Tai tässä tapauksessa peltoa. Pääsiäisen peltoilut part III, seurana jälleen Tuula & Jymy. Aurinkoinen, kuiva keli, lämpötila lähellä +20C, eikä tuullut oikeastaan yhtään. Tallasin nyt vähän pidemmän jäljen (200m?), mihin tuli yksi ysikymppinen kulma ja toinen ehkä noin 45-50 asteen kulma. Jälki vanheni noin puolisen tuntia. Joku oli syönyt kaikki makkarat jääkaapista, joten jälkinamuissa oli pakko tyytyä siihen, mitä löytyi (lihapullia + naturalmenua).
Eka osuus jäljestä oli taasen vähän höheltämistä. Kulman (90) meni jälkitarkasti ja meno parani selkeästi sen jälkeen. Myös jälkimmäinen kulma (piikkimäisempi) sujui hyvin. Tuula seurasi menoa silmä kovana ja kommentoi, että kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota toimintaan paalulla. Rauhoittaa tilanne ja odottaa, että koira keskittyy vielä paremmin. Totta. Erittäin hyvä vinkki, mitä pitää kokeilla heti seuraavalla jäljellä. Epäilen nimittäin, että tuota kautta jo alkumetreistä saadaan hallitumpia ja keskittyneempiä. Namut olivat kyllä taas huonoja (väri), kun meikäläisen silmä ei erottanut niitä kunnolla alustasta. Oma moka ja täytyy piilottaa makkaroita jääkaapin kätköihin niin, ettei niitä kukaan sieltä löydä.
Jälkien päälle käytiin vielä ampumassa ja tekemässä lenkki. Kiitos seuralaisille! Harjoitukset jatkuu. Ja kai se pitää kaivaa veripullo pakastimesta sulamaan, että saa tehtyä harkkajäljen pätkän metsään, kun kokeeseen on aikaa enää 6 päivää. Jostain kumman syystä on vähän kahtiajakoiset fiilikset asian suhteen, että kuluttaako sitä aikaa metsässä vai pellolla...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti