Tuas on meirän pitkät pellot, tuas on meirän vainio

Peltojälkikausi korkattu lauantaina Tuulan & Jymyn seurassa. Kevään eka jälki meille, joten tallasin helpon. Pituutta "parin naturalmenukourallisen mittaisen" (noin 100m?) ja yksi ysikymppinen kulma. Keli oli aurinkoinen, lämmintä lähemmäksi parikymmentä ja navakka etelätuuli. Jälki tuli myötätuuleen (joskin sitä ajaessa tuulen suunta tuntui vaihtuneen. Tai se pyöri.) ja vanheni vajaan tunnin. Koko jäljen tallaamisen ajan Keltsi huusi pihassa kuin syötävä (minun äänetön koira!), kun näki pellolle, mitä ollaan tekemässä. Jäljen ajaminen osoitti, että talviterässä ollaan vielä. No se ei ollut yllätys. Ei nyt mikään katastrofi, mutta kaukana siitä, mihin tuo pystyy. Ihmeellistä haahuilua ja keskittymiskyvyn puutetta alkumatka. Kulman meni jälkitarkasti ja sen jälkeen meno parani. Itsekin tajusin tehneeni pari mokaa: liian tuhti aamuruoka-annos alla ja savimaasta huonosti erottuvat naturalmenut. Näistä otetaan opiksi taas.

Sunnuntaina aamulla ennen kuutta iski ajatus, että on pakko käydä ottamassa revanssi. Eikun tuumasta toimeen. Äkkiä villapaita + verkkarit yöpuvun ylle ja tallin taakse pellolle. Tallasin aikalailla samanlaisen kuin eilinen, mutta namut vaihtui makkaranpalasiin. Haastekerrointa toi se, että kyseessä oli hevosten laidun, missä "herkullisia pullerokasoja". Jälki meni paikoitellen aivan niiden vierestä. Lämmintä oli muutama aste ja aivan tyyntä. Jälki vanheni puolisen tuntia. Heti matkaan lähtiessä huomasin, että nyt mun narun päässä on Nenä, eikä se eilinen hörhelö. Rauhallisesti, tarkasti ja tiiviillä nenällä mentiin eteenpäin. Makkaranpalaset erottuivat hyvin heinikosta, mutta vain parilla askeleella piti muistuttaa. Kulma tarkasti. Ja alusta ei ollut mikään haaste, kun siedätyshoitoa saanut 11 viikkoisesta asti.

Olihan hienot olosuhteet treenata, kun aurinko oli nousemassa ja joutsenet sekä kurjet huusivat. "Pullonpuhaltajakin" kuului palanneen kotikonnuilleen. Siellä aamukasteisella pellolla muistui taas mieleen jälkiharrastuksen hyvät puolet. :)

Niin on pehmeä sydän, mutta kova pää

ainakin jos kyseessä ohjaaja tää. Siltä taas maanantaina tottiksessa tuntui. Kaamea päivä itsellä alla ja se sitten näkyi omassa suorittamisessa. Ei saisi, tiedän kyllä. Treeneissä vain kolme plus koirat ja hallivuoro kaksi tuntia, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Ajatuksia.

Seuraaminen sujuu jees, jos ohjaaja muistaa säilyttää ryhtinsä, eikä kyttää. Käännösten korjaamisessa on oltava johdonmukaisempi, ettei oman toiminnan vuoksi seuraavana korjausvuorossa kaks'osainen käännös.

Noudossa pitoharjoituksia patukalla. Koira perusasentoon istumaan ja siitä sai ottaa patukan. Varovasti pyörittelemällä sekä heiluttelemalla tiukempi puruote. Siitä sitten vapautus ja palkaksi revittelyä. Positiivista oli, että vielä ei ilmennyt mälväämisongelmaa. Aavistuksen menee suu levottomaksi, jos siirryn koiran eteen luovutusasentoon ja yhtään painostan. Tätä yritetään nyt välttää tekemällä paljon toistoja koiran viereltä ja sitä kautta saada varmuutta. Vasta sitten seuraava steppi. Juu ja irti-käsky on parantunut, mutta onhan tuossa yhä parantamisen varaa. Ei kai siihen tuon kanssa auta muu kuin kunnon kertarysäys painia? ;)

Hyppyä ja A-estettä treenien päätteeksi. Aata on tehty hallissa ainoastaan loivalla (aksaeste). Sujuu. Kentällä löytyy "välimallin este" eli ulospääsyä odotellessa. Hyppy oli n. 80 senttiä korkea. Imu esteelle on kova. Ja itse asiassa siihen liittyykin myös haaste. Mieluusti varastaa, kun ei malta. Vahvistettava sitä, että kuunnellaan ja lupaa odotetaan. Kiva sinänsä, että on mieluisa, eikä ajatustakaan kiertää.

Ensi maanantaina on viimeinen kerta. Sitten on taas pärjättävä omillaan.

Turun reissu peruuntui, joten pääsiäisenä tallataan pellolla jälkeä ja suunistetaan wapuksi koejälkiä. Eilen tuli kutsu kokeeseen, joten sitä odotellessa. Alkukausi ratkaisee paljon, miten jatketaan.

Kuinka kuluu multa lauantai

No sehän vierähti Niirasen Sarin tottissemmassa. Koiria oli vain 9, joten jokainen pääsi tekemään kaksi kierrosta. Ekalla syvennyttiin tarkemmin teemaan (tai ongelmaan), minkä kukin oli valinnut. Toinen kierros iltapäivällä tehtiin niin, että jokaisen piti miettiä itse oma treeninsä aamupäiväisen pohjalta ja suorittaa se. Sari jeesasi ja antoi palautetta.

Keltsin kanssa valittiin nouto. Ja siinä nimenomaan pitoharjoitukset ja luovuttaminen. Jotenkin aavistelen, että noutaminen ei sinänsä olemaan ongelma, mutta haasteita voipi tulla siellä hallinnan puolella. Sari oli samaa mieltä. Nyt yritetään tehdä pohjatyön mahdollisimman huolella. Yhtään en saa oikoa tai tinkiä siinä, enkä menettää myöskään hermojani, vaan johdonmukaisuutta tarvitaan peliin. Tehtiin harjoitusta, missä tuli samalla hallintaa, ja niin vaan se alkoi sujua. Luottavaisin mielin eteenpäin, kun jo päivän aikana näki muutosta toistojen myötä. 

Oli todella hyvä & hyödyllinen päivä. Mieltä lämmitti myös tuntemattomien ihmisten kommentit "Makea airis", "Onpa kiva nähdä airis, millä piisaa moottoria" jne. Mun rakas karvakuononi. :)

HOTilta tuli mieluisaa postia. Päästiin 10 koiran joukkoon, jotka starttaavat tehotokokurssin wapun alla. Ohjelmassa pari viikkoa tiukkaa treeniä ja "kurssikisat" HOTin tokocupissa. Kääk. Kaikkeen sitä tulee itsensä tungettua. Ja vielä vapaaehtoisesti.

Muutama kuva semmasta © Anette Nikkinen

Näin kulutan aikaa

Maanantaina tottistreeneissä. Ohjelmassa seuraamista ja jääviä. Seuraamiseen tehtiin taas uudenlaista harjoitusta: 

1. käsky
2. nopea pyörähdys paikallaan 180-astetta ympäri (oikealle)
3. reippaasti eteenpäin
4. tiukat käännökset heti vasemmalle, jos yhtään yritti edistää
5. reippaasti eteenpäin

Se toimi! Koira nousi entisestään, kun piti skarpata ja keskittyä, mihin suuntaan lähdetään! Jäävät olivat myös aika hyviä. Ja taas sai uskoa itselle siihen, miten viretila nousee sitä mukaa, mitä enemmän viitsii tuon kanssa tehdä ja vaatia. Äkkiä on talvi mennyt, kun enää kaksi hallivuoroa enää tällä erää jäljellä. Kohta päästään toivottavasti kentälle.

Huomenna on Niirasen Sarin pk-tottissemma ja sunnuntaina tokoillaan. Pääsiäisenä olisi ohjelmassa mejäilyt Turun airisten kanssa, jos keli suinkin sallii. Wapusta käynnistyy koekausi. Ja toukokuusta näyttäisi tulevan kiireinen, kun ohjelmassa peltojälkitreenejä rottentottien kanssa. Mahdollisesti myös rallytokoa mennään kokeilemaan. "Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia" vai miten se sanonta menikään? ;)

Astu yks kaks, yks yks kaks

Tokoilemassa Hurttiksella sunnuntaiseen tapaan. Paikalla oli vain kolme koirakkoa, joten aikaa oli käytössä ruhtinaallisesti per koira. Alkuun porukalla paikallaolot (maaten + istuen) ja sitten kukin koiruus yksistään. Keltsillä teemana taasen liikkeestä seisominen sekä hyppy, koska niissä meillä on eniten työsarkaa tokoa ajatellen. Hyppyestettä ei olla vielä saatu kotiin, joskin tilauksessa on. Toimitusaika tuntematon. ;)

Seisomisessa on edistytty melkoisesti. Pakko taas myöntää, ettei oikotietä onneen, vaan ainoa lääke on ah-ke-ra tree-naa-mi-nen.  ALO-luokan seisominen saadaan varmaan äkkiä kuntoon, mutta sen jälkeen odotettavissa uudenlaisa haasteita, kun pitäisi pystyä kävelemään koiran taakse. Sitä joutuu varmasti "jonkun kerran" hinkkaamaan, ettei tuo lähde mukaan ohikävellessä. Hypyssäkin edistystä, mutta vaatii vielä treeniä. Lähetys tarvii harjoitusta ja hypyn jälkeinen seisominen. Tarjoaa kääntymistä oikein päin, mutta tulee helposti liian lähelle estettä. Ja seisomiseen tarvitaan luonnollisesti siinäkin varmuutta. 

Loppuun tehtiin pätkä seuraamista. Siinä ei onneksi tapahtunut taantumista. :)

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Välillä paistaa aurinko, välillä saadaan vettä, mutta sehän tarkoittaa, että KESÄ on tulossa. Eilen oli MEJÄ-jaoksen kokous. Kova into tuntuu olevan porukalla metsään, kun koeilmoja on tullut wapuksi yli 50(!) ja paikkoja jaossa vain 18. Huh. Jännitys alkaa tiivistyä, miten kokeen ylipäätään käy (lumitilanne), kun aikaa on enää kolme viikkoa. Ja maastojakin pitäisi ehtiä kävelemään läpi, kun ei tiedä, mitä ylläreitä siellä talven jäljiltä odottaa.

Kyllä tässä alkaa omakin koefiilis pikkuhiljaa nousta. JOS kaikki menee hyvin, kierretään ahkerasti kokeissa. Pari koepaikka-anomusta jouduttu tosin vetämään takaisin, kun tuli hääkutsu (ei kehtaa jäädä pois ja sanoa, että ollaan jälkikokeissa ;) ja SATYn ylimääräinen kokous, ja molemmat osuvat tietenkin koepäivälle. Noh sinänsä ei harmita, koska tämän myötä päästään 14.5. FWRC:n peltojälkipäivään. Kouluttajana siellä Erja Hyökki. Odotan innolla. Kotona on tarkoitus tallata ahkerasti jälkeä pellolle heti, kun keli sen sallii. Eikä ole treenaaminen ainakaan puitteista kiinni, kun heinäpeltoa siunaantui 35ha lisää.

SSKP:n tokocup pyörähtää käyntiin ensi viikolla ja jatkuu juhannusviikolle asti. Epikset tekisi hyvää erityisesti ohjaajalle, joka jännittämisellään sössii hommat. Myös HOTin toko-kurssille lähti ilmo, ja sieltäkin pitäisi kuulua vastausta ensi viikon aikana.

Verkot on siis viritelty ja herätty henkiin talviunen jäljiltä! :)

On siis kevät, kuljen Orimattilan suuntaan, tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa...

Maanantaina vih-doin taas mukana remmissä ja olihan muksaa. Vaikkakin coachimme suusta kuului luottamuslause "Oletteko te tehneet mitään tässä välissä?". ;) No ollaan! Ja nyt käsi sydämellä. Joskin pääasiassa hinkattu niitä jääviä. Seuraamista ei ilman apparia väännetä. Se on opittu kantapään kautta. Ja piste. Ja siitä huolimatta siinä oli taas pientä fiilaamista, joskin saatiin korjattua nopeasti tiukoilla käännöksillä vasemmalle. Hyvä.

Varsin ylpeänä myös esittelin, miten liikkeestä seisomisessa on tapahtunut jonkinlainen läpimurto. Ainakin omasta mielestä. Mutta minut palautettiin nopeasti maan pinnalle. Palaute oli, ettei saa poistua niin kauas (vielä), kun karvakuono on selvästi epävarman näköinen ja tuo liike on helppo sössiä. Eli palataan kiltisti taaksepäin harjoituksissa.

Se on muuten  KEVÄT, jiiiiihaaaaa! Junan ikkunasta on hyvä pälyillä, miltä metsissä näyttää. Jälkihommiin olis jo kova hinku. :)