Winter Dog Show 2010 Turku

Tämän talven tavoitteena on ollut hankkia tarvittava näyttelypalkinto MEJÄä varten. Sääntöjen mukaan jäljestämiskokeen alimmassa luokassa (AVO) saa kilpailla ilman näyttelypalkintoa, mutta ylempään luokkaan (VOI) tämä tarvitaan. Osallistumisoikeuden saa jo keltaisella nauhalla, mutta valioitumiseen tarvitaan vähintään sininen nauha. Sitä sinistä nauhaa (oma tavoite) lähdimme Turusta tavoittelemaan, mutta toki tosimielellä eli haluttiin samalla nähdä, mihin Keltsin rahkeet kauneuskilpailussa riittävät. Himppasen hirvitti, kun kyseessä iso kv-näyttely, mihin airiksia ilmoitettu 19 ja meillä ei aiempaa näyttelykokemusta kuin yhden leikkimielisen leirinäyttelyn verran. Edes mätsäreissä ei olla käyty.

Näytelmäkerhon talviretki Turkuun käynnistyi lauantaina. Autonnokka kohti Hyvinkäätä, mistä hyppäsimme Katsun & Oona-mummon kyytiin. Sen jälkeen koukattiin kyytiin Masi-serkku sekä Erika & Riemu-täti. Matka Turkuun saattoi alkaa. Matkanteko kesti kaikkine mutkineen (monta paikkaa, missä piti poiketa) ja perillä majapaikassa olimme vasta lähempänä puoltayötä. Eipä siinä sitten enää ihmeitä ehtinyt tai jaksanut. Koirien ruokkiminen sekä lenkitys. Serkukset Keltsi & Masi tykästyivät kovasti toisiinsa, joten painivat ja peuhasivat urakalla. Sitten olikin aika käydä maate. Erika & Katsu leiriytyivät asunnon makuuhuoneeseen Oonan, Riemun ja Masin kanssa. Keltsi & minä majoituimme olohuoneeseen. Arveltiin, että yöunien takaamiseksi on parempi eristää serkukset toisistaan niin eivät mylläköi koko yötä. Masi taisi tykästyä kovasti serkkutyttöönsä ja oli eri mieltä asiasta, kun piippasi yöllä oven toisella puolella. Eikä yöunet oven toisellakaan puolella parhaat mahdolliset olleet. Uni kyllä tuli, mutta jossain vaiheessa heräsin tunteeseen, että onpas ahdasta. Keltsi oli tunkenut sänkyyni (semmoinen normaali 90cm leveä punkka) seinän puolelle ja oikaissut jalkansa suoraksi. Itsellä oli käytössä enää kaistale sängyn ulkoreunasta. Sen verta väsynyt olin, että nukahdin uudelleen ja koiruus oli onneksi jossain vaiheessa siirtynyt nukkumaan viereiselle sohvalle. Mutta koko yö oli vähän sellaista koiranunta meillä molemmilla, kun kerrostalossa oli tosi outoa. Ja oven takana nukkui osa porukasta, mistä kuului luonnollisesti myös ääniä.

Sunnuntaina suuntasimme jo aikaisin aamusta näyttelypaikalle Turun messuhalliin. Moni muukin oli ajoissa. Ihmettelimme, kun yksi seinusta oli aivan tyhjänä. Emme enää sitten, kun olimme leiriytyneet ja huomasimme lähellä oven, mistä kuljettiin koirien ulkoilutusalueelle ulos. Tätä ovea auottiin jatkuvasti, joten veto oli melkoinen ja ulkona pakkasta ihan kiitettävästi...

Tuomarina karvanaamoilla oli Jochen H. Erberhardt Saksasta.

Keltsin arvostelu kuului seuraavasti:

"Very friendly bitch. Nice head and expression. Good reach of neck. Substancial body. Slightly oblique croup. Nice strong bones. Excellent angulations front and rear. Should move less close in rear. Relaxed tailcarriage."

Ja samma på savo

"Erittäin ystävällinen narttu. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaulan pituus. Suhteellinen runko. Hieman viisto lantio. Hienot vahvat luut. Erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Pitäisi liikkua vähemmän ahtaasti takaa. Rento hännänkanto. "

Ja sinisen muovinauhanpätkän sijaan saatiinkin punainen!

Suurin pommi tuli kuitenkin itselle siinä vaiheessa, kun oli luokkakohtaisen palkitsemisen aika. Mukana oli kolme koiraa. Huima sai kolmikosta ainoana ERIn ja vei ansaitusti luokkavoiton. Mutta... Tuomari sijoitti Keltsin luokan kakkoseksi! Lopputuloksena siis NUO EH2!

Myös sukulaiset saivat hienoja arvosteluita:

Masi-serkku (E Ballbreaker) NUO EH1

"Friendly, active male. Excellent appearance when stacked(?). Strong masculine head and details. Excellent neck and body. Nice topline. Strong bones. Nice feet. Moves rather close rear. Front not stable yet.

Huima-serkku (E Boundless Joy) NUO ERI1 PN4

"Excellent bitch witn not very smaching(?) ear carriage. Wide enough underjaw. Excellent expression. Good reach of neck. Nice compact format. Excellent angulations front and rear. Typical controlled movement. Nice coat. Good temperament."

Riemu-täti (E Active Joy) VAL ERI1 PN3 VACA

"Bitch with very good reach and drive. Nice head and correct details. Body rather juvenile. Very good angulations. Well coordinated movement. Good temperament."

Oona-mummo VET ERI1 ROP-VET

"Sound and solid veteran bitch. Very nice temperament. Rather narrow underjaw. Nice expression. Very good reach of neck. Excellent body. Moderate but matching angulations. Moves happily. Beautiful temperament."

Ja paras narttu kehässä nähtiin kolme sukupolvea Oonan, Riemun ja Huiman myötä.

Turussa koettiin myös historiallinen hetki, kun kehään asteli nelikko: Riemu, Huima, Masi ja Keltsi. Kyseessä kasvattajaluokka. Voiton korjasi Big Lady's, mutta E-koirien saama arvostelu oli mukava lukea.

"Nice strong airedales with some variation in format. Good head, nice bone."

Ja tulos KASV2 KP

Kivasta reissusta ja hienosta lopputuloksesta pitää oscargaalamaiseen tapaan lausua Iso Kiitos:

• Katsulle & Petralle, Erikalle sekä koko E-jengille avusta, kannustuksesta ja tuesta
• trimmaaja-Jussille koiran loistavasta stailauksesta kehäkuntoon
• Jutalle & Jannelle yösijasta
• Suikkasen Virpille valokuvista

On kuitenkin rehellisesti myönnettävä, ettei näyttelykärpänen vieläkään purrut. Oli kiva käydä, mutta mielessä ihan muut haasteet. Eikä sillä, etteikö meitä vielä joskus kehässä voisi nähdä. Never say never again, niinkuin sanotaan. Onnentoivotukset myös kaikille kehässä pärjänneille, paljon toinen toistaan hienompia koiria oli Turussa liikkeellä!