Maanantaina oltiin taasen tottelemassa. Piruvie kuvittelenko, mutta pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtua? Ilmeisesti en, koska positiivista palautetta tuli sekä coachilta että treenikavereilta hallin laidalta. Tehtiin samoja muutaman askeleen harjoituksia, mutta sukkuloitiin jo pidempiä pätkiä. Lähinnä suoria, mutta myös muutama loiva kaarros. Keltsi oli tosi hyvässä vireessä, piti paikkansa moitteettomasti ja kontaktikin kesti hyvänä, joten ei voi moittia. Päinvastoin. Treenien päätteeksi tehtiin harjoitus, missä läksin kävelemään pitkin hallia. En antanut käskyä, enkä palkannut millään muulla tapaa kuin runsailla kehuille - Se mokoma seurasi just siinä, missä pitääkin! Eipä tässä aihetta juhlaan ole, mutta suunta on selvästi oikea, mikä kannustaa kovasti jatkamaan valitulla tiellä... :)
PS. Blogimerkinnöille on niin vaikea keksiä otsikoita. Ystävämme Erika oli ratkaissut tämän ongelman loistavalla tavalla omassa blogissaan, joten vohkin surutta idean. Suomipoppifriikkinä mennään sillä teemalla ja katsotaan, miten pitkälle sattuvia biisejä piisaa... :)
Välillä noita otsikoita tulee mieleen tsiljoona ja välillä tuntuu että ihan väkisin saa keksiä :D Pitäisi varmaan kirjoittaa blogiin harvemmin niin ei tulisi ongelmaa ;)
VastaaPoistaNiinpä. Ja jostain syystä mun runosuoni ei nyt syki muutenkaan. Aivotkin vissiin jo jäässä? Ehkä. ;)
VastaaPoista