Käytiin pitkän tauon jälkeen kokeilemassa, millaista olisi olla citykoira. Olipa eksoottista lenkkeillä perjantairuuhkassa, kun normisti asustelee keskellä ei mitään, missä harvoin lenkillä edes törmää keneenkään. Oli käytävä asioilla, joten päätin hyödyntää tilaisuuden lenkkeillä "Nastola cityssä" Keltsiläisen kanssa. Sitäkin taitoa, kun toivottavasti jonain päivänä tarvitaan noiden tavoitteidemme kanssa. Eikun koira autoon ja menoks. Patikoitiin pitkin pääkatua, missä olikin perjantaina iltapäivästä mukavasti vilinää, kun hieno kelikin vielä. Kävelijöitä (sauvoilla sekä ilman), lastenrattaita, polkupyöräilijöitä, toisia koiria, paljon autoja jne. Kävinpä vielä ihan tarkoituksella kioskilla, minkä ulkopuolelle jätin koiruuden odottelemaan.
On tuo niin helppo koira siinä mielessä, kun kaikki käy! Valpas, mutta mistään ei hötkyile tai hätkähdä, eikä ääntäkään päästä. Ei edes tilanteessa, jos joku pieni lamppuharja tulee vastaan ja alkaa kunnon räksytyksen. Katsoo vaan sen näköisenä, että "Onks sulla joku ongelma?".
Täytyy nyt ajella Lahteenkin joku kerta. Samoin Helsingin keskustassa olisi joskus mukava pyörähtää. Vaikka sillä junalla matkaten, mitä olen monet kerrat suunnitellut.
Kyllä alkoi naurattamaan tuo kommentti Keltsin asenteesta räksyttäviä koiria kohtaan :D! Hyvä Keltsiläinen, niin sitä pitää :)!
VastaaPoista