ruudullista janaa

Aamulla Anhavaan Kielon & Pambun sekä Saidin & Veken kanssa. Plus Venla-neitokainen tietty mukana menossa. Pambulle & Vekelle jälki, Keltsille vain janaharjoitus. Joka tyypille lisäksi ruutua. Janaa me ei oltukaan treenattu reilusti yli vuoteen.

Ekana ruutua. Tallattiin melko kapea, mutta sitäkin syvempi kaistale. Kaksi esinetta (tossu ja pallo) ihan takakulmiin sekä kolmas (pieni rahakukkaro) hieman edemmäs, pituushalkaisijalle. Keltsi vuorossa viimeisenä. Ruututyöskentely oli tänään kökköä! Lähti innokkaasti, mutta ampui ruudun vasempaan laitaan (jotain siellä oli, mikä veti kaikkia kolmea koiraa puoleensa) ja ajatus karkasi siinä kohtaa karvakuonon päästä. Teki töitä, kunnes pysähtyi noin puolivälissä ja "Apua. Mitä pitikään tehdä?" -ilme naamalla. Juoni. Olis kai vaan pitänyt malttaa olla tekemättä yhtään mitään? Kutsuin kuitenkin koiran pois ja Kielo kävi näyttämässä esineen. Sen jälkeen eteni takalinjalle, etsiskeli siellä, mutta palasi suu tyhjänä. Huoh. Aika pusikkoista maastoa, joten taakse ei nähnyt, mutta taatusti kävi esineellä. Sen jälkeen siirryin itse ruutuun vähän syvemmälle, lähetin sekä läksin juoksemaan esinettä kohti. Löytyihän se Turtles-tossu sieltä, nosti ja juostiin yhdessä tietä kohti. Vauhdilla tuli, kun hurautti minusta ohi ja meni tarjoamaan sitä Kielolle. Ei huolinut, joten odotteli tossu suussa tiellä. Luovutus sentään suht ok. Toisena haki vielä pallon. Ehkä vähän ekaa parempi, mutta ei nyt kehumista siinäkään. Ajatukset oli tänään ihan jossain muualla ja vaikeaa vielä. 

Janaharjoitus onneksi pelasti meidän aamutreenit. Lähetin tieltä "Etsi"-käskyllä ja heti hiffasi, mistä kyse. Lähti rauhallisesti, mutta määrätietoisesti, luotisuoraan kohti jälkeä. Ei tarkistanut askeltakaan takajälkeä, vaan nenä tiiviisti maahan, tarkka käännös jäljen suuntaan ja menoksi. Tiiviillä nenällä ja rauhallisesti mentiin se jäljenpätkä lopussa olevalle namukasalle. Loistotyttö!