paluu ruotuun

Alkukesä on vierähtänyt huomaamatta maastossa ja tottisteltu lähinnä kotipihassa. Tänään oli aika palata ruotuun eli hurautimme Janin tunnille Kuusaalle. Keli oli melko haasteellinen (+29,6C varjossa), mutta kenttä mukavasti puiden siimeksessä ja taivaalle alkoi kertyä sadepilviä. Kuumassa, mutta siedettävässä säässä vedimme läpi torstaiset tottikset. Ja Keltsillä mukava tekemisen meininki.

Jani halusi alkuun tsekata, missä mennään. Tehtiin vähän seuraamista, käännöksiä ja temponvaihteluita. Esitin toiveen, josko voitaisiin keskittyä yhteen asiaan - takapuolen käyttämiseen seuraamisessa. Sitä tehtiinkin sitten kunnon setti. Hetken Keltsi ihmetteli, mistä kyse, mutta hyvin nopeasti hokasi homman ja saatiin onnistumisia. Janin neuvo oli, että ahkeraa treeniä vaan ja tuosta oma-aloitteisuudesta kiitettävä sekä rohkaistava. Missään nimessä ei nyt saa torpata, jos tarjoaa oikeaa tekemistä. On vaan kannustettava tekemään vielä vähän enemmän, että saadaan niitä täydellisiä suorituksia ja siitä sitten palkka.

Jännä havainto oli, että pallo ei ollut palkkana tällä kertaa mitään, mutta nakin voimalla olisi menty vaikka solmuun.

vielä on kesää jäljellä

Heinäkuun helteet ja heinähässäkkä, joten koiraharrasteista ollaan lomailtu. Nautittu toki aurinkoisista päivistä, polskittu Kotojärven vilvoittavassa vedessä, vähän veneilty ja lenkkeilty. Siinäpä se. Nyt on tarkoitus pistää paukut tottikseen, että sillä saralla saataisiin vielä jotain aikaiseksi tänä vuonna. Ja leiriä odotellaan kovasti, että taitavien kouluttajien oppiin tottiksessa sekä nenähommissa.

Ilmot läks VAHI-kokeisiin http://www.karhunkaatajan.com/vahi.php. Näitä järjestetään elokuussa parit Nastolassa ja yhdet Korialla. Pääperiaatteiltaan hyvin vastaava koemuoto kuin MEJÄ. Jonkin verran säännöissä eroja, mutta meitä ajatellen suurin muutos lienee se, etten minä voi toimia koiran ohjaajana, vaan lähdemme matkaan lainapilotin kera. Syystä, että minulla ei voimassaolevaa ampumakoetta, vaikka metsästyskortti onkin. Täytyy miettiä pitäisikö se jossakin vaiheessa suorittaa.

"Calamity Jane: the woman and the legend"

Oli ihan pakko lainata tämä otsikko. Niin siinä sitten kävi, että se viimeinen ykkönen tuli nopeammin, kun uskalsin edes salaa haaveilla. Iltakokeessa 30.6. Orimattilan Kuivannolla. Pieni koe, vain kaksi tuomaria ja molemmilla arvosteltavana kolme koiraa. Voittajaluokassa tuomaroi Petri Pelkonen, joka oli samalla myös kokeen ylituomari. Oppaana koejäljellämme tällä kertaa hyvinkin tuttu koiraihmiskaverimme Elina.

Kokeessa oli ääriolosuhteet, mitä olen "pelännyt" harjoitusten perusteella. Helleraja oli rikkoutunut koko viikon ajan, eikä keskiviikko tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Illaksi osui kuitenkin pieni tuulenvire ja onnetar arpoi meille illan viimeisen jäljen, mikä oli pelkästään positiivinen asia. Maastoon startattiin klo 19:53, jolloin jäljellä ikää 24h 13min.

Koejäljen ensimmäinen sekä viimeinen osuus olivat mukavakulkuista puistomaista maastoa, mutta niiden välissä kahden osuuden mittainen rytekistö. Nuorta taimikkoa, vyötäröön asti ulottuvaa aluskasvillisuutta jne. Korkeuseroja matkalla jonkin verran. Ensimmäinen kulma oli katko (oletan) ja se selvitettiin ongelmitta. Myös tavalliset kaksi kulmaa mentiin tarkasti. Keltsin nenästys muutoinkin oli todella intensiivistä sekä tarkkaa. Ei puhettakaan edelliskerran säätämisestä. Työskentely oli virheetöntä, ainoastaan makaukset meni taas miten meni. *huokaus* Matka eteni ja itsellä alkoi pulssi kohota uhkaavasti. Oli pakko yrittää miettiä ihan muita asioita (mm. mitähän sitä viikonloppuna grillailisi) ja se olikin toimivat taktiikka. Kaadolle tultiin ihan suoraan ja pysähdyttiin kuin seinään - Ei ensimmäistäkään hukkaa reisussa! Tästä alkoi piinaavan pitkä tulosten odottelu...

Tuloksena VOI1 ja 45 pistettä, mikä oli samalla voittajaluokan paras tulos!!! Ja tämä ykkönen tarkoitti samalla sitä, että Keltsi on historian ensimmäinen airis, jonka nimen yhteyteen voi littää FI JVA -etuliitteen. Ja ikää kaverilla vain 2 vuotta sekä 13 päivää!!! Upea nenäkoira!!! :D

Tuomarin kertomus koesuorituksesta oli seuraavanlainen:

"Koira istutettiin ennen alkumakausta. Hyvin opastetun alun jälkeen koira aloitti jälkitarkan työskentelyn. Vauhti oli sopivaa. Ensimmäisellä ja viimeisellä osuudella tehtiin aivan pienet tarkistuslenkit, muuten jälkitarkasti koko matka. Katkokulma jäljentekijöiden jälkiä pitkin. Muut kulmat jälkitarkasti. Ensimmäinen makaus vain vauhtia hidastaen. Toinen hyvin. Kolmas yli ja neljäs ohi. Kaadolle suoraan, jota jäätiin haistelemaan. Muuten erinomainen suoritus, tosin makuiden merkkaamattomuus pudotti pisteitä."

Ja koesuorituksen arvostelu:

a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 10 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 10 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 45
Palkinto VOI1

Tuomari kertoi alkaessaan lukea koearvostelua, että hän ajatteli "Nyt tulee huippupisteet", mutta nuo makaukset sitten rokotti pisteitä. Nähtiin kuulemma samassa suorituksessa kaikki mahdolliset tavat, miten koira voi toimia niiden suhteen (täydellisesti, nopeasti nuuhkaisten, kävellen yli ja kävellen ohi). Ihan turhaan meni taas pisteitä niistä, joskaan tällä kertaa en jaksanut kyllä niitä murehtia, kun se viimeinen, puuttuva ykkönen saatiin.

Nyt myö lomaillaan hetki tästä lajista. Elokuussa olisi seuranmestaruudet sekä yhdet kotikylän geimit, mihin mahdollisesti suunnataan. Täytyy niitä ennen kokeilla vielä "joitan jippoja" treeneissä  makausten suhteen ja katsoa, että tepsiikö ne koetilanteessa. Ja sen pohjalta kirkastuu varmasti ajatus siitä, onko turhien pistemenetysten eliminointi realistinen tavoite vaiko ei. Se olisi kuitenkin elinehto esim. piirinmestaruuksia ajatellen. Nautitaan kuitenkin nyt ja kalenterissa on kaikenlaista muuta kivaa aktiviteettiä (leiriä, tottistreenejä yms.), mihin kohdistamme nyt kaikki tarmomme. Aika näyttää, miten MEJÄn suhteen suunnitelmat jatkuvat... :)

FI JVA "The Nenä"

Tällä hetkellä allekirjoittaneen päässä käy sellainen tunnemyrsky, ettei mitään rajaa... Päälimmäisenä suunnaton onni, mutta toisaalta tunteiden kirjossa vaihtelee myös epäusko sekä ehkä jollain tapaa myös haikeuskin.

 "Olen sanaton"
"En usko tätä todeksi!"
"Tässäkö tämä laji nyt oli?"

jne.

Tätä päässä sinkoilevien ajatusten listaa voisi jatkaa loputtomiin ja on tässä tullut naurettua sekä itkettyä ilosta, kun on vaan niin uskomaton fiilis. Minun ensimmäinen ikioma koira, jonka kanssa ihan ekoja jälkiä ajaessani asetin tavoitteen "Jonain päivänä me pokataan FI JVA -titteli". En vaan uskaltanut arvata, että se päivä on edessä näinkin pian.

Jos joku ihmettelee tätä sekavaa blogipäivitystä niin suomennettakoon, että The Nenä sai tänään sen puuttuvan ykkösen (Kuivanto 30.6.2010 VOI1/45 pistettä, mikä oli samalla illan paras tulos voittajaluokasta)! Tämä puuttuva ykkönen tarkoitti sitä, että Keltsistä tuli samalla Suomen ensimmäinen airis, joka FI JVA -tittelin on saavuttanut. Ja ikää rakkaalla kaverillani vain rapian päälle kaksi vuotta.

Tarkempaa raporttia kokeen tiimoilta lupaan myöhemmin. Nyt en vaan pysty. On vetäistävä hetki henkeä ja sulateltava asiaa. Ja niitä mahdollisuuksiahan tosiaan tässäkin lajissa ON, mutta pitää rauhassa miettiä, mihin meidän rahkeet sekä mielenkiinto oikeasti riittävät ja mihin ei...

PS. Kiitos kuvasta Petralle! Ja jos koiran ohjaajan sekä ylituomarin ilmeestä voi jotakin tulkita niin jostain syystä ensimmäisenä tulee mieleen ajatus "Olihan yllätys". :D

"jäljestys jatkuu aina heti, kun Keltsi päättää niin"

Tuomari Ilkka Niemen näkemys tämänpäiväisestä:

"Keltsi nuuhkii alkumakauksen. Edetään sopivaa vauhtia maavainuisesti. 1. osuus on hyvää jäljestystä. 2. osuuden alkupuolella tarkastellaan kaksi eri kertaa jäljen sivustoja, kolmannella osuudella kerta ja viimeisellä osuudella vielä kaksi kertaa. Niissä hukataan jonkin verran aikaa, mutta jäljestys jatkuu aina heti, kun Keltsi päättää niin. Katkokulmalla ensin pieni tarkistuspisto yli ja sitten sujuvasti yhdellä kierroksella veretyksen alkuun. 2. kulmalla pienellä kaarroksella seuraavalle osuudelle, 3. kulma tarkasti. 1. makaus merkataan selvästi, 2. nuuhkaistaan pysähtymättä, 3. ohi ja 4. yli. Keltsi jää kaadolle."

a) jäljestämishalukkuus 5 (6)
b) jäljestämisvarmuus 9 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 10 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 3 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 40 ja VOI1

Ykköstulos saatiin, mutta suoritus jotenkin "humoristisen katastrofaalinen" ja pieni pistemäärä juuri oikea. Yleensä jäljestys on varsin suoraviivaista, mutta tänään meno oli puurtavaa. Toisella kulmalla oli katastrofin ainekset käsillä, kun jokin metsäkanalintu (teeri?) rämäytti lentoon heti kulman takaa puskasta. Luojan kiitos ei lähdetty perään! Karvakuono esitti niin hienoa seisontaa, että luulin hetken koiran vaihtuneen lintukoiraan. Ja jotenkin sen jälkeen meno takkusi. Mentiin kyllä pätkiä mallikkaasti, MUTTA... Sitten pysähdyttiin... Nuuhkuteltiin vähän kasveja... Pälyiltiin taivaalle, josko niitä lintuja vaikka lisää... Katseltiin vähän maisemia... Kymen rannalla mielessä vilvoittava uimaretki... Jne. Rasittavinta oli, kun tasan tarkkaan näytti tietävän, missä jälki kulkee. Hetken haaveiltuaan lamppu oikein syttyi "Ai niin mehän oltiin jäljestämässä" ja taas mentiin. Ja mitään et voi siellä jälkinarun päässä sanoa, kun tuomari sekä opas kannoilla...

Jotenkin me selvittiin jäljestä ilman hukkia, mutta tämänpäiväistä suoritusta ei voi kyllä kehua. Kaksi viikkoa sitten tuloksena "vain" AVO2/38 pistettä, mutta nii-in paljon parempaa työtä. Tämmöinen reissu tällä kertaa Vierumäelle ja seuraavaa mielenkiinnolla odotellessa...

Onnea Keltsi 2-vuotta!

Tasan kaksi vuotta sitten kultakimpaleeni Keltsi Keltsiläinen sisaruksineen tupsahti maailmaan.

Kotiväki sekä laaja fanijoukko onnittelee päivänsankaria!

Juhlapäivä on sujunut varsin rennoissa merkeissä. Ja matkoilla niinkuin juhlapäivään kuuluu. Ei vastaanottoa. Ohessa muutama kuva "möllienmöllien aksaharkoista" Purinalta. Menossa mukana myös: Koodi & Erika, Riski & Wolke & Katsu & Minja & Miro, Aida & Petra ja Kerttu & Kati. Kiitos seurasta kaikille!

"Mä en malttais millään... Joko saa mennä?"

"Hyppy!"

"Keltsi täällä!"

"Putkeen!"

Myös pikkusysteri-Wolke meni putkea...

...ja hyppäsi tyylillä

Iskiköhän ahneus?

Sitä mietin, kun väänsin eilen hätäpäissäni varsin tapahtumarikkaan harkkajäljen, kun eilen alkuillasta puhelin soi ja yllättävä kysymys kuului "Haluaisitteko tulla viikonloppuna Vierumäelle kokeeseen?". Ilmoitin Ketsiläisen alkuvuodesta kaikkiin lähialueen kokeisiin. Viikko sitten soittelin vastaavalle koetoimitsijalle ja kyselin tilanteesta. Yksi tuomareista on sairastunut, eikä tuuraajaa ole löytynyt. Tämän vuoksi -6 koiraa. Se meidän koepaikka meni sitten siinä. Nyt olikin löytynyt tuomarin tilalle. Totta hitossa me mennään, kun "naapurissa". Eikun kiiruusti harkkajälkeä vääntämään. Veripullo oli onneksi sulamassa, kun piti joka tapauksessa harkkajälki tällä viikolla. No se päivä koitti sitten nopeammin kuin arvasinkaan...

Tein harkkajäljen, millä pituutta n. 300m, mutta tällä matkalla: 5 kpl makuita, 3 kpl kulmia (yksi katko + kaksi tavallista) ja 3 kpl polun ylityksiä. Tapahtumia kerrakseen. Jälki oli vanhentunut n. 28h, kun tänään lähdettiin se ajamaan. Intoa taas piisasi, mutta rauhoittui heti tositoimiin päästyään. Tiivillä nenällä ajoi jälkeä. Eka makaus meni huidellen, mutta 4 muuta merkkasi tyydyttävästi. Ysikympin kulmat meni moitteetta ja polkujen olemassa oloa ei huomannut. Niistä mentiin yli mentiin ilman tarkistuksia suuntaan tai toiseen. Katkolla tuli kunnon häiriötekijä, kun kolme tirppaa pölähti lentoon nokan edestä varvikosta. Herpaantuihan tuo siitä, hetken tuijotteli tirppoja häntä väpättäen, mutta uuden käskyn jälkeen palasi nöyrästi takaisin työmaalle. Ja jatkoi jäljestämistä juurikin siitä, missä katko loppui. Kaadolla ei ollutkaan tänään perinteinen hirvensorkka vaan ruokarasia ja olihan mieluisa palkinto.

Ei ollut ahneutta tapahtumat, mutta treeniä tarvitaan vaan enemmän. Tähän hätään ei tämän enempiä ehdi, kun kalenterista katosi yllättäen 10 treenipäivä ja näillä nyt mentävä...