viimeistelyharjoitus plus esineitä

Eilen kaatosateessa väännettiin jäljet, mitkä käytiin tänään ajamassa. Kalle oli tehnyt Keltsille ehkä n. 200-300m jäljen teemana "makausten merkkaaminen". Yksi ainoa kulma (tavallinen), mutta kolme makuuta. Merkkaamisessa ei minkäänlaisia ongelmia. Jokaiselle seisahtui ja nuuhkutteli. Vitsi, kun menisi kokeessakin noin. Aivan loistava viimeistelyharjoitus, kiitos siitä jälkeä vääntäneille!

Näistä harkoista huristeltiin Anhavaan, missä KPKY:n alkeisjälkikurssi. Ekaa kertaa ehdittiin mukaan jeesimään ja porukka olikin jo edennyt melkoisesti. Pituutta jäljillä reippaasti jne. Jälkien vanhenemista odotellessa otettiin esineitä. Kävin viemässä esineet Keltsin ollessa autossa. Kaksi omaa ja yksi vieras. Ennalta vaikeimmaksi arvelemani jätin lähimmäs, helpommat kauemmaksi. Noin puoleenväliin, keskelle Melli-boksulta lainattu possu. Siitä vähän taaemmas oma sukka. Ja takalinjalle, oikeaan kulmaan oma pieni pehmoörkki. Keltsi himmaili epäuskoisen näköisenä "Ei kai täällä mitään ole", kun lähetin ekalle esinelle. Eka kerta, kun ei nähnyt kenenkään lähtevän viemään ruutuun esineitä. Sukka löytyi ja tuli takaisin vauhdilla. Luovuttamisesta jouduttiin hieman neuvottelemaan. Palkka ja uusi lähetys. Nyt irtosi paremmin, kun arvasi siellä olevan muutakin. Mutta mitä teki? Nappasi possun matkaan ja juoksi sen kanssa oikeaan takanurkkaan, missä vaihtoi omaan pehmoörkkiin. Huoh. Luovutus kyllä nyt ok. Siirryttiin muutama askel lähemmäs ja tulihan sieltä se lainapossukin perille asti sekä luovutus käteen.

Vähän räpellyksen maku tuosta harjoituksesta jäi. Taisin vielä ahnehtia ottamalla liikaa muuttuvia elementtejä yhteen kertaan. Varsinkin, kun edellisestä esinetreenistä vierähtänyt aikaa tovi.

kiirusta pitää...

Onhan kiirusta pidellyt...

Sunnuntaipäivä vierähti hyvin tarkkaan Karkkulan maastoissa. Aijan kanssa suunnistettiin sekä avomerkattiin kaksi VOI-luokan koejälkeä valmiiksi ensi viikonlopun koitokseen. Ja maastossa vaan tulee aina yllätyksiä eteen, sen voi taas todeta. Jos ei muuta niin ainakin ojia, mitä ei ole merkattu karttaan, mutta on mahdotonta ylittää ilman kumivenettä yms. Lopputulokseen voi vaan olla tyytyväinen, koska nämä jäljet on ainakin tehty suurella sydämellä, toivottavasti ensi sunnuntain opastukset sujuvat hyvin.

Tänään oltiin treenailemassa BH-kokeen kaupunkiosuutta. Eikä valittu kohteeksi mitään pikkukylän liikekeskusta, vaan hurautettiin suoraan Lahteen Launeen supermarketeille. Siinä CM:n pääoven edessä treenattiin mm. henkilöryhmää, koiran jättämistä kytkettynä, häiriökoiria, lenkkeilijöitä yms. yms. Kyllä oli kaupassakävijöillä ihmeteltävää, mitä "hihhuleita" siinä nurkissa pyörii. Mutta toisaalta saatiin myös heistä hyviä ylimääräisiä häiriötä. Kohdattiin lukematon määrä ihmisiä, pyöräilijöitä, rullalautailijoita, opaskoira jne. jne. Pyydettiin jopa pyöräilijöitä kilkuttamaan kelloa, kun ajavat meistä ohi. Hyvin oli ihmiset juonessa mukana.

Nyt uskallan sanoa ääneen, että kaupunkiosuus ei tule tuottamaan minkäänlaista ongelmaa, jos joskus tottiksesta sinne asti selvitään. Keltsi on niin lunki (tuntuu, ettei stressaa yhtikäs mistään). Treenien lopuksi vaihdettiin muutama sana porukalla niin tämä kävi maate siihen asfaltille minun viereen, vaikka autoja huristeli ohi muutaman metrin päästä ja toisia koiria pörräsi ympärillä. Ihan uskomaton tyyppi!

Seuraavat kaksi viikkoa meneekin aika tarkkaan mejähommissa. Tulevana sunnuntaina (30.5.) on koe Orimattilassa ja siitä viikko (6.6.) tässä kotikylällä. Jälkimmäinen rhodesiankoirien mestaruus tms., missä mukana 16 rhonttia ja "kaksi vääräuskoista" (Keltsi sekä yhden tuomarin labukka). Ans kattoo, miten meidän käy. Kokeiden lisäksi oma aikansa vierähtää erinäisissä maastokatselmuksissa yms.

Hyvää syntymäpäivää Konsta!

Eilen illalla myöhään syntyi terhakka oripoika "Konsta" (Meillä perinne, että varsojen lempinimi tulee sen mukaan, kuka viettää nimipäiviään niiden syntymäpäivänä.). Keltsi oli hyvin skarppina tilanteesta ja otti taasen omakseen luottamustehtävän toimia varsan bodyguardina! Juoksee ulosmennessä ensimmäisenä talliin oven taakse, jos Konsta on emänsä kanssa sisällä. Ja suorittaa virheetöntä paikallamakuuta hievahtamatta tallin käytävällä (etutassut karsinan ovenkarmien kohdalla), kun varsaa + emää huolletaan karsinan oven ollessa auki. Tällä kertaa ei onneksi päässyt edes jälkeisiin käsiksi, joten luvassa ei eläinlääkärireissua. ;)

vesileikkejä

Cockeripoikatrio Rolle, Veeti ja Nuuti tulivat emäntänsä Jaanan kanssa meitä aamulla tervehtimään. Hellettä jo heti aamusta, joten marssimme suorinta tietä rantaan. Voi sitä riemua, kun laskimme nelikon irti. Häntä suorana painelivat Kotojärven vilvottavaan veteen. Parituntinen vierähti ihan huomaamatta. Ja siinä lomassa Jaanakin heitti (melkein) talviturkin, kun Veeti-herra onnistui sotkemaan itsensä katiskannaruun. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mitä nyt Jaana kastui vyötäröä myöten. Noh kesä kuivaa, minkä kastelee. ;) Mittari näyttää +27C varjossa, joten eipä taideta tämän ihmeempiä tänää puuhailla...

Tässä kesäinen kuvapläjäys

näkymä mökin rappusilta toukokuisena perjantaiaamuna

Keltsi, Nuuti ja Veeti

Nuuti

Veeti

Rolle

Keltsi & the boys

Nuuti ja Veeti

lihashuollossa jälleen

Käytiin hierojaa tervehtimässä. Reilu tunti siinä taasen vierähti, kun koiruus oli hierottu ja tsekattu läpi.  Havaintona, että oikea takajalka oli jonkin verran jumissa. Miksi? Se on itselle täysi arvoitus. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei tiettävästi tapahtunut. Eikä näy myöskään millään tapaa liikkumisessa, ei yhtään vino tms. Käsittely auttoi, mutta täytyy nyt kotosalla vielä jatkaa hieromista sekä venyttelyä, josko se siitä laukeaisi. Ja mikäli ei tällä systeemillä jumi laukea niin pitää sitten ihmetellä enempi "syy-seuraus teoriaa". Käydä vaikka osteopaatin paikeille, ettei rangassa tms. lukkoa, mikä aiheuttaa jumia. Hierottava joka tapauksessa nautti taasen suunnattomasti käsittelystä. Nukkui nautinnollinen ilme naamalla ja kurkusta kuului mielihyvän urinaa...

Laitoin punkkimyrkyn pari viikkoa sitten ja mitä löytyikään tänään hierojalla - Punkki! Eipä auta muu kuin kipaista hakemassa apteekista Expotia, jonka aikana ei ensimmäistäkään löytynyt, mutta Frontlinea kokeillessa useampi. "Vanhassa vara parempi", vai miten sitä sanotaankaan? Pätee ainakin meillä noihin myrkkyihin...

mejäilyä ääriolosuhteissa

Tänään oli Länkkäreiden ekat viralliset MEJÄ-harkat tällä kaudella. Harkkamaastot siirtyivät meitä ajatellen oikeinkin ihanteelliseen paikkaan, kun matkaa kotoa vain kymmenisen kilometriä. Muuten treenattiinkin sitten aikalailla ääriolosuhteissa. Lämpömittarin elohopea näytti hellelukemia ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta varsin pistävästi. Maastossa oli sikamaisen kuuma!

Makaukset (tai niiden merkkaus) on ollut se, missä meille tullut turhia pistemenetyksiä, joten keskityttiin erityisesti niihin. Markku & Marko olivat eilen tehneet meille n. 400-500m pitkän jäljen, missä kaksi kulmaa (näistä toinen katko) ja peräti 5 makausta. Ekasta makuusta mentiin yli nuuhkaisten. Se oli jäkälän peittämällä, kuivalla kalliotömpäreellä, eikä kiinnostanut juurikaan. Muut malttoi haistella paremmin, mutta työtä riittää yhä, jos ei pistemenetyksiä niistä tahdo. Jäljellä oli useampi kalliotömpäre ja tällä kelillä ne olivat todella haastavia, kun verenhaju oli huvennut vuorokauden aikana olemattomiin. Myös katko oli aukealla. Se selvitettiin. Työskentely oli tarkkaa, mutta hyvin verkkaista koko matkan ajan. Kaadon jälkeen Keltsi paineli suo-ojaan juomaan sekä vilvoittelemaan. Kesken työnteon ei voinut edes juoda, vaikka mahdollisuuksia matkallakin ois ollut.

Tämän päiväisen treenin perusteella voin vaan todeta, että hirvittää oikein, jos kesän kokeisiin tyrkkää kunnon hellekelin. Siinä on vitsit vähissä, kun edessä onkin se 1200-1400m pitkä koejälki, keli sama ja tuomariryhmän loppupäässä vuoro. Käärmeisiin ei onneksi maastossa kukaan törmännyt, vaikka maastoja halkovalta hiekkatieltä oli useampi näköhavainto nyt kahden päivän ajalta.

sukuloimassa

Blogi on ollut hiljainen. Siitä yksinkertaisesta syystä, että myös elo on ollut hyvin hiljaista viime päivinä. Keskitytty pihahommiin ja lenkkeilty lähinnä rantaan, missä Keltsiläinen päässyt uimaan. 

Maanantaiaamuna lähdimme kevätretkelle teemalla sukulointi. Käyntiin ensin Konalassa hakemassa Keltsin uusi, hieno kevythäkki, mikä  kulkeutui Kangasniemen näytelmäretkeläisten mukana etelään. Sieltä sitten autonnokka kohti Hyvinkäätä, missä vierähti pari-kolme tuntia ihan huomaamatta. Käytiin tervehtimässä Oonaa, Riskiä ja Wolkea. Sekä tietysti myös Katsua ja lapsia. Pikkusiskopuoli Wolke on superihana! Tosin Keltsiä kiinnosti enemmän Riskin kanssa tennispalloilla pelaaminen ja pentu tuntui olevan ennemminkin ilmaa sille...