Sitä mietin, kun väänsin eilen hätäpäissäni varsin tapahtumarikkaan harkkajäljen, kun eilen alkuillasta puhelin soi ja yllättävä kysymys kuului "Haluaisitteko tulla viikonloppuna Vierumäelle kokeeseen?". Ilmoitin Ketsiläisen alkuvuodesta kaikkiin lähialueen kokeisiin. Viikko sitten soittelin vastaavalle koetoimitsijalle ja kyselin tilanteesta. Yksi tuomareista on sairastunut, eikä tuuraajaa ole löytynyt. Tämän vuoksi -6 koiraa. Se meidän koepaikka meni sitten siinä. Nyt olikin löytynyt tuomarin tilalle. Totta hitossa me mennään, kun "naapurissa". Eikun kiiruusti harkkajälkeä vääntämään. Veripullo oli onneksi sulamassa, kun piti joka tapauksessa harkkajälki tällä viikolla. No se päivä koitti sitten nopeammin kuin arvasinkaan...
Tein harkkajäljen, millä pituutta n. 300m, mutta tällä matkalla: 5 kpl makuita, 3 kpl kulmia (yksi katko + kaksi tavallista) ja 3 kpl polun ylityksiä. Tapahtumia kerrakseen. Jälki oli vanhentunut n. 28h, kun tänään lähdettiin se ajamaan. Intoa taas piisasi, mutta rauhoittui heti tositoimiin päästyään. Tiivillä nenällä ajoi jälkeä. Eka makaus meni huidellen, mutta 4 muuta merkkasi tyydyttävästi. Ysikympin kulmat meni moitteetta ja polkujen olemassa oloa ei huomannut. Niistä mentiin yli mentiin ilman tarkistuksia suuntaan tai toiseen. Katkolla tuli kunnon häiriötekijä, kun kolme tirppaa pölähti lentoon nokan edestä varvikosta. Herpaantuihan tuo siitä, hetken tuijotteli tirppoja häntä väpättäen, mutta uuden käskyn jälkeen palasi nöyrästi takaisin työmaalle. Ja jatkoi jäljestämistä juurikin siitä, missä katko loppui. Kaadolla ei ollutkaan tänään perinteinen hirvensorkka vaan ruokarasia ja olihan mieluisa palkinto.
Ei ollut ahneutta tapahtumat, mutta treeniä tarvitaan vaan enemmän. Tähän hätään ei tämän enempiä ehdi, kun kalenterista katosi yllättäen 10 treenipäivä ja näillä nyt mentävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti