Aamusta ajeltiin Orimattilaan tottistreeneihin. Mukana kolme rotikkaa ja yksi bortsu. Ekassa setissä Keltsi ilmoittautui ja teki seuraamista. Kyllä siitä hinkuttamisesta on jotain hyötyä ollut, kun nyt alkaa paikka olla kohdillaan. Hyvä niin. Sitten autoon huilimaan ja tokassa setissä jättävistä istumista sekä maahanmenoa. Loppuun iloinen luoksetulo. Keltsi lähti täpöllä tulemaan luotisuoraa kohti, mutta noin puolessa matkassa suunnilleen teki ihme kaaren palaten takaisin linjalle. Ei keksitty miksi? Lieneekö nurmikossa joku epäilyttävä läntti tms., minkä päätti varuiksi kiertää? Orimattilassa on niin kiva käydä treenailemassa, kun aina kiva tekemisen meininki!
Hippa-äitee sekä velimies-Otto tulivat taasen muutamaksi päiväksi kyläilemään. Voi sitä jälleenäkemisen riemua, kun kolmikko rallatti rinkiä pitkin puutarhaa.
Illalla odottaa aivan uudenlaiset haasteet. Keltsi on ensimmäistä kertaa elämässään tulessa VAHI-kokeessa. Koska minulla ei hirvimerkkiä ammuttuna, on koiranohjaakasi värvätty Joni. Taitaa tosin omistajaa jännittää enempi tilanne, kun ei pääsekään kävelemään jälkiliinan toiseen päähän, vaan joutuu jäämään autolle jännittämään, että löytääkö ne sieltä maastosta pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti