terve kuin pukki

Onnentassussa Riihimäellä oli tänään koirien terveyspäivä. Per Axelson Helsingin Mevet-eläinlääkäriasemalta suoritti terveystarkastuksia. Olin varannut Keltsiläiselle ajan silmäpeilaukseen sekä polvien ja sydämen tutkimukseen. Väkeä oli kuin pipoa, joten aikataulut arvatenkin kusahtivat pahemman kerran. Mutta odottaminen palkittiin hienoakin hienommilla tuloksilla. Polvet puhdas nolla, silmät täysin terveet, eikä sydämessäkään mitään vikaa. Yes!

Nyt odotellaan enää lonkka- ja kyynärtulosten vahvistusta Kennelliitosta niin sitten on koira syynätty kirsusta hännänpäähän. Ja huomenna saadaan tikit pois eli äkkiä on mennyt myös leikkauksen jälkeinen toipilasaika.

Jotkut on ihmetelleet, miksi satsaan näin paljon koiran terveystarkastuksiin, mitä ei tulla käyttämään jalostukseen. Ihmettelijöille olen vastannut, että rakkaudesta rotuun sekä kiitoksena kasvattajalle. :)

ei uutta tähtien alla

Hihnalenkkeily jatkuu. Tuntuu, että reilun viikon aikana on tallattu lukematon määrä kilometrejä pitkin maantien piennarta. On niin kuraista sekä pimeää, ettei pöpelikköön oikein viitsi mennä. Onneksi ollaan saatu välillä lenkkiseuraa. Tiistaina oltiin Jussin & Airin, Elsan ja Raijan kanssa Villähteen maalaismaisemissa. Puolitoistatuntinen vierähti huomaamatta hauskassa seurassa. Tänään olisi ollut Niemen Elinan tokovalmennustunti, mutta jää meiltä tämä kerta väliin, kun ihan kaikki liikkeet ei luonnistu kiristävien tikkien vuoksi. Eikä vaan viitsi toipilaalta vaatia samalla tapaa. Lomailkoon nyt tämän viikon vielä. Sunnuntaina saadaan tikit pois, joten sitten on aika laittaa uusi vaihde silmään. Kennelliitostakin tuli jo sähköpostia, että kuvat on vastaanotettu käsittelyyn. Suurella jännityksellä odotan, milloin virallinen lausunto tupsahtaa...

naksutinkoulutusta

Alkaa tuo koiruus lennellä kohta seinille...

Mietin, mitä voitaisiin tehdä ja ajattelin, että otetaan naksuttimen kanssa kosketusalustaa, mitä voidaan varmasti myöhemmin hyödyntää monessa kohtaa. Joskus sitä tehty. Eikun semmoinen A5-kokoinen alusta lattialle ja odottelin kaikessa rauhassa, mitä tapahtuu. Hetihän se honasi homman. Noin 4-5 kertaa teki, mitä halusin (seisoi alustan päällä etutassuilla) -> naks ja palkka. Sen jälkeen kävi alustan viereen maate "so boring"-ilme naamalla, että keksi jotain uutta ja se oli siinä.

Että mitähän me seuraavaks keksittäisiin...? :)

lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä...

Niinpä niin, siihen on meidän aktiviteetit rajoittuneet tällä viikolla. Pitkiä puolentoista-parin tunnin lenkkejä kerrallaan. Sattuneesta syystä en arvaa irti päästää, kun tiedän ylitsepursuavan innon jokaista kuralätäkköä, ojaa, suota yms. kohtaan. Ei tainut lukea kotihoito-ohjeissa nimittäin kuravedessä liottamista? Semmoinen havainto tässä tullut tehtyä, että mitä enempi lenkkeillään, sitä pidempiä matkoja pitäisi mennä. Ei tuota väsyksiin saa lenkkeilemällä, ainoastaan kunnon aivotyöskentelyllä.

Mutta ihan uskomattoman hyvä kapistus tuo haavasuojapuku. Sitä kaameaa kapistusta nimeltä kauluri ei olla tarvittu lainkaan. Vinkkinä siis kaikille, jotka miettivät, miten koiran haavaa suojata. Meillä noita nyt kaksin kappalein niin saa toisen vuorollaan pesuun ja varapuvun ylle.

laulava pyjamabanaani

Keltsi on saanut lempinimen "pyjamabanaani" (jotkut ehkä muistaa kyseisen piirretyn?), koska tuossa haavasuojapuvussa muistuttaa lähinnä jotain sen suuntaista. Kaikennäköistä pitää keksiä nyt, kun harrastaminen hetken jäissä. Muistui mieleen fanaattisuus Jäätelöautoon. Otteita laulutaidosta on nähty pitkin kesää jäätelöauton ajaessa tontin ohi., mutta lähinnä sellaisia äänenavauksia. Nyt löytyi youtubesta parin minuutin mittainen pätkä tunnaria ja pitihän kokeilla mitä tapahtuu. Koko 2 min lauloi antaumuksella mukana. Tässä pätkä siitä.

toipilas karvakuono

Keltsi leikattiin eilen. Päätöksen toimenpiteestä tein oikeastaan jo silloin, kun tuon koiran hankin. Tai esitin omat toiveeni minulle tulevasta pennusta. En halunnut jalostusyksilöä, vaan kaverin harrastuksiin sekä arkeen. Yhdet juoksut ehti olla ja niiden jälkeen melkoisen kova valeraskaus, mikä tuskin olisi ajan mittaan ainakaan helpottanut.

Maanantaina Anjalan eläinlääkäriasemalle, vinkistä kiitokset kouvolalaisille koirakavereille. Olihan äärimmäisen hyvä klinikka ja Keltsin operoinut lääkäri Pajulahden Hannu teki minuun vaikutuksen karsimaattisella sekä kokeneella persoonallaan. Nukutusaine pistettiin samantien, kun saavuttiin paikalle ja meitä käskettiin tehdä pihalla pieni lenkki. Onneksi pysyttiin ihan pihapiirissä, koska aine alkoi vaikuttaa tosi nopeasti ja kauemmaksi lähdettyä olisin varmasti saanut kantaa potilaan takaisin sisään. Itse toimenpide kesti vain puolisen tuntia, mutta alkuvalmisteluihin meni enemmän aikaa. Samoilla nukutuksilla otettiin myös kasa röntgenkuvia (kyynärät, lonkat ja selkä), kun harrastusten vuoksi kiinnostaa tilanne ja vielä ehtii tehdä tarvittaessa lajivalintoihin muutoksia, jos terveys niin vaatii. Keltsi sai operaation jälkeen "heräämispiikin" ja hyvin nopeasti oli takaisin jaloillaan, vaikka pönttö olikin muuten vielä sekaisin, eikä suuntavaisto oikein kohdillaan. Kantoapua oli matkassa, mutta sitä ei tarvittu, kun Keltsiläinen ponkaisi itse suoraan auton takakonttiin. Meinasi vissiin, että täältä on parempi häipyä mahdollisimman nopeasti...

Ennen poislähtöä sain vielä analyysin kuvista. Kaikki näytti kuulemma niin priimalta kuin olla ja voi. Ja minua onniteltiin siitä, miten hyvän (=terveen) koiran olen itselleni saanut. Noh ei nuolaista ennenkuin tipahtaa eli odotellaan niitä virallisia lausuntoja vielä, mitkä voi kokemusten mukaan olla ihan jotain muuta... Toivossa on kuitenkin hyvä elää, sanoi lapamato.

viluinen koira ja raihnainen reenari

Ankean syksyinen sunnuntai. Lämpötila nippanappa plussan puolella ja räntää satoi ihan koko aamun. Ei siis ihme, että puliksi nypitti Keltsiläinenkin oli kovin viluinen. Ja kaiken kruunuksi ohjaajan selkä "sanoi perjantaina poks" täysin yllättäen, eikä todellakaan kunnossa vielä. Näitä faktoja uhmaten suuntasimme Jokimaalle toko-treeneihin, mikä olikin tälle syksylle meidän viimeinen kerta. Ensi viikolla olisi virallisesti se viimeinen, mutta jää väliin huomisen operaation takia.

Lieneekö sää säikäyttänyt osallistujia, mutta kolmosluokkalaisia oli saapunut paikalle vain 3 ja extrana yksi kertausta haluava 4-luokkalainen. Otettiin heti alkuun paikallamakuu, koska keli oli haasteellinen. Tällä kertaa Keltsi nousi ja oli lähdössä luo (huoh), mistä sitten palautin eleettömästi takaisin ja loppuajan malttoi hienosti. Havaintona myös se, että akaa näemmä myös pirulainen ennakoida kaikkea, mitä tety. Olen tähän asti vaatinut paikkamakuulta > istu > vapautus, mistä seurauksena nyt sitten tarjoaa istumista heti, kun palaan takaisin koiran viereen. Opetus itselle, että rikottava rutiineja jatkuvasti. Pitänee nyt sotkea pakkaa, vapauttaa välillä suoraan maasta ja välillä taasen vaatia istumista ennen vapautusta niin, ettei arvaa? Ihan samaahan on ollut havaittavissa myös luoksetulossa. Tämän jälkeen otettii seuraamisia, käännöksiä oikealle-vasempaan sekä täyssellaisina. Jättävinä liikkeinä seisomista sekä maahanmenoa. Uskallan väittää, että näissä on menty himppasen matkaa eteenpäin. Sitten vielä luoksetulon loppuasentoja. Ja ihan viimeisenä eteenmenon lähetystä. Keltsi tapasi myös aivan ihanan, uuden kaverin, riiseniuros Maxin (ikää 2,5 vuotta) treeneissä. Hirmuisen ystävällinen tyyppi, joten kovasti tuntuivat tykkäävän toisistaan, kun pääsivät tervehtimään. Voin vaan kuvitella, millainen ralli olisi ollut päällä, jos olisi laskettu koirat irti...

Kotiintultuamme käytiin aistimassa peurajahdin tunnelmia. Huonolla menestyksellä, koska ensimmäistäkään peuraa ei ollut ajomiehet nähneet, vaikka myös kiihkeä vauhtinakki oli jälestämässä niitä. Taivaalta tuli kunnon jalkarättejä, mutta kaivettiin sadetakki kaappien uumenista ja Keltsi oli hyvin tyytyväisen oloinen saatuaan vällyn niskaansa. Kotiin päästyä naapurin Janne soitti, että yksi sorsa katosi rantakaislikkoon ja ehditäänkö auttamaan sen etsinnöissä. Eikun rantaan. Kaikki hyvin, kun sorsa löytyi. Mutta Keltsiläinen ehti käydä uimassa(!) sitä ennen pariin otteeseen. Ei haitannut kylmä vesi ei. Kovin viluinen oli hetken päästä, eikä omistaja-ohjaajan selkäkään hyvää kelistä tykännyt, joten tämän illan aksat jätettii suosiolla väliin...