Miksi on niin vaikeaa

Taas on vierähtänyt yli kuukausi siitä, kun viimeksi olen suonut ajatustakaan blogille (hyihyi). Ihan yhtä kauaa ei ole kuitenkaan vierähtänyt edellisistä treenikerroista. ;) Kyllä me on kovasti pakerrettu, vaikka jonkinmoinen kaamosväsymys bloggaajaa vaivaakin.

Ehkä se "pakertaminen" onkin se juttu. Ts. tottiksessa ollaan keskitytty oikeaan tunnetilaan. Teknisesti moni juttu sujuu, mutta tuo on vaikeaa. Mulle. Ja onnistuu vaihtelevasti. Multa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Mikke käy joka kolmas viikko potkimassa meitä persuksille, muutoin treenataan keskenämme. Varsin toimiva systeemi ja tuo maanantain porukka on super! Osaamista on valtavasti ja porukan henki (unohtamatta hurttia huumoria) on vertaansa vailla.

TOKOiltukin ollaan. Viime lauantaina oli Katariina Kainulaisen koulutus VAU:n hallilla. Meille eka kerta ja fiilis koulutuksesta oli se, että kemiat kouluttajan kanssa kohtasivat heti ja metodit tuntuivat omilta. Aamupäivän ryhmässä meitä oli vain neljä, joten jokaiselle jäi aikaa puolisen tuntia, joka sitten jaettiin kahteen kierrokseen. Keltsin kanssa treenattiin seisomista ja hyppyä. Näytin alkuun, mitä tehty ja mietittiin sitten, mitä seuraavaksi. Seisomiseen kokeiltiin muutamia erityylisiä harjoituksia, miten edetä. Yhtenä niistä vauhdikkaampi harjoitus, jolla tulee treenattua samalla myös luoksetulon pysäytystä. Hypyssä on suurimpana ongelmana tällä hetkellä se, että on niin kiinni minussa/pallossa, joten pilkottiin liikettä pieniin paloihin. Se toimi ja esitti lopuksi sellaisen hypyn (liikkeenä), että wau. Ehkä me kohta uskalletaan kohta sitä kalenteria selailla...

Valokuvia

Vanhan valokuvakansion 

mä löysin yllättäin

sen jo luulin hukanneeni...

Muutamia syksyisiä kuvia.

nenähommissa kotipellolla

revittelyä kaverikoira Antin kera

Ja meillä kaikilla oli niiiiin muuuukaavaa :)


kuvat © Margit Haukka

Rentouttavaa Joulua ja Onnekasta Vuotta 2012!

"Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika".

Rentouttavaa Joulua ja Onnekasta Vuotta 2012!

Vuosi 2011 alkaa olla pian pulkassa. Monenlaista on taas matkan varrella sattunut ja tapahtunut. Edessä uusi vuosi ja uudet kujeet. Sitä ennen ladataan vähän akkuja, joskin varmasti myös treenaillaan.

PS. saatiinhan se valkea jouluaatto sittenkin :)

Olet kaikkeni sä silloinkin

♪ ♪ ♪ Olet kaikkeni sä silloinkin
Vaikka maailman mä voittaisin ♪ ♪ ♪

Tämä oli niin loistava sarjispätkä lempparihahmostani Snoopysta, jotta pakko jakaa näin blogin välityksellä. 

Treenirintamalla ei ihmeitä. Tottikset ja rallytokoilut jatkuvat hallilla entiseen malliin. Eilen piti olla kisoissa (rally) Janakkalassa, mutta sääherra lykkäsi sellaisen kelin, että jätettiin suosiolla väliin. Ei meillä hätää nelivedon kanssa, mutta ne tiellä liikkujat, joilla ei olosuhteisiin sopiva kulkupeli. Perjantai-iltana sai siitä esimakua, kun kurvaili Orimattilaan ja takaisin läpi tuiskun sekä tuiverruksen. Huh.  Maa on nyt valkoinen, mutta lämpöasteita taas, joten saas nähdä kestääkö lumet vai päästäänkö tässä vielä lempipuuhamme jäljestyksen pariin. 

Jokainen on voittaja, woo-ou ja fiilis on loistava

HOTin tokokoulutuspäivä takana ja joka kerta olen yhtä kipinöissäni näistä päivistä. Yksinkertaiset metodit sopivat yksinkertaiselle ihmiselle. ;) Ja kaiken lisäksi vielä sellaiset, jotka eivät ole minkäänlaisessa ristiriidassa pk-tottiksen kanssa. Samoihin teemoihin: yksinkertaisuus, vaatiminen + palkka, mustavalkoisuus jne. uskovat. Ja kaikki tekeminen pilkotaan mahdollisimman pieniin paloihin. Paikkana oli Vironmäen maneesi, joka oli jaettu kolmeen osaan. "Pääkouluttajia" kolme: Huotarin Oili, Malkin Vuokko ja Vuorenmaan Marko, joilla sitten muut hottilaiset toimivat apulaisina. Päivän aluksi kouluttajat näyttivät omien koiriensa kanssa, minkä tyyppisiä treenejä he itse hakevat. Erityisen hienoa katsottavaa olivat Zip ja Flu, jotka molemmat ovat todella hektisiä koiria. Ja lounastauon yhteydessä meillä oli luento, aiheena tavoitteellinen treenaaminen.

Aamusta ekana Markon ryhmässä. Teemana liikkeestä seisominen. Näytin, mitä tehty. Marko tuumasi, että nyt pitäisi päästä eteenpäin ja lähdettiin työstämään sitä takapalkan kautta, jonka avulla saadaan Keltsi ajattelemaan mielummin taakse kuin eteenpäin. Pallo oikeassa kädessä visusti piilossa (kuumuu siitä niin) > seuruutin pari askelta > käsky > nopeasta seisahtumisesta vapautus ja pallo lensi koiran taakse. Lisäksi otettiin häiriötreeniä. Ensin perusasennossa, sitten istumaan jättäen ja lopuksi vielä paikallamakuussa. Marko hillui ympärillä namujen sekä lelujen kanssa houkutellen, että saisi koiran keskittymisen herpaantumaan ja lähtemään pois tilanteesta. Ja lähtikin tuo alkuun. Sitä sitten vahvistettiin palauttamalla takaisin, muistuttamalla väärästä ja palkkaamalla oikeasta. Kyllä se siellä alkoi pysyä. Näitä tarvitaan rutkasti lisää.

Toisella kierroksella oltiin Oilin ryhmässä. Näytin, missä vaiheessa ollaan hypyn kanssa, jossa siinäkin seisomisessa suurin työsarka. Oili katseli koiraa ja tuumasi sen olevan melko "kevyttassuinen". Ne tassut ei vaan meinaa millään pysyä maassa. Lähdettiin sitten työstämään tätä eteenpäin vahvistamalla yksinkertaisesti seisomista. Jätin seisomaan ja vein palkan muutaman metrin päähän (maahan). Kiersin koiraa kävellen ja vahvistin seiso-käskyä. Vapautus ja palkka, kun malttoi mielensä. Ja jos liikkui yhdenkin tassunmitan kielto, palautus takaisin ja korjaus samoille sijoille. Aika monta toistoa tehtiin näitä, ja liikuin aluksi ihan muutamia askeleita, mutta pikkuhiljaa lisättiin häiriötä sekä matkaa. Lopulta mä hyppelin koiran ympärillä laajoja kaaria siten, että kädet muistuttivat lähinnä tuulimyllyn siipiä. Ja tuo vaan seistä jäkitti. Enpä olis aamulla mennessäni uskonut moista pystyväni tekemään. ;) Sen jälkeen vaikeutettiin vielä tekemällä harjoitusta, jossa Keltsi kytkettiin parin metrin liiinaan ja Oili nyki koiraa liikkeelle toiseen suuntaan. Pari kertaa se lähti, kunnes tassut alkoivat painautua entistä tiukemmin maahan ja nökötti sen näköisenä, että "tässä seison, kun kerta käsketty". Kyllä tuli taas pienen tärrin päähän paljon pohdittavaa. :) Katsottiin vielä millä mallilla kaukokäskyistä istu-maahan on. Saatiin kehuja, että teknisesti tekee tosi hienosti ja nopeitakin ovat.

Voihan ankeus, mitkä kelit! Ensimmäinen adventtisunnuntai, eikä tietoakaan lumisista pakkaspäivistä. Pelkkää kuraa ja pimeyttä vaan. Plääh. Onneksi on hallivuorot. Ja jos jotain postiivista keleistä hakee niin jäljelle on yhä päästy. Enpä muista aiemmin marraskuussa pellolla kykkineeni.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Tuttu ajatus koiraurheilussa? Maanantain totteluissa tuli taasen tuollainen olo. Kaikki tuntui niin vaikealta itselle. Seuraamiseen lisättiin yllättävät tempon- ja suunnanvaihtelut. Ne toimi. Jääviä myöskin ja nekin sujui. Mutta täyskäännöksiin ja perusasentoon liittyvissä harjoituksissa tuli taas itselle vaikeuksia oman koordinaation kanssa. Ärsytti oikein.

Heidi oli varannut perjantai-illalle totteluvuoron, johon osallistuimme Margitin ja Sami H.:n kanssa. Samoja juttuja tehtiin kuin maanantaina ja sujui jo huomattavasti paremmin. Ehkä se sinnikäs harjoittelu ainoastaan auttaa? Ja olipa hyödyllistä, kun apparina uusi ihminen, joka näki taas uusin silmin jotain sellaista, mistä kukaan ei ole huomauttanut. Keltsin kanssa painiskeltu ajoittain sen kanssa, kun alkaa niin helposti edistää. Sami katsoi ja sanoi heti, että lähtökohtaisesti tilanne jo se, kun minä seison jo liikkeelle lähtiessä liian takana koiraan nähden. Korjaantui heti, kun itse korjasin. No juu. Uusi halli on mitoiltaan niin loistava (pitkä), että alettiin taas treenailemaan myös eteenmenoa. Täytyy ottaa tavaksi.

Lauantaina oltiin hubailemassa rally-tokossa. Treenit pidettiin ulkokentällä, kun hallissa oli taasen tokokoulutus. Mukavampi oikeastaan olla ulkosalla, mutta tavaksi ei voida ottaa enää tässä vaiheessa vuotta niiden "kääpiöpilsnereiden" yms. herkkänahkaisten otusten takia. Lisättiin treeneihin AVO-luokan juttuja ja homma oli siinä mielessä helpompaa, kun koiran sai pitää vapaana. Liikkeestä seisominen on harpannut askeleen eteenpäin, kun muistin naksuttimen. On se ihme kapistus.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

ja jo marraskuussa mennään. Syksykö sekoitti pään, kun ilmoitin Keltsin virallisiin rally-toko -kokeisiin VAUn sellaiset järjestäessä. Peräti kolme treenikertaa oli alla ennen koetta. Tänään oli sitten totuus esissä. Pitkä päivähän siitä tuli, kun aamusta talkooavuksi ja oma luokka vasta iltapäivällä.

Liikkeellelähtö oli tahmea ja eka tehtävä (koira vauhdista eteen istumaan, siitä sitten takaa kiertäen sivulle) meni ihan reisille > -4 pistettä. Sen jälkeen herättiin ja homma eteni varsin sujuvasti, kunnes liikkeestä maahanmenosta lähti -10 pistettä. Meni istumisen kautta maahan. Ja toinen isompi oma moka tuli sitten radan puolivälissä, kun koiran piti tulla eteen istumaan, mutta tullakin siitä sitten suoraan edestä sivulle ja ei saanut istua, vaan matkan piti jatkua lennosta. Keltsihän kiertää normisti takaa, joten jostain selkärangasta se väärä käsky tuli. Tästäkin lähti -10. Ja vielä -1 piste jostakin ohjaajavirheestä, jota en tiedosta. Lopputulemana siis -25 pistettä, mutta hyväksytty tulos (75/100) ekasta virallisesta kokeesta eli lainkaan pöllömmin. Arvostelupaperissa kommentti "harmilliset ohjaajavirheet". Mutta hyvillä mielin lähdettiin kokeesta, kun kivaa oli molemmista. Ja mulle ohjaajana luontevampaa kuin aksa. Sitä paitsi omalle hermorakenteelle nämä kisatilanneharjoitukset tekee erittäin hyvää. ;)

Toivoisin jo nii-in kovasti lunta, kun päivät alkavat olla lyhyimmillään, eikä töiden jälkeen aika riitä oikein muuhun kuin pakolliseen. Ei kiva. Onneksi on hallivuorot, missä käydä tottistelemassa ja tokoilemassa.