Eilen kaatosateessa väännettiin jäljet, mitkä käytiin tänään ajamassa. Kalle oli tehnyt Keltsille ehkä n. 200-300m jäljen teemana "makausten merkkaaminen". Yksi ainoa kulma (tavallinen), mutta kolme makuuta. Merkkaamisessa ei minkäänlaisia ongelmia. Jokaiselle seisahtui ja nuuhkutteli. Vitsi, kun menisi kokeessakin noin. Aivan loistava viimeistelyharjoitus, kiitos siitä jälkeä vääntäneille!
Näistä harkoista huristeltiin Anhavaan, missä KPKY:n alkeisjälkikurssi. Ekaa kertaa ehdittiin mukaan jeesimään ja porukka olikin jo edennyt melkoisesti. Pituutta jäljillä reippaasti jne. Jälkien vanhenemista odotellessa otettiin esineitä. Kävin viemässä esineet Keltsin ollessa autossa. Kaksi omaa ja yksi vieras. Ennalta vaikeimmaksi arvelemani jätin lähimmäs, helpommat kauemmaksi. Noin puoleenväliin, keskelle Melli-boksulta lainattu possu. Siitä vähän taaemmas oma sukka. Ja takalinjalle, oikeaan kulmaan oma pieni pehmoörkki. Keltsi himmaili epäuskoisen näköisenä "Ei kai täällä mitään ole", kun lähetin ekalle esinelle. Eka kerta, kun ei nähnyt kenenkään lähtevän viemään ruutuun esineitä. Sukka löytyi ja tuli takaisin vauhdilla. Luovuttamisesta jouduttiin hieman neuvottelemaan. Palkka ja uusi lähetys. Nyt irtosi paremmin, kun arvasi siellä olevan muutakin. Mutta mitä teki? Nappasi possun matkaan ja juoksi sen kanssa oikeaan takanurkkaan, missä vaihtoi omaan pehmoörkkiin. Huoh. Luovutus kyllä nyt ok. Siirryttiin muutama askel lähemmäs ja tulihan sieltä se lainapossukin perille asti sekä luovutus käteen.
Vähän räpellyksen maku tuosta harjoituksesta jäi. Taisin vielä ahnehtia ottamalla liikaa muuttuvia elementtejä yhteen kertaan. Varsinkin, kun edellisestä esinetreenistä vierähtänyt aikaa tovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti