Tuttu ajatus koiraurheilussa? Maanantain totteluissa tuli taasen tuollainen olo. Kaikki tuntui niin vaikealta itselle. Seuraamiseen lisättiin yllättävät tempon- ja suunnanvaihtelut. Ne toimi. Jääviä myöskin ja nekin sujui. Mutta täyskäännöksiin ja perusasentoon liittyvissä harjoituksissa tuli taas itselle vaikeuksia oman koordinaation kanssa. Ärsytti oikein.
Heidi oli varannut perjantai-illalle totteluvuoron, johon osallistuimme Margitin ja Sami H.:n kanssa. Samoja juttuja tehtiin kuin maanantaina ja sujui jo huomattavasti paremmin. Ehkä se sinnikäs harjoittelu ainoastaan auttaa? Ja olipa hyödyllistä, kun apparina uusi ihminen, joka näki taas uusin silmin jotain sellaista, mistä kukaan ei ole huomauttanut. Keltsin kanssa painiskeltu ajoittain sen kanssa, kun alkaa niin helposti edistää. Sami katsoi ja sanoi heti, että lähtökohtaisesti tilanne jo se, kun minä seison jo liikkeelle lähtiessä liian takana koiraan nähden. Korjaantui heti, kun itse korjasin. No juu. Uusi halli on mitoiltaan niin loistava (pitkä), että alettiin taas treenailemaan myös eteenmenoa. Täytyy ottaa tavaksi.
Lauantaina oltiin hubailemassa rally-tokossa. Treenit pidettiin ulkokentällä, kun hallissa oli taasen tokokoulutus. Mukavampi oikeastaan olla ulkosalla, mutta tavaksi ei voida ottaa enää tässä vaiheessa vuotta niiden "kääpiöpilsnereiden" yms. herkkänahkaisten otusten takia. Lisättiin treeneihin AVO-luokan juttuja ja homma oli siinä mielessä helpompaa, kun koiran sai pitää vapaana. Liikkeestä seisominen on harpannut askeleen eteenpäin, kun muistin naksuttimen. On se ihme kapistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti