Tänään Korrin Juhan viettiseminaari, paikkana D&C:n halli Porvoossa. Toinen kerta, kun olin kuuntelemassa Juhaa ja tällä kertaa mukana myös Keltsi esimerkkikoiran roolissa. Ihan älyttömästi tuli mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa, mikä vaatii sulattelua. Seminaarin jälkeen jotenkin tulee aina olo, että "tieto luo tuskaa". Ymmärtää, miten vähän sitä vielä tietää koiran kouluttamisesta. Muistiinpanoja tein sivutolkulla, että voin palata niihin kaikessa rauhassa myöhemmin. Lisäksi kotiinviemisinä 2,5h DVD tottiksesta. Ja tokihan myös D&C myymälästä oli pakko shoppailla jotain pientä...
Suurin oivallus sekä oppi itselleni tästä päivästä oli kuitenkin niin yksinkertainen(?) asia kuin oikean tunnetilan merkitys tottiksen treenaamisessa. Esimerkiksi me tehdään kyllä tosi paljon, mutta se selkeä alku- ja loppupiste tekemisestä puuttuu. Ei hyvä. Olin kyllä kuullut tunnetilasta aiemminkin ja miettinyt, että fiksu ajatus, mutta jäänyt ajatustasolle (myönnän). Vasta oman koiran kanssa mukana ollessa sisäistin asian todellisen merkityksen. Nyt on otettava neuvosta vaari ja tehtävä ahkerasti kotiläksyjä oikean tunnetilan virittämisen suhteen. Mutta tuon oikean tunnetilan jälkeen helpottuu varmasti kaikki muu tekeminen. Muiden esimerkkikoirakoiden tekemistä seuratessa positiivinen havainto oli se, että oikealla tiellä ollaan kontaktiharjoitusten kanssa. Niitä on vaan jatkettava. Halusin vinkkejä myös palkkaukseen, minkä koen edelleen hankalana. Juhan mielestä lelupalkka toimii varmasti pidemmän päälle paremmin, kun saalisviettiä on ja syttyy tosissaan leluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti