Aamulla aikaisin kurvattiin Renkomäen ABC:lle ja hypättiin siitä Tuulan & Jymyn kyytiin. Suuntana Suskin tottissemma Kirkkonummella. Jymy matkusti takaboxissa omassa yksiössään, Keltsi takapenkillä Taavin yksiössä alivuokralaisena. Matka meni tosi hienosti, eikä minkäänlaisia konflikteja tai pienimpiäkään pöhähdyksiä matkan varrella ollut. Hienot koirat! Perillä huomasin, että ketjupanta ja koulutusliina ovat sitten unohtuneet kotiin... Great! Eikun Jymyltä panta lainaan, mitä sitten viriteltiin lyhyemmäksi liinan lukon avulla.
Meitä oli 8 kaikkiaan ja jokainen teki kaksi kierrosta, välissä lounastauko. Keltsi vuorossa porukan viimeisenä. Jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Totesinpa heti ekan setin aikana, että varusteiden lisäksi kotiin taisi jäädä myös fiilis. Koirasta puuttui into, enkä minäkään (kuulemma) ollut oma itseni, vaikka noin muutenkaan tuskin maailman värikkäin/räväkin koiranohjaaja. Koiralla on kyllä ollut intoa, vaikka ohjaajalla ei aina älyä olekaan. Eikä se iltapäivän setti juuri aamusta eronnut.
Analysoin toki tilannetta jälkikäteen, koska tilanne oli kerrassaan outo. Oliko aamuruoan totaalinen väliinjääminen sittenkin liikaa? Lainakyytikö poikkesi normaalista, vaikka mitään kränää ei kaverin kanssa ollutkaan? Vai oliko häkki se juttu, kun moisessa joutui viettämään päivän? Purkiko itseään suotta jossakin tilanteessa? Vai oliko vaan huono päivä? En tiedä. Harmittaa, vaan kun tuli Kirkkonummelle asti ajettua, mutta tulihan käytyä...
Höh, onpas teillä ollut masentava reissu :/
VastaaPoistaSitä tietysti toivoisi, että koira olisi aina mukana. Meillä oli viime kesänä välillä vaisua kentällä, ja siitä tuli itelle tosi huono fiilis. Onneksi se on ohimenevää. Ei nää ole koneita.