Sinä ja minä aamukasteessa

Toiminnallinen wappuaatto starttasi jo 6.40, kun Tuula & Jymy hurauttivat pihaan. Käytiin tallomassa ensitöiksi jäljet aamukasteiselle pellolle. Keltsille lippalakin mallinen, mittaa ehkä 150-200m. Ja namuina nakkeja. Tällä kertaa jäljet vanhenivat reippaasti, kun käytiin välissä ottamassa esineruututreenit. Meille kevään ensimmäinen ruutu.

Tallottiin kaistale (ehkä noin 20x40m?) loivaan rinteeseen, minne 5 esinettä, pääpaino takakulmissa. Keltsi vuorossa jälkimmäisenä. Vähän jännitti talvitauon jäljiltä, mutta ihan suotta. Motivaatio oli kohdillaan, lähti vauhdikkaasti ja toi nopeasti pehmeän silmälasikotelon, mikä oli melko keskellä. Lähetin uudestaan ja huomattiin juoksevan etummaisena keskellä olevasta lenkkarista yli. Enkä ollut itse riittävän nopea reagoimaan asiaan. Kutsuin koiran pois ja uusi lähetys. Lenkkari tuli ongelmitta ja olikin huippumukava esine, kun sillä sai vähän revitellä.

Sitten jäljen kimppuun. Paremmalla rauhoittamisella ennen paalua oli toivottu vaikutus. Lähti huomattavasti keskittyneemmin matkaan jo ensi metreiltä, eikä painanut liinalle. Nenä pysyi tiukasti maassa. Mutta silti voisi olla vieläkin tarkempi ja huolellisempi minun makuuni. Lisää treeniä vaan.

Treenien päälle käytiin vielä ampumassa ja tehtiin pieni lenkki, ennenkuin oli kiirehdittävä huomisten koejälkien tekoon. Keltsi tuntuu olevan kovin tykästynyt Jymyyn. Kaksi hyvin erilaista tärriä, mutta vaikuttavat olevan samalla aaltopituudella. Törmättiin lenkillä tielle tippuneeseen (ruudusta poistullessa) lenkkariin ja sitä piti sitten nostaa. Mukava löytö ja enempi ongelmana irti-käskyn noudattaminen. ;)

Hei hei mitä kuuluu

HOTin intensiivikurssi starttasi perjantaina. Mukaan oli valikoitunut 10 erilaista koirakkoa ja ohjelmassa 5 intensiivistä treenikertaa tiukalla tahdilla, minkä päälle "kurssikoe".

Ekan kurssikerran teemana oli: perusasento, luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Tehtiin kukin omalla tasollamme ja saatiin palautetta sekä treenivinkkejä jatkoon.

Perusasento on hyvä, luotisuora ja tiivis, mutta voisi istahtaa aavistuksen taaemmas. Eri kulmista otettaessa saisi käyttää pyrstöään paremmin. Keskityttiinkin sitten erilaisiin pyrstönkäyttöharjoituksiin, mitä tehdään nyt kotosalla.

Luoksepäästävyydessä ahteri kesti maassa (ihme kyllä), vaikka ihmiset ovatkin edelleen nii-in ihania. Näitä myös lisää, että voi olla varma, ettei tervehdi tuomaria ylitsepursuavan innokkaasti.

Paikallamakuu itsessään sujuuu. Meni ekalla käskyllä maahan, joskin olisi voinut olla nopeampi. Makaa erittäin rauhallisesti, mutta hakee välillä lonkka-asentoa tai vilkaisee muita. Takaisinpalatessa ennakoi helposti istu-käskyn. Näihin puututaan.

ONNI, että haettiin ja päästiin, koska parasta oppia, mitä TOKOn suhteen voi saada näillä leveyspiireillä. Enkä millään tapaa näe toinen toisiaan poissulkevana, jos vertaan näitä treenejä pk-tottistreeneihin. Yksi koira kerrallaan tehdään, seuraaminen on seuraamista, jäävät liikkeet jääviä jne.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen

Suvivirren aika, kun talvitottisryhmämme Team Toivottomat Tädit (ja menossa mukana myös Heikki ;) kokoontui maanantaina viimeistä kertaa. Onhan ollut taas antoisa talvi. Ja suurin kiitos siitä kuuluu coachillemme, joka on jaksanut ruoskia meitä eteenpäin viikosta toiseen. Lehmänhermot on oltava.

Arvelutti aavistuksen, miten karvakuno jaksaa totella aktiivipäivän jälkeen, mutta huoli osoittautui täysin aiheettomaksi. Uni maittoi autossa ja oli valmiina hommiin kuin partiolainen. Ekassa setissä tehtiin seuraamista ja jääviä. Kevään viimeisten kertojen suurin oppi ja oivallus ollut itselle se, että aletaan olla siinä pisteessä, että tuo vaan nousee, kun vaatii. Jääviä tehtiin ihan erillisenä ja seisominenkin alkaa sujua. Noh melkeen kolme vuotta siinä menikin, heh. Ekan setin päätteeksi vielä kasikymppistä hyppyä. Ei mitään muuta ongelmaa kuin ennakoiminen. Lukee minua niin tarkasti, että lähtee liikkeelle jo siitä, jos vedän ilmaa sisään sanoakseni käskyn tai liikahdan jotenkin oudosti. Tähän(kään) ei auta mikään muu kuin on vaan sotkettava pakkaa, oltava mahdollisimman eleetön, kierrettävä estettä ja käytävä palkkaamassa siitä, kun malttaa istua paikoillaan. Ja käskyä antaessa en voi vielä edes vilkaista koiraa kohti, vaan minun on vain käveltävä esteen ohi ja annettava käsky ihan ohimennen. Tokassa setissä ei tehty mitään muuta kuin pitoharjoituksia patukalla. Ote oli todella tiukka ja rauhallinen. Nyt pääsin jo koiran eteenkin niin, ettei ote muuttunut. Oikealla tiellä ollaan. Näitä paljon lisää ja pikkuhiljaa omaa liikehdintää enemmän. Siitä sitten puukepukkaan ja edelleen kapulaan. Yksi ajateltava asia itselle se, etten saa menettää malttiani ja esim. tapa sitä ylitsepursuavaa intoa, mikä tuolla hyppimiseen on tai romuta noutoa niin, että saadaan aloittaa työ alusta. Paineita ohjaajan hermorakenteelle.

Nyt ollaan sitten kesä omillamme, mutta en ole huolissani, talven aikana on saatu taas sellainen määrä työkaluja pakkiin, että niiden hyödyntäminen on vain omasta ahkeruudesta kiinni. :)

Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia ku kenkäni pohojat kestää

Tai tässä tapauksessa peltoa. Pääsiäisen peltoilut part III, seurana jälleen Tuula & Jymy. Aurinkoinen, kuiva keli, lämpötila lähellä +20C, eikä tuullut oikeastaan yhtään. Tallasin nyt vähän pidemmän jäljen (200m?), mihin tuli yksi ysikymppinen kulma ja toinen ehkä noin 45-50 asteen kulma. Jälki vanheni noin puolisen tuntia. Joku oli syönyt kaikki makkarat jääkaapista, joten jälkinamuissa oli pakko tyytyä siihen, mitä löytyi (lihapullia + naturalmenua).

Eka osuus jäljestä oli taasen vähän höheltämistä. Kulman (90) meni jälkitarkasti ja meno parani selkeästi sen jälkeen. Myös jälkimmäinen kulma (piikkimäisempi) sujui hyvin. Tuula seurasi menoa silmä kovana ja kommentoi, että kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota toimintaan paalulla. Rauhoittaa tilanne ja odottaa, että koira keskittyy vielä paremmin. Totta. Erittäin hyvä vinkki, mitä pitää kokeilla heti seuraavalla jäljellä.  Epäilen nimittäin, että tuota kautta jo alkumetreistä saadaan hallitumpia ja keskittyneempiä. Namut olivat kyllä taas huonoja (väri), kun meikäläisen silmä ei erottanut niitä kunnolla alustasta. Oma moka ja täytyy piilottaa makkaroita jääkaapin kätköihin niin, ettei niitä kukaan sieltä löydä.

Jälkien päälle käytiin vielä ampumassa ja tekemässä lenkki. Kiitos seuralaisille! Harjoitukset jatkuu. Ja kai se pitää kaivaa veripullo pakastimesta sulamaan, että saa tehtyä harkkajäljen pätkän metsään, kun kokeeseen on aikaa enää 6 päivää. Jostain kumman syystä on vähän kahtiajakoiset fiilikset asian suhteen, että kuluttaako sitä aikaa metsässä vai pellolla...?

Tuas on meirän pitkät pellot, tuas on meirän vainio

Peltojälkikausi korkattu lauantaina Tuulan & Jymyn seurassa. Kevään eka jälki meille, joten tallasin helpon. Pituutta "parin naturalmenukourallisen mittaisen" (noin 100m?) ja yksi ysikymppinen kulma. Keli oli aurinkoinen, lämmintä lähemmäksi parikymmentä ja navakka etelätuuli. Jälki tuli myötätuuleen (joskin sitä ajaessa tuulen suunta tuntui vaihtuneen. Tai se pyöri.) ja vanheni vajaan tunnin. Koko jäljen tallaamisen ajan Keltsi huusi pihassa kuin syötävä (minun äänetön koira!), kun näki pellolle, mitä ollaan tekemässä. Jäljen ajaminen osoitti, että talviterässä ollaan vielä. No se ei ollut yllätys. Ei nyt mikään katastrofi, mutta kaukana siitä, mihin tuo pystyy. Ihmeellistä haahuilua ja keskittymiskyvyn puutetta alkumatka. Kulman meni jälkitarkasti ja sen jälkeen meno parani. Itsekin tajusin tehneeni pari mokaa: liian tuhti aamuruoka-annos alla ja savimaasta huonosti erottuvat naturalmenut. Näistä otetaan opiksi taas.

Sunnuntaina aamulla ennen kuutta iski ajatus, että on pakko käydä ottamassa revanssi. Eikun tuumasta toimeen. Äkkiä villapaita + verkkarit yöpuvun ylle ja tallin taakse pellolle. Tallasin aikalailla samanlaisen kuin eilinen, mutta namut vaihtui makkaranpalasiin. Haastekerrointa toi se, että kyseessä oli hevosten laidun, missä "herkullisia pullerokasoja". Jälki meni paikoitellen aivan niiden vierestä. Lämmintä oli muutama aste ja aivan tyyntä. Jälki vanheni puolisen tuntia. Heti matkaan lähtiessä huomasin, että nyt mun narun päässä on Nenä, eikä se eilinen hörhelö. Rauhallisesti, tarkasti ja tiiviillä nenällä mentiin eteenpäin. Makkaranpalaset erottuivat hyvin heinikosta, mutta vain parilla askeleella piti muistuttaa. Kulma tarkasti. Ja alusta ei ollut mikään haaste, kun siedätyshoitoa saanut 11 viikkoisesta asti.

Olihan hienot olosuhteet treenata, kun aurinko oli nousemassa ja joutsenet sekä kurjet huusivat. "Pullonpuhaltajakin" kuului palanneen kotikonnuilleen. Siellä aamukasteisella pellolla muistui taas mieleen jälkiharrastuksen hyvät puolet. :)

Niin on pehmeä sydän, mutta kova pää

ainakin jos kyseessä ohjaaja tää. Siltä taas maanantaina tottiksessa tuntui. Kaamea päivä itsellä alla ja se sitten näkyi omassa suorittamisessa. Ei saisi, tiedän kyllä. Treeneissä vain kolme plus koirat ja hallivuoro kaksi tuntia, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Ajatuksia.

Seuraaminen sujuu jees, jos ohjaaja muistaa säilyttää ryhtinsä, eikä kyttää. Käännösten korjaamisessa on oltava johdonmukaisempi, ettei oman toiminnan vuoksi seuraavana korjausvuorossa kaks'osainen käännös.

Noudossa pitoharjoituksia patukalla. Koira perusasentoon istumaan ja siitä sai ottaa patukan. Varovasti pyörittelemällä sekä heiluttelemalla tiukempi puruote. Siitä sitten vapautus ja palkaksi revittelyä. Positiivista oli, että vielä ei ilmennyt mälväämisongelmaa. Aavistuksen menee suu levottomaksi, jos siirryn koiran eteen luovutusasentoon ja yhtään painostan. Tätä yritetään nyt välttää tekemällä paljon toistoja koiran viereltä ja sitä kautta saada varmuutta. Vasta sitten seuraava steppi. Juu ja irti-käsky on parantunut, mutta onhan tuossa yhä parantamisen varaa. Ei kai siihen tuon kanssa auta muu kuin kunnon kertarysäys painia? ;)

Hyppyä ja A-estettä treenien päätteeksi. Aata on tehty hallissa ainoastaan loivalla (aksaeste). Sujuu. Kentällä löytyy "välimallin este" eli ulospääsyä odotellessa. Hyppy oli n. 80 senttiä korkea. Imu esteelle on kova. Ja itse asiassa siihen liittyykin myös haaste. Mieluusti varastaa, kun ei malta. Vahvistettava sitä, että kuunnellaan ja lupaa odotetaan. Kiva sinänsä, että on mieluisa, eikä ajatustakaan kiertää.

Ensi maanantaina on viimeinen kerta. Sitten on taas pärjättävä omillaan.

Turun reissu peruuntui, joten pääsiäisenä tallataan pellolla jälkeä ja suunistetaan wapuksi koejälkiä. Eilen tuli kutsu kokeeseen, joten sitä odotellessa. Alkukausi ratkaisee paljon, miten jatketaan.

Kuinka kuluu multa lauantai

No sehän vierähti Niirasen Sarin tottissemmassa. Koiria oli vain 9, joten jokainen pääsi tekemään kaksi kierrosta. Ekalla syvennyttiin tarkemmin teemaan (tai ongelmaan), minkä kukin oli valinnut. Toinen kierros iltapäivällä tehtiin niin, että jokaisen piti miettiä itse oma treeninsä aamupäiväisen pohjalta ja suorittaa se. Sari jeesasi ja antoi palautetta.

Keltsin kanssa valittiin nouto. Ja siinä nimenomaan pitoharjoitukset ja luovuttaminen. Jotenkin aavistelen, että noutaminen ei sinänsä olemaan ongelma, mutta haasteita voipi tulla siellä hallinnan puolella. Sari oli samaa mieltä. Nyt yritetään tehdä pohjatyön mahdollisimman huolella. Yhtään en saa oikoa tai tinkiä siinä, enkä menettää myöskään hermojani, vaan johdonmukaisuutta tarvitaan peliin. Tehtiin harjoitusta, missä tuli samalla hallintaa, ja niin vaan se alkoi sujua. Luottavaisin mielin eteenpäin, kun jo päivän aikana näki muutosta toistojen myötä. 

Oli todella hyvä & hyödyllinen päivä. Mieltä lämmitti myös tuntemattomien ihmisten kommentit "Makea airis", "Onpa kiva nähdä airis, millä piisaa moottoria" jne. Mun rakas karvakuononi. :)

HOTilta tuli mieluisaa postia. Päästiin 10 koiran joukkoon, jotka starttaavat tehotokokurssin wapun alla. Ohjelmassa pari viikkoa tiukkaa treeniä ja "kurssikisat" HOTin tokocupissa. Kääk. Kaikkeen sitä tulee itsensä tungettua. Ja vielä vapaaehtoisesti.

Muutama kuva semmasta © Anette Nikkinen