Maanantaina vih-doin taas mukana remmissä ja olihan muksaa. Vaikkakin coachimme suusta kuului luottamuslause "Oletteko te tehneet mitään tässä välissä?". ;) No ollaan! Ja nyt käsi sydämellä. Joskin pääasiassa hinkattu niitä jääviä. Seuraamista ei ilman apparia väännetä. Se on opittu kantapään kautta. Ja piste. Ja siitä huolimatta siinä oli taas pientä fiilaamista, joskin saatiin korjattua nopeasti tiukoilla käännöksillä vasemmalle. Hyvä.
Varsin ylpeänä myös esittelin, miten liikkeestä seisomisessa on tapahtunut jonkinlainen läpimurto. Ainakin omasta mielestä. Mutta minut palautettiin nopeasti maan pinnalle. Palaute oli, ettei saa poistua niin kauas (vielä), kun karvakuono on selvästi epävarman näköinen ja tuo liike on helppo sössiä. Eli palataan kiltisti taaksepäin harjoituksissa.
Se on muuten KEVÄT, jiiiiihaaaaa! Junan ikkunasta on hyvä pälyillä, miltä metsissä näyttää. Jälkihommiin olis jo kova hinku. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti