaillaan viitenä iltana, yhtenä iltana kaupunkiharjoittelua ja kurssin päätteeksi vielä möllikoe Löytyllä.

Tänään keskiviikkona Keltsiläinen kävi elämänsä ensimmäistä, mutta ei taatusti viimeistä, kertaa hierojalla. SRY:n porukassa treenaileva Päivi on koirahieroja ja varasin häneltä ajan. Ei mitään ongelmia ole ollut, mutta halusin käyttää ihan huollossa. Tunnin verran suunnilleen siinä vierähti aikaa ja Keltsi nautti ihan älyttömästi hierojan käsittelystä. Kukapa ei nauttisi?! Makasi reporankana ja välillä nukkui niin, että kuului vain nautinnollisia "yyyyyhhhh" -urinoita. Jossain kohtaa oli sikeässä unessakin. Pientä perusjumia koirassa oli, mutta mistään kohtaa ei kipeä tai millään tapaa toispuoleinen. Hieno juttu! Pistetään nyt paukkuja hieman huoltotoimenpiteisiin, kun tiukka kesäkausi kuitenkin luvassa.

Kotosalla päivät kuluu rattoisasti aarteenetsinnän merkeissä pihassa, kun lumet alkavat kadota. Kaikki talven aikana jemmattu on kaivettava esiin. Ja ihmisväki saa katsella jalkoihinsa kävellessään, ettei ole nilkka poikki kuoppaan astumisen takia. Merkittävimpinä löydöksinä mainittakoon mun auton lumiharja (jolle tottavie tänä talvena olisi ollut käyttöä) sekä mystisesti kadonnut imurin huonekalusuutin (jota etsitty kissojen sekä koirien kanssa kaikkialta)... Elämä airiksen kanssa ei ole kyllä tylsää tai yksitoikkoista koskaan!

Opinkohan mä ikinä?

Pitkänäperjantaina-lauantaina oli SRY Päijät-Hämeen tottissemma, vetäjänä Korrin Suski. Meillä oli paikka Suskin oppiin lauantaille.

Otettiin Keltsin kanssa seuraamista, koska olen kokenut sen tässä viime päivinä jostain syystä vaikeimmaksi asiaksi. Sehän sujui jo ihan hienosti, mutta nyt jostain syystä tullut takapakkia. Aukeaa. Syystä, mihin minä en keksi ratkaisua, kun en näe itseäni ulkopuolisen silmin. Noh eipä tarvinut ottaa kuin pieni pätkä niin Suski hiffasi heti ongelman ytimen - Se on mun palkkakäsi! Palkka tullut annettua ihan väärästä suunnasta sekä kulmasta, mikä ruokkinut koiran hakeutumaan väärään asentoon. Noh eikun korjaamaan sitä...

Käytiin läpi korjaustoimenpiteet, jotka olivat teoriassa hyvin yksinkertaiset sekä helpot. Mutta toteutus on sitten kokonaan toinen juttu. Otettiin pieniä pätkiä, tahkottiin ja tahkottiin. Suski katsoi vierestä, Riikka toimi takapiruna. Millään ei meinannut mun käsi totella käskyjä. Välillä se jäykistyi kyynärpäästä alaspäin TAI ranne ei yksinkertaisesti kääntynyt sinne, minne piti TAI sormet nyt vaan oli, miten sattui TAI jotain muuta... Koira toimi heti oikein, kun käsi vaan pelitti niinkuin piti. Suski tuumasi, että en minä kauaa ole väärin tehnyt, kun noin nopeasti korjaantui. Lohduttavaa.

Olen joskus lukenut Vilanderin kirjoittaman Koiran korjauskirjan. Onko kukaan nähnyt missään Koiran ohjaajan korjauskirjaa? Jos satutte jossain näkemään, lähettäkää tänne... :)

kasvihuoneilmiö II

Tänään taasen kasvihuoneella. Olihan lämmintä sisällä, kun ulkona +11C ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta! Iltaa kohden keli kyllä viileni, mutta pohjaa piti kastella, ettei hiekka hirmuisesti pöllyä...

Tämän illan saldo... Nooh... Ei nyt pohjanoteeraus, mutta ei hurraa-huutoihinkaan aihetta. Positiivisia asioita oli se, että kontaktiharjoitukset on tuottaneet selkeästi tulosta. Tapittaa herkeämättä "Sano, mitä nyt tehdään?!" -ilme naamalla. Myös sivulletulot alkavat sujua pikkuhiljaa eri kulmista. Mutta sitten ei-niin-onnistunutta se, kun seuraamisessa harjoiteltiin uudenlaista palkkausta. Olihan taas lähes ylivoimaisen vaikeaa itselle. Samoin tehtiin loppuun muutama luoksetulo lelupalkalla niin, että mukana vauhti + loppuasento. Tähän mennessähän pilkottu ne erikseen.

Totesin treenien jälkeen, että eikö koirille ole olemassa lainapilotteja hevosten tapaan? Välillä tuntuu, että sellaiselle olisi huutava tarve...