Kuvat kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa.
Kaverilenkkeilyä Kuusaan lumisissa maisemissa.
Mukana menossa Apu & Veke ja omistajansa Saidi.
Kiitokset kivasta & reippaasta hankilenkistä ja hyvästä seurasta!
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
arki alkoi
Joulun pyhät onnellisesti (sekä onneksi) takana ja paluu arkeen tosiasia. Enkä ole siitä lainkaan pahoillani, vaikka olihan sitä ihan kiva henkäistä hetki. Mutta ei noiden elukoiden kanssa juuri arki pyhästä eroa.
Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.
Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...
Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.
Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
wanhanajan talvi
Joulun aika on meillä maalla sujunut rauhallisesti sekä rennosti.
Eläimet on hoidettava, oli joulu tai juhannus.
Myös Keltsi on ottanut rennosti, ulkoillut ja lenkkeillyt vain.
Tosin alkaa kaivata selvästi actionia, kun "hyppii jo seinille", mutta huomenna onneksi paluu normaaliin arkeen.
Tänään käytiin treffaamassa uutta koirakaveria Sissiä. Hirmu hyvin tulivat juttuun, vaikka kuitenkin kaksi nuorta narttua kyseessä. Ohjelmassa juoksentelua jäällä lumihangessa, painimista yms. Nyt uni maittaa omalla soffalla.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Rentouttavaa Joulua!
Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Keltsi on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Keltsillä mielessä jouluiset ilot,
pukki ja lahjat ja kinkkukilot.
Keltsin mielessä joulu välkkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin.
maanantai 21. joulukuuta 2009
kesäterässä
Pakkaset hellitti siedettäviin lukemiin (-12C) ja luntakin tullut. Kivaa! Mutta muuten sitten tänään tuntuikin olevan kesäterässä niin koira, omistaja kuin myös meidän kulkupeli...
Suoraan sanottuna tämä päivä ei mennyt ihan nappiin meidän osalta. Keskieurooppalaisen kulkupelin kanssa on vastustanut pakkasten aikaan, eikä tämä(kään) päivä tehnyt poikkeusta siinä. Ongelmat alkoi jo aamusta, eikä ilta ollut yhtään sen parempi. Sarjassa päivät, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan. *huoh* Tottistunti poikkeuksellisesti vasta 21 => kun sankka lumisade sotki myös opettajamme aikatauluja. Suoritus sinänsä oli meiltä jo treenipaikalle pääseminen. Vuoro viimeisenä tuttuun tapaan niin eikös takakontti ollut jäätynyt kiinni, enkä saanut koiraa autosta ulos! Maneesissa porukka odotteli kärsimättömänä, mihin ihmeeseen ne oikein jäi, kun ähersin samaan aikaan epätoivoisesti pihalla takaluukun kanssa. Ja Keltsiläinen hyörii takaboxissa kysymysmerkkinä "Mitä ihmettä toi oikein puuhaa?!". Mutta ei auennut ei! Eipä siinä auttanut sitten muu kuin kaataa penkit ja ryömityttää koira ensin verkon ali ja sitten takaoven kautta ulos. Eikun puolijuoksua maneesiin ilman jo-totuttuja rutiineja. Ei siis ihme, että mollivoittoista oli meidän molempien tekeminen tänään. Alkuun seuraamista. Koira oli tosi alavireinen ja ohjaaja vielä enemmän. Parani kyllä loppua kohti, kun kaivettiin salainen ase pallo esiin ja ohjaaja sai koottua itseään edes vähän. Noh ekat eteenmeno-harjoitukset puolestaan sujui onneksi hyvin ja katastrofalisen alun jälkeen treeneistä jäi kuin jäikin hyvä mieli meille molemmille. Neljän pienen ruokarasian avulla aloiteltiin harjoittelu. Ensin ihan muutaman metrin päästä, sitten noin 1/4 mitta maneesista ja loppuun vielä 1/2 manesiin matkalta. Vauhtia oli mukavasti.
Ensi maanantaina toivottavasti hieman paremmalla onnella. Enää kaksi päivää töitä ja sitten pitkä loma. Joulun pyhät nautitaan kyllä vapaista kotosalla ulkoillen sekä treenaillen. Tosin toivottavasti löydetään myös treeniseuraa pyhistä huolimatta.
Suoraan sanottuna tämä päivä ei mennyt ihan nappiin meidän osalta. Keskieurooppalaisen kulkupelin kanssa on vastustanut pakkasten aikaan, eikä tämä(kään) päivä tehnyt poikkeusta siinä. Ongelmat alkoi jo aamusta, eikä ilta ollut yhtään sen parempi. Sarjassa päivät, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan. *huoh* Tottistunti poikkeuksellisesti vasta 21 => kun sankka lumisade sotki myös opettajamme aikatauluja. Suoritus sinänsä oli meiltä jo treenipaikalle pääseminen. Vuoro viimeisenä tuttuun tapaan niin eikös takakontti ollut jäätynyt kiinni, enkä saanut koiraa autosta ulos! Maneesissa porukka odotteli kärsimättömänä, mihin ihmeeseen ne oikein jäi, kun ähersin samaan aikaan epätoivoisesti pihalla takaluukun kanssa. Ja Keltsiläinen hyörii takaboxissa kysymysmerkkinä "Mitä ihmettä toi oikein puuhaa?!". Mutta ei auennut ei! Eipä siinä auttanut sitten muu kuin kaataa penkit ja ryömityttää koira ensin verkon ali ja sitten takaoven kautta ulos. Eikun puolijuoksua maneesiin ilman jo-totuttuja rutiineja. Ei siis ihme, että mollivoittoista oli meidän molempien tekeminen tänään. Alkuun seuraamista. Koira oli tosi alavireinen ja ohjaaja vielä enemmän. Parani kyllä loppua kohti, kun kaivettiin salainen ase pallo esiin ja ohjaaja sai koottua itseään edes vähän. Noh ekat eteenmeno-harjoitukset puolestaan sujui onneksi hyvin ja katastrofalisen alun jälkeen treeneistä jäi kuin jäikin hyvä mieli meille molemmille. Neljän pienen ruokarasian avulla aloiteltiin harjoittelu. Ensin ihan muutaman metrin päästä, sitten noin 1/4 mitta maneesista ja loppuun vielä 1/2 manesiin matkalta. Vauhtia oli mukavasti.
Ensi maanantaina toivottavasti hieman paremmalla onnella. Enää kaksi päivää töitä ja sitten pitkä loma. Joulun pyhät nautitaan kyllä vapaista kotosalla ulkoillen sekä treenaillen. Tosin toivottavasti löydetään myös treeniseuraa pyhistä huolimatta.
maanantai 14. joulukuuta 2009
lempikuvani
Selailin vanhoja fotoja ja oli pakko laittaa blogiin tämä ennenjulkaisematon(?) otos pentutreffeiltä, kun Keltsiläinen vajaa 4kk vanha. Tämä kuvaa jollain tapaa tuon meidän karvakuonon syvintä olemusta. Ei sen väliä, vaikka sisarukset tutkivat joukolla mönkkäriä, kunhan itsellä vaan on ihan omaa kivaa... :D
Kiitokset kuvasta Katjalle & Henkalle!
tuomiopäivä
Liika on liikaa, jopa karaistuneelle koiralle. Siis, jos puhutaan pakkasesta. Eilen aamulla oltiin liki nollalukemia, iltaa kohden alkoi elohopea laskea plus hirmuinen puhuri päälle. Tänään aamulla mittarissa -18,9C. Lyhyessä karvassa, joten takki ylle ja tallitöihin. Eipä tuo protestoinut, vaikka vaatetukseen ei ole tottunut. Ongelmana oli se, kun tassut meinasi jäätyä. Yhtään ei voinut pysähtyä paikoilleen tai joutui siitä seurauksena hyppelemään kolmella (tai kahdella) jalalla. Myydäänkös missään huopatossuja koirille?
Puoliltapäivin suuntana Hyvinkää. Siellä mummo-Oonan ja enopuoli-Riskin sekä heidän perheen pikainen tervehtiminen. Ja matka jatkui edelleen kohti Espoon Eläinsairaalaa ja Jan Räihän praktiikkaa. Matkassa koira sekä röntgenkuvat.
Jan katsoi kuvat ja kommentoi, että täysin puhtaat (nollat) kyynärät ei ole. Niissä näkyy saostumaa. Mutta mitä tulos on numeerisesti, on tulkintakysymys. Ykkösten kannalla oli, joskin rehellisesti kertoi myös sen, että viralliseen lausuntoon on vaikea muutosta saada. Kyseessä steriloitu narttu, joten maksaako vaivaa? Vai olisiko järkevämpää kuvauttaa uudelleen esim. 2-3 vuotiaana niin näkee, onko tilanne muuttunut? Kyynärien kanssa ei voi kikkailla kuvakulmilla, eikä aika muuta niitä paremmaksi vrt. lonkat. Mutta muuttuvatko huonompaan suuntaan? Ellei muutoksia näy muutaman vuoden kuluttua, ei niitä ole odotettavissa myöhemminkään. Mietitään nyt, mitä tehdään...
Itselle helpottavin viesti oli joka tapauksessa se, että kaikkea voi harrastaa täysillä. Ja pitääkin. Mitään rajoituksia lajivalikoimaan ei ole. Edes agility ei ole kiellettyä. Rajoituksia on syytä Janin mukaan miettiä siinä vaiheessa, jos jonakin päivänä oireita ilmaantuu. Lääkehoitoa ei myöskään suosittele, jos ei tarvetta. Luontaistuotteita (glukosamiini) voi antaa, mikäli tahtoo. Samoin hainrusto-vihersimpukka -valmisteesta on hyviä kokemuksia. Tärkeintä kuitenkin on pitää huolta hyvästä lihaskunnosta sekä linjoista.
Puoliltapäivin suuntana Hyvinkää. Siellä mummo-Oonan ja enopuoli-Riskin sekä heidän perheen pikainen tervehtiminen. Ja matka jatkui edelleen kohti Espoon Eläinsairaalaa ja Jan Räihän praktiikkaa. Matkassa koira sekä röntgenkuvat.
Jan katsoi kuvat ja kommentoi, että täysin puhtaat (nollat) kyynärät ei ole. Niissä näkyy saostumaa. Mutta mitä tulos on numeerisesti, on tulkintakysymys. Ykkösten kannalla oli, joskin rehellisesti kertoi myös sen, että viralliseen lausuntoon on vaikea muutosta saada. Kyseessä steriloitu narttu, joten maksaako vaivaa? Vai olisiko järkevämpää kuvauttaa uudelleen esim. 2-3 vuotiaana niin näkee, onko tilanne muuttunut? Kyynärien kanssa ei voi kikkailla kuvakulmilla, eikä aika muuta niitä paremmaksi vrt. lonkat. Mutta muuttuvatko huonompaan suuntaan? Ellei muutoksia näy muutaman vuoden kuluttua, ei niitä ole odotettavissa myöhemminkään. Mietitään nyt, mitä tehdään...
Itselle helpottavin viesti oli joka tapauksessa se, että kaikkea voi harrastaa täysillä. Ja pitääkin. Mitään rajoituksia lajivalikoimaan ei ole. Edes agility ei ole kiellettyä. Rajoituksia on syytä Janin mukaan miettiä siinä vaiheessa, jos jonakin päivänä oireita ilmaantuu. Lääkehoitoa ei myöskään suosittele, jos ei tarvetta. Luontaistuotteita (glukosamiini) voi antaa, mikäli tahtoo. Samoin hainrusto-vihersimpukka -valmisteesta on hyviä kokemuksia. Tärkeintä kuitenkin on pitää huolta hyvästä lihaskunnosta sekä linjoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)