rototottista

Eilen illalla oltiin ekaa kertaa tänä kesänä rotojen tottisvuorolla Löytyllä. Porukkaa oli aika vähän, joten treenailla sai kaikessa rauhassa. Ensimmäisessä setissä seuraamista. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, vaan pieniä pätkiä sekä paljon käännöksiä. Luoksetulo ja autoon huilimaan. Toisessa setissä pureuduttiin jättävistä yllättäen unohtuneeseen istu-käskyyn. Kaksi kertaa tarjosi maahanmenoa, mutta kyllä se sieltä löytyi. Tehtävä vaan näitä paljon. Tokaan settiin mennessä oli pienoisia haasteita, kun samaan aikaan kentällä malinarttu, minkä omistajan rajun hetsauksen sekä palloleikkien takia karvakuono meinasi revetä liitoksistaan. Paikasta jännä havainto, ettei niin mieluisa kuin esim. Orimattilan tai Kouvolan kenttä. Ei jostain syystä ole samanlaista potkua tuolla.

lievää kurittomuutta

Eilen aamulla jälleen tottikset Orimattilassa. Alkuun ilmoittautuminen Ruusun parina ja ilmassa oli lievää kurittomutta. Hmph. Toinen kerta, kun Keltsi provosoituu treeneissä hieman toisesta koirasta - Molemmat olleet sakemanneja, joskin melko kovaäänisiä. Ilmoittautumisen jälkeen Ruusu meni paikallamakuuseen siksi aikaa, kun tehtiin tottista. Siinä kohtaa läsänolo ei haitannut enää pätkääkään. Hinkattiin seuraamista. Pieniä pätkiä ja paljon käännöksiä. Aika kiva tekemisen meininki. Noh sitten tuli jättävien vuoro, eikä päästy istumista pidemmälle, kun se käsky oli jostain kumman syystä unohtunut. Tarjosi maahanmenoa. Huoh. On tää kummallista. Luulet, että joku homma on hanskassa niin yhtenä kauniina päivänä se onkin ihan outo juttu. Niitä nyt sitten paljon lisää.

nopea noviisi

Partasuiden rotumestikset on tulevana sunnuntaina (KÄÄK!) ja tänään iltapäivällä ajeltiin kenraaliharjoituksiin Purinalle. Erika olikin jo ehtinyt rakentaa radan, joten päästiin (tai siis Keltsi pääsi) heti tositoimiin. Tekivät pieniä pätkiä, mutta monta settiä. Vaikeampia esteitä yksittäisinä, rataa, teknisempiä hyppykiemuroita, pidempää suoraa jne. jne. Välissä pidettiin pieniä taukoja, mutta kyllä meillä reilu tunti treeneissä vierähti. Tuntui, että Keltsi oli edellisten treenien jälkeen funtsinut asioita itsekseen ja esim. kepeillä osasi itse rytmittää etenemistä juurikin oikein.

Sunnuntaille toivotaan mielummin teknisempää rataa, missä ei pitkiä suoria ja vauhti pääse hirmuisen kovaksi. Keltsi on vielä ihan noviisi lajissa ja vaatii tosi tarkkaa ohjaamista, mutta toisaalta nopea, mikä on todella vaikea yhtälö. Onneksi Erika on äärimmäisen taitava ohjaaja ja selviää varmaan tilanteesta tavalla tai toisella. Upeaa on ollut seurata tämän parivaljakon työskentelyä (ja kehitystä!) kentän laidalta! :)

Mitään mittavaa aksauraa ei ole edelleenkään suunnitteilla. Sen verran on kuitenkin lajia harrastettu ja tuntuu on Keltsistä superhauskaa puuhaa, joten voi tuon partasuun jatkossakin pienemmissä kisoissa (agirotu, rotumestis jne.) tavata.

to-to-to-tottista

Keskiviikkona aamusta tottikset Orimattilan kentällä. Ekassa setissä ilmoittauduttiin ja hinkattiin seuraamista. Keskityttiin nyt siihen, että avut saataisiin häivytettyä pikkuhiljaa pois. Yrityksen ja erehdyksen kautta todettiin, ettei käden siirto oikealle paikalle toimi niin, että namu onkin nyrkissä piilossa. On ihan liian perso herkuille, joten keskittyminen suuntautuu palkan kyttäämiseen. Namut taskun pohjalle piiloon ja sieltä palkka niin jo alkoi toimia. Ja matkassa palattiin luonnollisesti reilusti taaksepäin. Loppuun vauhdikas luoksetulo ja koira autoon huilimaan. Tokassa setissä kieputtiin muutamaan kertaan henkilöryhmässä.

Torstaina iltasella ajeltiin kultamitalistin oppiin Kuusaalle. Meitä oli melko iso joukko (9), joten myöhäänhän siellä taasen venähti. Keltsin kanssa jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin eli niitä "pyrstönkäyttöharjoituksia". Mukava huomata, miten nopeasti tuo koiruus oppii. Nyt päästiin jo vaiheeseen, että tarvitse palkata pelkästä aktiivisuudesta, vaan oikeasta tekemisestä. Katsottiin hieman myös sitä, miten omia vartaloapua häivyttää. Sitten autoon huilimaan ja lopuksi vielä paikallamakuu, kun Mojito oli tekemässä omaa tottistaan. Kytkin varuiksi liinaan, mutta hyvin tuo pysyi maassa. Ei tietoakaan nousemisesta. Olihan taas jokaisen minuutin arvoiset treenit, myös toisten koirien seuraaminen.

aamutottikset

Aamutottikset Orimattilassa samalla pienellä porukalla kuin viimeksi. Keltsi teki kaksi settiä. Ekassa seuraamista, jättävät sekä luoksetulon. Tokassa setissä vain pelkkää perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Ei ollut ihan niin hyvässä vireessä kuin viimeksi, mutta ei nyt katastrofaalistakaan. Taitaa olla takki vähän tyhjä helteestä, torstain kokeesta sekä sukulaiskarvakuonojen vierailusta (läksivät eilen omaan kotiin). Täytyy nyt hinkata palasia kotosalla ja keskiviikkona jatketaan kimppatreenien merkeissä...

VAHI-kokeessa

Eilen illalla oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Olin ilmoittanut Keltsiläisen VAHI-kokeeseen, mikä järjestettiin Seestan kartanon mailla, Nastolan Kumialla. Tuomarina kokeessa Voitto Pulkkinen ja kolmen koiran koe. VAHI-kokeessa arvostellaan tietyt osa-alueet, mutta lopputulos on hyväksytty/hylätty. Mitään pisteitä tai palkintosijoja ei tässä koemuodossa jaeta.

Jäljen pituus on 1500-2000m ja vähintään 18h vanha. Lähtötilanteessa koirakko tuodaan tielle, mihin on merkattu 100m levyinen kaistale. Jälki lähtee tältä alueelta n. 5 metriä kohtisuoraa poispäin. Koirakon on omatoimisesti löydettävä jälki, minkä jälkeen koiran on aloitettava itsenäinen jäljestäminen. Tuomari ja opas kulkevat mukana noin puolet matkasta, minkä aikana tuomari arvioi koiran kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Puolivälissä tuomari sekä opas jättäytyvät pois matkasta ja koiranohjaaja jatkaa loppumatkan koiran kanssa kaksistaan. Tätä osuutta ei ole merkitty mitenkään. Matkalla on kaksi kulmaa (tuomari arvostelee ensimmäinen), kaksi katkokulmaa (myös näistä ensimmäinen arvostellaan), 5 kpl makauksia (tuomari arvostelee 2-3 kpl ja loppuosuudelle jätetty merkkikapulat, mitkä koiranohjaajan on tuotava metsästä pois). Kaatona on hirvieläimen sorkka. Jos kaatoa ei löydy, koe hylätään.

Keltsi sai arvalla jäljen numero 3. Mittaa jäljellä 1810m (tarkka gps:llä mitattu matka, kertoivat jäljen tehneet metsämiehet) ja vanhentunut 26h 22min, kun starttasivat matkaan klo 19:12. Tapahtumista matkan varrella ei juuri käsitystä, koska oma rooli oli olla tällä kertaa huoltojoukoissa tien poskessa. Olihan pitkä tunti odottaa, että löytävätkö ne jäljeltä pois vaiko ei... Ilo oli suuri, kun parivaljakko tuli metsästä ulos ja mukana vielä kaikki kolme jälkikapulaa sekä sorkka. Sitten alkoi jännittäminen, miten ajan kanssa mahtaa käydä. Aikaahan on käytössä tunti. Jonin muukaan puolessa matkassa oli iskenyt paniikinpoikanen, kun kysynyt tuomarilta ajasta. Vastaus oli ollut, että 20 minuuttia jäljellä. Ja matkaa kuitenkin vielä puolet edessä.

Riemu oli melkoinen, kun tuli tulostenluvun aika - Keltsin ensimmäinen VAHI-koe hyväksytty!!! Arvostelupaperiin oli kirjattu arvosteltavat kohdat asteikolla erinomainen-hyvä-tyydyttävä-hylätty. Keltsin osalta nämä olivat:

• lähtö: erinomainen
• jäljestämishalukkuus: erinomainen
• jäljestämisvarmuus: erinomainen
• työskentelyn etenevyys: hyvä
• kulmien, makauksien ja katkon selvittämiskyky: hyvä
• kaato: löytyi

Ja tuomarin kuvaus kokeen kulusta:

Jälki löytyy varmasti. Seuraa jälkeä erittäin tarkasti kävelyvauhtia. Jouduttuaan jäljestä eroon korjaa tilanteen varmasti. Tavallisen kulman selvittää ulkokautta. Kävelee makausten yli ilmaisematta niitä. Menee katkokulmasta välistä läpi. Harhautuu jäljellä palaten reilun ajan jälkeen takaisin ja annetaan jatkaa yksikseen. Tuo 3 kapulaa. Vaikea maasto.

Eli ne makaukset oli jälleen kerran asia, mikä näkyy eri osa-alueiden arvostelussa. Huoh. Katkokulman tapahtumia ihmettelin, mutta oppaan mukaan kulman takana läheisellä suolla oli ilmeisesti hirvilauma. Keltsi oli vaihtanut maavainun ilmavainuksi kulmalla ja lähtenyt marssimaan tarkistuslenkille.

Arvostelupaperit vastaanottaessaan jokainen koirakko vahvisti allekirjoituksellaan, että tiedot saa luovuttaa viranomaisille ja on käytettävissä jäljestystehtävissä. On mielenkiintoista odottaa tuleeko sitä todellista tarvetta joskus. Ja tarkoitus on yrittää saada vielä toinen hyväksytty tulos tästä koemuodosta, minkä jälkeen kokeet tämän lajin osalta on siinä. Säännöissähän sanotaan, että kahden hyväksytyn tuloksen jälkeen koira ei saa enää osallistua näihin kokeisiin.

toiminnallinen torstai

Aamusta ajeltiin Orimattilaan tottistreeneihin. Mukana kolme rotikkaa ja yksi bortsu. Ekassa setissä Keltsi ilmoittautui ja teki seuraamista. Kyllä siitä hinkuttamisesta on jotain hyötyä ollut, kun nyt alkaa paikka olla kohdillaan. Hyvä niin. Sitten autoon huilimaan ja tokassa setissä jättävistä istumista sekä maahanmenoa. Loppuun iloinen luoksetulo. Keltsi lähti täpöllä tulemaan luotisuoraa kohti, mutta noin puolessa matkassa suunnilleen teki ihme kaaren palaten takaisin linjalle. Ei keksitty miksi? Lieneekö nurmikossa joku epäilyttävä läntti tms., minkä päätti varuiksi kiertää? Orimattilassa on niin kiva käydä treenailemassa, kun aina kiva tekemisen meininki!

Hippa-äitee sekä velimies-Otto tulivat taasen muutamaksi päiväksi kyläilemään. Voi sitä jälleenäkemisen riemua, kun kolmikko rallatti rinkiä pitkin puutarhaa.

Illalla odottaa aivan uudenlaiset haasteet. Keltsi on ensimmäistä kertaa elämässään tulessa VAHI-kokeessa. Koska minulla ei hirvimerkkiä ammuttuna, on koiranohjaakasi värvätty Joni. Taitaa tosin omistajaa jännittää enempi tilanne, kun ei pääsekään kävelemään jälkiliinan toiseen päähän, vaan joutuu jäämään autolle jännittämään, että löytääkö ne sieltä maastosta pois...