sunnuntai 22. marraskuuta 2009

tokoilua Puutiellä

Eilen noiduin tätä Suomen säätä, mutta tänään oli tilanne toinen. Onneksi! Mukava mennä klo 6 hevosia ruokkimaan, kun hieno, kuulas sunnuntaiaamu. Yöllä oli varmaan käynyt pakkasen puolella.

Huristeltiin pitkästä aikaa Puutielle tokoilemaan. Olikin oikein mukavat treenit kaiman vetämänä. Aluksi paikallaoloa istuen. Onhan huomattavasti vaikeampaa kuin paikallamakuu. Eipä tosin olla juuri treenattukaan tuota, mitä nyt luoksetuloon liittyen. Työtä siis vaan vaatii. Seuraavaksi kaukokäskyjen (maahan > seiso ja istu > seiso) alkeita. Sitten hyvin lyhyitä seuraamispätkiä ja paljon käännöksiä. Oikealle ja vasemmalle kääntyminen onnistuu kivasti (jos ohjaaja ei tyri), mutta täyskäännöksissä riittää vielä työsarkaa. Treenattiinkin näitä sitten vielä niin, että otettiin vain askel kerrallaan (eteen > vasemmalle > oikealle > sivulle > taaksepäin) ja palkka onnistumisista. Luoksetulosta harjoiteltiin erillisenä vauhtiharjoitus ja muutaman kerran loppuasentoa. Loppuun vielä sosiaalistamisharjoitus, kun kentällä oli mukana myös muutama vilkas pentukoira.

Keltsiläinen on kuulemma edistynyt kovasti sitten viime näkemän. Kiva kuulla, jos tehty työ näkyy jossain. Itsekin huomaan kyllä sen, että kova kontaktiharjoittelu alkaa tuotta tulosta. Tylsäähän tuo olisi, jos mitään ei tapahdu, vaikka kovasti yritetään...

lauantai 21. marraskuuta 2009

lorvikatarri

Masentavaa tämä Suomen "talvi". Tai vähintäänkin sen talven pitäisi olla jo ihan ovella. Mutta mitä vielä, lämmintä tuommoiset +7C, joten ei kovin talviselta tunnu.

Tänään oli laiskottelupäivä. Meidän olisi pitänyt lähteä tokotreeneihin Renkomäkeen, mutta iski semmoinen lorvikatarri, ettei mitään rajaa... Sen enempiä selittelemättä, ei vaan huvittanut! E.V.V.K. niinkuin sanotaan. Noh vaihtoehtona mentiin sitten kodan maastoon ulkoilemaan. Keltsiläinen sai juoksennella vapaana pari-kolme tuntia ja voi luoja, että riemulla ei ollut rajoja. Otti niitä "airishepuleita" tasaiseen tahtiin ja pinkoi ympäri kodan maastoa. Noh nyt meillä sitten makaa keittiön lattialla aika väsynyt airis (toim. huom.)...

Kerran kelit on tätä niin lahjattomien on pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja treenata. On vaan kaivettava pakastimesta veripullo sulamaan ja alettava vääntää jälkitreeniä. Katkokulma esim. ei todellakaan vielä varmoissa kantimissa, jos miettii haasteita eteenpäin. Pitää laittaa aivonystyrät töihin ja miettiä, mimmoista treenijälkeä sitä vielä tekis. Ja millä aikataululla. Nuo työhommat, kun tuntuu taas haittaavan pahasti vapaa-aikaa...


Keltsi on ilmotettu elämänsä ekoihin näytelmiin, että saataisiin se tarvittava näyttelypalkinto. Ajankohta tammikuu ja Winter Dog Show 2010 Turussa. Tuomarina Jochen Eberhardt Saksasta. Kiva nähdä, mitä saksalaismies tuumaa Keltsiläisestä. Uskallan väittää, että ainakin kokonsa puolesta on omaa luokkaansa...

torstai 19. marraskuuta 2009

rottistottista

Torstaiset rottisyhdistyksen tottikset. Illan teemana seuraamista nakin kera. Treenattiin kahteen otteeseen. Eka pätkä hallissa ja toinen ulkokentällä Niinan valvovan silmän alla. Lyhyitä pätkiä, paljon käännöksiä. Koiran paikka on ihan kunnossa, joten nyt on kiinnitettävä erityisesti huomio sinne liinan toiseen päähän (minuun), että sellaisena myös pysyy. Nimittäin nuo omat virheeni ovat varmasti omiaan ruokkimaan sitä, että ongelmia on odotettavissa, jos niihin ei heti puututa. Tässä tapauksessa sekä vaatimisen että puuttumisen pitää kohdistua koiran sijaan sen ohjaajaan. Onneksi Niina ja Ellu ovat aktiivisia ja jaksavat minua ojentaa!

Tänään päivällä kävin viemässä kyynärkuvat Pärnäsen korjaamolle. Totesin, että en voi vaan odottaa 14. päivään seuraavaa kuuta, vaan haluan jotain ajatusta niistä jo aiemmin. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, milloin Juha ehtii kuvat katsomaan ja kommenttia antamaan.

tiistai 17. marraskuuta 2009

lottovoitto

Hyvä tottisope viikottaisissa treeneissä on lottovoitto! Kasattiin 5 koirakon joukko, tehtiin varaus maneesille ja värvättiin tottisope. Tänään eka kerta. Lähdettiin liikkeelle siitä, että Micke tutustui uusiin koiriin ja jututti tuttujen koirien ohjaajia, mitä niiden kanssa tehty sitten viimenäkemän. Tunti on lyhyt aika, mutta siinä ehti tosi paljon. Yksi kerrallaan estradille, missä tsekattiin lyhyesti lähtötasoa, opeteltiin vähän uutta ja saatiin seuraavan viikon kotiläksyt. Tällä systeemillä tulevaan talveen plus parit muut reenit päälle, joten kova usko siihen, että kyllä me pikkuhiljaa eteenpäin mennään...

Maneesi ympäristönä oli tosi haastava. Keltsiläistä se ei haitannut, kun hevosten hajut niin tuttuja ja sunnuntaina käytiin paikkaan tutustumassa. Yleensä tuon kanssa on kerta riittänyt uudessa paikassa ja niin näemmä nytkin. Hiottiin seuraamista nakkipalkalla. Koira suorittaa hyvin, mutta ohjaaja on täys tumpelo. Kyttää alas, kun pitäisi katsoa suoraan eteenpäin... Käännöksissä tulee jotain ihan ihmeellistä askellusta... Lisäksi käännöksissä liinanpätkä kiristyy huomaamatta ja nyppäisee koiran mukaansa... Kävelyrytmi vaihtelee hirmuisesti lyhyelläkin seuraamispätkällä... Jne. Hohhoijaa, mitähän vielä. No listaa ohjaajan virheistä voisi jatkaa loputtomiin. Ei kai tässä muu auta kuin kaivaa muovitötteröt esiin, virittää ne tuvan lattialle ja alkaa harjoitella kävelemistä ilman koiraa. Lattiaan piirrettävä jonkinlaiset askelmerkit. Oikea käsi viritettävä nippusiteellä/jeesusteipillä kroppaan kiinni, ettei vaan liikahda mihinkään. Plus lusikka suuhun ja kananmuna siihen, että pysyy leuka ylhäällä. Loppuun otettiin vielä jättäviä liikkeitä. Jättäviin kotiläksyksi treenata peruuttamalla.

Kommenttia saatiin myös Keltsin tempperamentistä, mikä on kuulemma todella korkea. Nappulat kääntyy herkästi kaakkoon ja hujauksessa ollaan siellä kierrosten punaisella alueella. Virettä ei passaa nyt nostaa yhtään, kun hiotaan tekniikkaa. Esim. seuraamista pitää muistaa treenata suht rauhallisessa temmossa (oma liikkuminen siis), ettei muut ongelmat (edistä, pompi, poikita jne.) pullahda sen takia esiin. Ja virenappulasta käännetään sitten, kun teknisesti suorittaa oikein.

Näillä eväin nyt eteenpäin...

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

vierailevat tähdet

Vierailevina tähtinä tottistreeneissä Vironmäellä. Team Laholla pieni 4 hengen porukka, joka treenailee sunnuntaisin klo 19-21 maneesilla. Poissaolojen vuoksi mejä-kaverimme Tiina tarjosi mahdollisuutta mennä mukaan treenailemaan. Olipas kivaa, kiitosta vaan!

Kahdessa tunnissa ehtii paljon, joten treenattiin kukin yksitellen, pieniä pätkiä, minkä jälkeen koira autoon hengähtämään. Keltsin kanssa otettiin kaksi lyhyttä pätkää, molempien alkuun tunnetilaharjoitus. Hitto soikoon kuvittelenko, mutta jo nyt sana "tottista" saa aikaan positiivisen reaktion?! Ekalla treenivuorolla harjoiteltiin lisäksi irti-käskyä kahdella identtisellä lelulla Juhan neuvojen mukaisesti. Toimii! Lisäksi otettiin kontaktiharjoitus. Koira istumaan sivulle, minkä jälkeen Tiina & Janne pyörivät ympärillä häiriönä. Pikkaisen joutui vaatimaan, kun vielä uusi ja mielenkiintoinen ympäristö, mutta onnistui sitten ok. Oikeastaan oma moka se, etten palkannut riittävän ajoissa, kun kontakti hyvä, vaan harjoitus suotta venyi ja ote herpaantui. Toisen session aikana hioin seuraamista teknisesti nakkipalkalla. Apusilmien mukaan paikka on hyvä ja koira ihan suorassa. Kehittämistä vaatii ainoastaan ohjaajan toiminta. Eli ei saa kytätä alas (sen siitä saa, kun reenaa paljon yksin) ja liikehdinnässä oltava skarppina (reippaasti eteenpäin ja heti käännös, jos koiran ote hetkeksikin herpaantuu). Loppuun vielä lyhyt paikallamakuu siten, että menin parinkymmenen metrin päähän ja käänsin selän. Häiriökolmikko seisoi ihan lähellä koiraa. Kuulin, että Tiina rykäisi kertaalleen ja olin varma, että nyt se nousi. Mutta ei, oli vaan alkanut nuuhkia maneesin mielenkiintoisia hajuja. Palasin koiran luo, mutta kävelinkin sen ohi, jolloin nousi istumaan (prkl se ennakoi taas). Eikun takaisin maahan ja pieni rinki koiran ympärillä, mistä sitten vapautin suoraan ilman istumisia. Pitää nyt sotkea tuota pakkaa vapauttamisen suhteen, kun tarjoaa näemmä heti istumista, kun koiran luo tulen.

Maneesi ympäristönä ei mikään ylivoimainen, vissiin kotosalla niin tottunut hevosten hajuihin. Mutta helpottaa varmasti myös tiistaita ajatellen, kun maneesissa jo kertaalleen käyty.

lauantai 14. marraskuuta 2009

oikea tunnetila

Tänään Korrin Juhan viettiseminaari, paikkana D&C:n halli Porvoossa. Toinen kerta, kun olin kuuntelemassa Juhaa ja tällä kertaa mukana myös Keltsi esimerkkikoiran roolissa. Ihan älyttömästi tuli mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa, mikä vaatii sulattelua. Seminaarin jälkeen jotenkin tulee aina olo, että "tieto luo tuskaa". Ymmärtää, miten vähän sitä vielä tietää koiran kouluttamisesta. Muistiinpanoja tein sivutolkulla, että voin palata niihin kaikessa rauhassa myöhemmin. Lisäksi kotiinviemisinä 2,5h DVD tottiksesta. Ja tokihan myös D&C myymälästä oli pakko shoppailla jotain pientä...

Suurin oivallus sekä oppi itselleni tästä päivästä oli kuitenkin niin yksinkertainen(?) asia kuin oikean tunnetilan merkitys tottiksen treenaamisessa. Esimerkiksi me tehdään kyllä tosi paljon, mutta se selkeä alku- ja loppupiste tekemisestä puuttuu. Ei hyvä. Olin kyllä kuullut tunnetilasta aiemminkin ja miettinyt, että fiksu ajatus, mutta jäänyt ajatustasolle (myönnän). Vasta oman koiran kanssa mukana ollessa sisäistin asian todellisen merkityksen. Nyt on otettava neuvosta vaari ja tehtävä ahkerasti kotiläksyjä oikean tunnetilan virittämisen suhteen. Mutta tuon oikean tunnetilan jälkeen helpottuu varmasti kaikki muu tekeminen. Muiden esimerkkikoirakoiden tekemistä seuratessa positiivinen havainto oli se, että oikealla tiellä ollaan kontaktiharjoitusten kanssa. Niitä on vaan jatkettava. Halusin vinkkejä myös palkkaukseen, minkä koen edelleen hankalana. Juhan mielestä lelupalkka toimii varmasti pidemmän päälle paremmin, kun saalisviettiä on ja syttyy tosissaan leluista.

perjantai 13. marraskuuta 2009

citykoirailua

Käytiin pitkän tauon jälkeen kokeilemassa, millaista olisi olla citykoira. Olipa eksoottista lenkkeillä perjantairuuhkassa, kun normisti asustelee keskellä ei mitään, missä harvoin lenkillä edes törmää keneenkään. Oli käytävä asioilla, joten päätin hyödyntää tilaisuuden lenkkeillä "Nastola cityssä" Keltsiläisen kanssa. Sitäkin taitoa, kun toivottavasti jonain päivänä tarvitaan noiden tavoitteidemme kanssa. Eikun koira autoon ja menoks. Patikoitiin pitkin pääkatua, missä olikin perjantaina iltapäivästä mukavasti vilinää, kun hieno kelikin vielä. Kävelijöitä (sauvoilla sekä ilman), lastenrattaita, polkupyöräilijöitä, toisia koiria, paljon autoja jne. Kävinpä vielä ihan tarkoituksella kioskilla, minkä ulkopuolelle jätin koiruuden odottelemaan.

On tuo niin helppo koira siinä mielessä, kun kaikki käy! Valpas, mutta mistään ei hötkyile tai hätkähdä, eikä ääntäkään päästä. Ei edes tilanteessa, jos joku pieni lamppuharja tulee vastaan ja alkaa kunnon räksytyksen. Katsoo vaan sen näköisenä, että "Onks sulla joku ongelma?".

Täytyy nyt ajella Lahteenkin joku kerta. Samoin Helsingin keskustassa olisi joskus mukava pyörähtää. Vaikka sillä junalla matkaten, mitä olen monet kerrat suunnitellut.