talkooapuna

Tänään oli KPKY:n järjestämät JK 1-2 sekä EK 1-2 kokeet, missä olimme Keltsin kanssa (tokihan nyt koiruus pitää ottaa matkaan koeilmapiiriä haistelemaan) talkooapuna. Olimme Tirvassa jälkikepit vastaanottamassa, minkä jälkeen katsomossa seuraamassa tottiksia. Sen verran kunnianhimoinen olen, että kyllä koepäivän fiiliksessä mukanaeläessä tulee mieleen "Kyllä mekin vielä joskus...". ;)

Pakko laittaa tänne pari kuvaa Ransu Karvakuonosta. Keltsiläinen varasti Mikan työlippiksen ja onnistui tietysti tärvelemään sen, joten siitä askarreltiin sitten Keltsin ikioma lippis... :D

VERI-treenit

Tänään leppoisaa osallistumista VERI-treeneihin (VERI = vesiriista) kotinurkilla Tallikivessä. Olikin eka kerta, kun oltiin Tallikivessä ja oikein mukava paikka. Hyvä, hiekkapohjainen, matala ranta. Ilmeisesti ikivanha uimaranta, mikä ei käytössä enää aikoihin, eikä mökin mökkiä lähelläkään. Riistana oli lokki sekä sorsa. Tänään ei ollut terroristien päivä. Rohkeasti syöksyivät kyllä veteen riistan perään, mutta nuo pakastimesta metsästetyt saaliit eivät saaneet suosiota osakseen. Ei myöskään Keltsin. Ihan eri tilanne oli viikko sitten, kun taivaalta tipahti saalis. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Noh tämä on tällaista leppoisaa hauskanpitoa meille, käyty ihan huvikseen, kun "oma seura" noitakin järjestää. Ja nähdäänhän samalla reissulla tuttuja ihmisiä sekä koiria.

Joni täräytti illalla 4 sorsaa kotirannasta. Ja kas kummaa ne vaakut olivat ylitsevuotavan kiinnostavia pakastettuihin lajitovereihin verrattuna... Ai miten niin hyvän päälle ymmärtävä koiruus? ;)

kivat keskiviikkotreenit

Keskiviikkoiseen tapaan tottiskentällä. "Jälkeenjääneissä" oli tänään 5 osallistujaa ja Henna vetämässä, mutta selvittiin treeneistä varsin rivakasti. Kuitenkaan hutiloimatta. Otettiin taas perusliikkeitä: seuraaminen, istu, maahan ja luoksetulo.

Keltsin kanssa aloitettiin harjoitella jättävinä liikkeinä siten, että seurautin pätkän ja annoin käskyn, minkä jälkeen a) jatkoin kävelemistä paikoillaan sekä b) kävelin koiran eteen sekä siitä takaisin sivulle. Ekat pari kertaa katsoi minun liikehdintää silmät teelautasen kokoisina ja hölmön näköisenä "Mitähän ihmettä toi nyt muka tekee?". Kieltämättä varmasti hölmöltä näytti, mutta toimi! Hyvin tuo malttoi mielensä. Vauhtia saisi olla enemmän maahanmenossa, mutta treenataan sitä kotosalla erikseen. Luoksetulossa tsekattiin loppuasentoa, joten ei otettu kovinkaan monen metrin päästä. Vauhti ei kummoinen, mutta loppuasento meni kerralla nappiin, joten jätettiin harjoitus siihen.

Olen tosi tyytyväinen siihen, millaisella innolla paiskii hommia tuolla Tykkitien kentällä. Edes nurmikentän mielenkiintoiset hajut eivät voita tekemisen intoa. Tapittaa vaan "Mitä nyt tehdään?" -ilme naamalla. Motivaatio on kasvanut hirmuisesti ja kontaktikin mennyt harppauksin eteenpäin.

Harmi vaan, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Niin myös tämä tottiskurssi. Enää kaksi kertaa ja se on sitten siinä. KPKYn treenivuorolla tullaan varmasti jatkamaan. Heillä on myös jatkokurssi tulossa, joten pitää kysellä, millaiset mahdollisuudet siihen on päästä mukaan. Samoin laitettiin hakemus myös BH-kurssille menemään. Eikä onneksi mikään esteenä ainakaan meidän kotitottikselle.

jälkeä, ruutua ja vähän muutakin

Aamusta pihatottista. Matkassa naksutin + namuja. Otettiin sivulletuloja. Pieniä pätkiä, mutta paljon toistoja ja eri suunnista. Hyvin tuo tietää ja osaa, mutta ihan aina ei vaan a) malta b) ymmärrä (muka) c) huvita d) jotain muuta. Niin "terroristi" on luonteeltaan tuossa mielessä, heh.

Illalla jälkiharkat Värälässä. Kokeiltiin keppien ilmaisua maastossa. Talloin itse n. 200 m pitkän jäljen, missä yksi 90-asteen kulma ja yksi keppi jäljen lopussa. Vanheni noin tunnin. Tyyni, kuiva keli. On tuo jännä koira. Jäljestäminen ei tuota mitään ongelmia, vaikka lennossa vaihtui jälki verestä saappaisiin. Meni kuin juna. Nenä tökkäsi keppiin, mutta ei nostanut sitä samalla tapaa kuin tiellä. Vaadittiin nostamaan ja onnistui. Nyt nähtiin, missä mennään ja jatketaan harjoituksia.

Esineruutua otettiin jälkien vanhenemista odotellessa. Keltsille ekana helppo eli piippihiiri näytöllä suhteellisen keskelle aluetta. Ongelmitta toi ja luovuttikin ihan nätisti käteen. Ruutuun oli viety valmiiksi vieraita käyttöesineitä (lastensukka, hanska ja silmälasikotelo). Päätettiin kokeilla, joko tuo sukka sieltä nousee, kun päässyt jyvälle ruudun syvimmästä olemuksesta. Löysi kyllä, mutta ei tajunnut nostaa. Kutsuin koiran takaisin ja Saidi kävi näyttämässä esinettä. Jo meni juoksujalkaa sen luo ja nappasi matkaan, mutta seuraavaksi tiputti ruutuun, kun aloin kehua, enkä lähtenyt juoksemaan karkuun. Plääh. Tiputti vielä pariin kertaan, kun lähetin uudestaan. Mutta sitkeys palkittiin ja lopulta toi sekä luovuttikin vielä, kun Saidi hieman avusti. Taitaa olla aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli alkaa käyttää helppoja (pehmeitä) käyttöesineitä ruudussa näytön kera niin eiköhän se siitä. Ja kunnon palkka.

Kotona pitää myös malttaa mielensä, vaikka kantaa suussa mitä. Kengissä se hankaluus, että alkaa niitä järsimään, jos pääsee salaa varastamaan. Täytyy yrittää kytätä kärppänä ja kehua kanniskelusta, mutta vaihtaa mielummin johonkin sallittuun pureskeltavaan.

mukavat maanantaitreenit

Tottisryhmässä tänään vain 4 koiraa ohjaajineen, joten treenit sujuivat nopeasti. Henna veti yksistään, kun Saidi oli joutunut töihin. Otettiin aluksi sosiaalistamisharjoituksia. Kohtaamisia sekä pujottelua. Tämän jälkeen muut koirat autoon ja yksi vuorollaan jäi kentälle tekemään. Jokainen sai valita liikkeen, mitä hiotaan. Keltsin kanssa valittiin seuraaminen, kun palkkaus on ollut siinä hakusessa ja nyt oli loistava mahdollisuus kokeilla narupalloa. Se toimi! Pallo jemmassa vasemmassa rintataskussa. Innostui kivasti, mutta ei mennyt ylikierroksille niinkuin patukan kanssa. Ainakaan tässä vaiheessa. Eikä muuten poikittanutkaan yhtään. Hienoa! Lisättiin seuraamiseen myös täyskäännöksen harjoittelua. Opeteltu joskus alkeita niin, että koira kiertää minut. Kokeiltiin nyt käännöstä, missä koira pyörähtää paikoillaan. Sen verta kevyt ja nopea koira, joten hyvin onnistui. Taidetaan Keltsin kanssa alkaa opetella noin, kun sivulle tulee myös suoraan edestä pyörähtäen. Lopuksi vielä luoksetulo. Loppuasento ei kunnollinen, eikä riittävän tiivis, joten otettiin sitä sitten muutama kerta. Olihan mukavat maanantaitreenit!

Muuten onkin ollut sellainen päivä, että joutunut laskemaan muutaman kerran 100:aan. Mystinen kenkävaras on liikkunut pihapiirissä ja katsoinkin jo parhaaksi kaivaa vanhan, toimivan konstin (=hiuslakkapullo) käyttöön. Ei nimittäin viitsi enää sen käsittelyn jälkeen kenkiä suussaan kantaa. On tuo uskomaton elukka. Mitä enempi järkkäät aktiviteettia, sitä enemmän on virtaa. Huoh.

menolippu, menolippu...

MEJÄ-koe, paikkana Paistjärvi Heinolan maalaiskunnassa (totta puhuen taidettiin kyllä olla jossakin Mäntyharjun puolella?) ja järjestäjänä Lahden Seudun Mäyräkoirakerho ry. Koe oli samalla järjestävän seuran mestaruuskoe. 4 tuomariryhmän koe, koiria mukana yhteensä 21 kpl.

Onnetar arpoi meille tänään jäljen nro 1 ja oppaana toimin itse jäljellä nro 3. Tuomarina tässä ryhmässä Airomiehen Matti. Viime päivien tapahtumien vuoksi hirvitti hieman laukaustesti, mutta ihan suotta. Jälki oli tehty pöytäkirjan mukaan 22.8. klo 9.05 (ihmettelen hieman tuota aikaa, koska koejälkien teko alkoi vasta klo 10!) ja jäljelle lähdettiin 23.8. klo 9.25 eli ehtinyt vanhentua pöytäkirjan mukaan 24h 20min.

Jäljestämiseen kului aikaa n. 20 minuuttia. Heti kaadolle tulon jälkeen mietin, että ihan hyvä, mutta ei niin hyvä kuin viimeksi Orimattilassa. Tiedostin matkalla, että yhdestä kulmasta mentiin ohi. Samoin jossakin kallioisella kumpareella pyörittiin rinkiä niin, että minulta hävisi suuntavaisto totaalisesti. Molemmat havainnot pitivät paikkansa. Keltsi ajaa jälkeä todella maavainuisesti sekä tarkasti, mutta ekaa kulmaa lähestyttäessä nosti jostain syystä noukan ilmaan ja mentiin auttamatta kulmasta + makauksesta ohi (kuulemma ihan vierestä). Ja tuo pyöriminen oli johtunut siitä, että ylitimme riistapolun, missä sitten lähti pyörittämään ihan kunnolla. Molemmat tehtävät ratkaisi itse ja toiseen kulmaan sekä kaadolle tultiin oikein hienosti. Edes haastavimmassa kohdissa ei tuomari joutunut kehoittamaan takaisin (=hukka), mutta en yhtään uskaltanut arvella, mitä tällaisesta suorituksesta pisteitä heruu...

Lopputulemana oli AVO1 ja 43 pistettä!!! Pisteitä 4 vähemmän kuin Orimattilassa, mikä ei yllätys, mutta 40 pistettäkin olisi riittänyt ykköstulokseen. Koepöytäkirja osa-alueineen kertoo tällä kertaa seuraavaa.

Koesuorituksen arvostelu
a) jäljestämishalukkuus 5 (06)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 9 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 11 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (03)
f) yleisvaikutelma 4 (05)
Laukauksen sieto: hyväksytty
Pisteet: 43
Palkinto: AVO1

Ja tuomarilta saatu vapaamuotoinen, kirjallinen arvostelu:

Ohjattu lähtö. Turhia hötkyilemättä Keltsi sovitti vauhdin muun joukon tahtiin. Maavainuinen työskentely piti tiukasti jäljellä. 1. kulmaa lähestyttäessä koira sai kunoa nostaen vainun makuusta, kiersi sen melkein hipoen pysähtymättä uuteen suuntaan. Toisen kulman ollessa jo näköpiirissä Keltsi teki jäljen ainoan mainittavan tutkimuslenkin. Palasi, löyti kulman makuun ja siitä tutkittuaan suoraan loppuosuudelle. Loppua lähestyttäessä koira sai jälleen vainun kuonoa nostaen. Löysi kaadon, tutki sitä ja jäi vartioimaan. Tänään täydet pisteet koiran ja ohjaajan yhteistyölle.

Toinen AVO1-tulos tarkoitti, että saatiin samalla menolippu VOI-luokkaan! Seuraavat kokeet menee vähintäänkin ensi vuoteen, vaatii kovasti treeniä ja myös sitä näyttelypalkintoa.

Läheisiä lainaten voin vaan tuumata, että "Keltsi on nenäkoirii!". Matti myös kuvasi tuomarin puheenvuorossa hyvin sitä, miten koira hoiti hommat itsenäisesti. Keltsi oli pyörittänyt niin tehokkaasti siellä riistapolun kohdalla, ettei kuulemma voinut tuomari koiran ohjaajaa edes epäillä auttamisesta tai suunnan ratkaisemisesta, kun näytti olevan niin kuutamolla ilmansuunnista... Heh. Kaksi koetta ja kaksi ykköstulosta, joten nöyränä voin vaan todeta, että on ilo omistaa tällainen koira ja toimia sen ohjaajana!

Varsin tapahtumarikas viikonloppu (lauantain jälkienteossa "eksyttiin" ja kotona 21 maissa... tänään aamulla herätys 04.50, eikä mistään automaatista saanut euroakaan rahaa, joten tyhjätaskuna matkaan, mutta onneksi polttoainetta nippanappa tämän päivän tarpeisiin... mahdollista karhunp***aa jäljellä yms. yms.) kaikkiaan takana, joten väsyneinä, mutta onnellisena molemmat painumme omiin peteihimme maate...

akkujen latausta

Nyt on lisätty keppimäärää ja hienosti nousee enemmänkin. Jatketaan näin niin eiköhän ne kepit onnistu sitten maastossakin.

Illalla mentiin rantaan saunanlämmitykseen ja katseltiin siinä samalla näkyykö sorsia. Eipä juuri ollut liikenteessä. Päivällä kävivät kaisloja niittämässä Säyhteen vesistöistä, joten lieneekö se sotkenut sorsien konsepteja? Hiljaista oli. Vain muutama laukaus kuului. Olin saunassa ja Keltsi pihalla, kun tapahtui jotain, mitä Keltsi säikähti. Ampuiko joku vai tapahtuiko jotakin muuta? En tiedä. Ei mitään pakokauhua tms., mutta tuli saunaneteiseen säikähtänyt ilme naamallaan. Voi prkl! Ei tässä mitään muuta, mutta huomenna on koe ja siellä perinteisesti laukauksensietotesti, joten en kaipaisi yhtään mutkia matkaan. Varsinkaan, kun kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin tähän asti.

Ollaan otettu lunkisti ja ladattu akkuja sunnuntaille. Toivottavasti ei hirmuinen hellekeli, mielummin pilvistä tai vaikka pientä sadetta. On nimittäin kohtuuttoman rankkaa jäljestäminen kuumalla kelillä.