Eilen oli kotijoukkojen (siis minä) vuoro sivistää itseään koiraharrasteiden saralla. Ohjelmassa Koetoimitsija I -kurssi Kotkassa. Tehokas ryhmä (vai kouluttajat?), mutta alunperin 9-13.30 ilmoitettu ohjelma päättyi jo pian puolenpäivän jälkeen. Harmittaa vaan, kun hitsin huonosti olin lukenut Palveluskoiralehden, enkä huomannut, että pk-lajiosan suorittaminen olisi onnistunut samalla reissulla. Noh toisella kertaa sitten. Mejän takia alunperin kurssille menin ja sen lajiosa onkin tulossa täällä kotinurkilla 04/2010. Mutta ihan hyvin voisin suorittaa myös pk- ja toko-lajiosat niin pystyisi jeesaamaan kokeissa paremmin, kun niissä tulee joka tapauksessa apuna(?) pyörittyä.Tänään oltiin tokoilemassa Puutiellä. Meitä oli paikalla vain kolme, mutta suht' samantasoisia koiria, joten oli oikein hyvät treenit. Ninni veti. Ehdittiin tehdä luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta, seuraamista, noudon alkeita, hyppyä ja luoksetuloa. Toko-kentältä matka jatkui suorinta tietä Kuivannon suuntaan, missä jälkimaastokatselmus. Saimme mukavaa seuraa, kun Marja-Liisa ja "Sulo" (walesipoika High Voltages Xzibit) lähtivät meidän kanssa metsään rämpimään. Kolmisen tuntia siellä aikaa vierähti, mutta hyvää teki koiralle sekä emännälle. Ohessa pari kuvaa metsäretkiläisistä, jotka puettu jahtikaudella asianmukaisesti huomiovärein. Harmi, etten saanut kaksikko yhteiskuvaan, koska on todella koominen parivaljakko. Mutta terroristi on terroristi eli leikit menee kyllä niin hienosti yksiin, vaikka kokoeroa onkin useampi numero. Ensi viikonloppuna jatketaan maastokatselmusta, joten josko silloin saisi parempia kuvia...
Aamu alkoi vierailulla hovikampaaja-Jussin luona. Edellisestä trimmistä aikaa reilu kuukausi ja näytelmiin vastaavasti pari, joten tänään "nypittiin alas" selkä + kyljet. Seuraava visiitti olisi sitten tammikuun alussa (ellei kasva niin kovaa vauhtia, että tarvitsee jo aiemmin) ja viimeistely vielä juuri ennen näytelmiä. Olispa helppoa, jos olis koira, mistä tarvii pyyhkäistä vain pölyt pois säämiskällä. Torstaiset rottistottikset Renkomäen hallilla. Seuraamisharjoituksia ja tällä kertaa valvovana silmänä Ellu, jolta sain tosi hyviä vinkkejä! Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että pilkon myös seuraamista liikkeenä entisestään. Liikkeelle voi lähteä lennosta, kun leikitty vähän saalisleikkiä nakkimakkaran kera, eikä aina tarvi kaavamaisesti vaatia ensin sitä perusasentoa. Samoin pitää muistaa palkata välillä jo ihan ensimmäisestäkin askeleesta. Nyt koiruus oli ekojen askeleiden aikana sen näköinen, että "Ei tästä mitään palkkaa kuitenkaan tule...". Tää on just sitä tiettyihin kaavoihin kangistuneisuutta ja rutiineihin syyllistymistä itseltä, mitä on vaan yritettävä rikkoa.Keltsiläisellä alkoi kevyt linja! Leikkauksen jälkeen olen pienentänyt ruoka-annosta ja tarkkaillut tilannetta. Aloin ihmetellä, miten ihmeessä tuo tuntuu silti pyöristyvän. Seurasin salaa touhuja päivällä ja sieltähän se syy löytyi. Meille tulee maanantaisin eräästä pikkukaupasta hevosille leipiä. Kerrallaan semmoiset 2-4 jätesäkkiä ja lajittelu tehdään vasta täällä meillä. Noh tämä hyväkäs on keksinyt, että talliin on hyvä hiippailla, pistää pää sinne jätesäkkiin ja alkaa inventoida säkkiä. Puoli koiraa on säkin sisällä ja hämmentää siellä kuin rulettipeliä konsanaan. Ja kas'kummaa, miten suuhun sattuukin aina croissant, viineri, hillomunkki, lihapiirakka tms. herkku, jos niitä ei ole ehditty vielä lajitella joukosta pois.
Onhan ankeaakin ankeampi marraskuun loppu, huh. Päivällä tehtiin reipas puolentoista tunnin lenkki syksyisessä metsässä. Kovin oli kosteaa sekä hämärää, vaikka keskipäivä. Onneksi oli yllä kunnon varusteet niin keli ei haitannut. Keltsin hyvä kaveri Rommeli (jämtipoika) kävi leikkimässä. Leikki tosin loppui melko lyhyeen, kun mielenkiintoiset hajut veivät voiton ja harmaa salama leiskautti aidasta yli. Keltsi jäi aidan sisäpuolelle hölmön näköisenä katsomaan "Mihin se kaveri oikein katosi?". Romppainen ei onneksi ehtinyt katoamaan horisonttiin, vaan aidan ulkopuolelta napattiin kiinni.
Illalla tottistunnilla. Kiittelin taas mielessäni rakennusta nimeltä maneesi. Sula mahdottomuus olisi treenailla koiria enää iltakasilla ilman kunnollista sisätilaa. Meitä oli tänään vain 4, joten aikaa oli ruhtinaallisesti per koira. Me vuorossa viimeisenä. Otettiin seuraamispätkiä runsaiden käännösten kera. Ohjaajan ongelmat alkavat selvästi helpottaa, kiitos hyvien apuohjaajien. Ainoastaan omaan rytmiin kiinnitettävä huomioita, erityisesti käännöksissä. Tänään tehtiin myös hidasta käyntiä, juoksua ja hidasta juoksua. Seuraavana tsekattiin jättävät liikkeet. Istumisessa takapuoli tippuu jo vauhdilla maahan, mutta sitä malttia tarvisi enemmän. Ehtii nimittäin silmänräpäyksessä tarjoamaan myös maahanmenoa siinä välissä, kun siirryn pari askelta kauemmaksi, josko siitä saisi palkan nopeammin. Huoh. Maahanmenokin siis todistetusti sujuu - myös pyynnöstä - mutta siinä taasen kiinnitettävä huomiota omaan palkkaamiseen, miten sen teen. Treeniä vaan rutkasti lisää jättäviin, kyllä ne siitä. Aloitettiin tänään uutena henkilöryhmän harjoittelu. Ihan niin, että seuruutin ryhmän läpi hyvässä kontaktissa > vapautus + palkka. Tämän jälkeen vielä niin, etttä samalla tapaa ryhmän läpi > 1,5-2m ryhmästä pysähdys perusasentoon > vapautus + palkka. Kertaakaan ei olla tätä aiemmin tehty, mutta sain valtavasti hyviä vinkkejä siihen, miten lähteä rakentamaan ja millaista siitä liikkeenä tavoitella. Loppuun vauhdikas luoksetulo. Palaute oli, että ohjaaja saisi käyttää sitä ääntään enempi. Koira ei esim. tiedä, olenko iloinen vaiko en. Ihan kuin olisin kuullut tuon joskus aiemminkin... Missähän olisi hyviä ilmaisutaidon-/näytelmäkursseja? Vinkkejä vastaanotetaan.
Treenien päätteeksi puheeksi tuli noutoliikkeet, miten niitä pitäisi lähteä rakentamaan, kun jaossa se 40 pistettä. Pitämisen ja leikin kautta ovat omille koirilleen lähteneet tekemään. Micke näyttikin alkeisharjoituksia, missä Keltsiläinen sai toimia esimerkkikoirana. Kovin helpon näköistä, mutta oma toteutus taitaa olla kokonaan toinen juttu tässä(kin) asiassa...
Tänään tuli puhelu Pärnäsen korjaamolta. Jussi oli ehtinyt katsoa Keltsiläisen kuvat. Kyynärissä on hänen mukaansa muutoksia, mutta mitä ne ovat numeerisesti, siitä voidaan olla montaa mieltä. Juteltiin tilanteesta hyvä tovi ja itselle jäi todella helpottunut olo vrt. paperilappu, missä seisoo tulos kyynärät 2/2, eikä mitään selitystä tilanteesta. Kerroin huoleni, että kyseessä ei ole jalostuskoira, mutta harrastaminen kovasti mietityttää. Muutokset ovat hänen mukaan todennäköisesti nopeasta kasvusta johtuvaa ja sain hyvin rehellisen sekä tyhjentävän arvion tilanteesta. Aksaa hän ei suosittele, mutta mitä tahansa muita lajeja voidaan harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Myös pk-tottista. Tärkein asia on kuitenkin pitää huoli koiruuden lihaskunnosta sekä siitä, ettei paisu pullaksi. Samoin asfaltilla juoksuttaminen on asia, mitä ei kannata harrastaa. Noh se ei täällä maalla ongelma, missä ei tietokaan asfaltista, vaan kirmataan metsässä sekä pelloilla. Nivelaineista cartrophen sellainen, mitä voi antaa. Mikäli oireeton niin 2-3 kuuria/vuosi riittää. Joulukuussa on varattuna aika "yhdelle parhaimmista parhaimalle", enkä ajatellut sitä perua. Kuullaan nyt vielä yksi mielipide. Tällä tarinalla on myös opettavainen puoli. Moni ell on yhä sitä mieltä, ettei airiksen kyynäriä tarvitse kuvata, kun niille ei ole rodunomaista huonot kyynärät. Tästä kertoo varmasti myös vähäinen kuvaus%. Mutta mikäli meidän sporttimallin kohdalla on havaittavissa muutoksia niin mikä mahtaa olla tilanne noin yleisesti?! Kiva olisi nähdä enemmän faktaa kuin uskomuksia...
Eilen noiduin tätä Suomen säätä, mutta tänään oli tilanne toinen. Onneksi! Mukava mennä klo 6 hevosia ruokkimaan, kun hieno, kuulas sunnuntaiaamu. Yöllä oli varmaan käynyt pakkasen puolella. Huristeltiin pitkästä aikaa Puutielle tokoilemaan. Olikin oikein mukavat treenit kaiman vetämänä. Aluksi paikallaoloa istuen. Onhan huomattavasti vaikeampaa kuin paikallamakuu. Eipä tosin olla juuri treenattukaan tuota, mitä nyt luoksetuloon liittyen. Työtä siis vaan vaatii. Seuraavaksi kaukokäskyjen (maahan > seiso ja istu > seiso) alkeita. Sitten hyvin lyhyitä seuraamispätkiä ja paljon käännöksiä. Oikealle ja vasemmalle kääntyminen onnistuu kivasti (jos ohjaaja ei tyri), mutta täyskäännöksissä riittää vielä työsarkaa. Treenattiinkin näitä sitten vielä niin, että otettiin vain askel kerrallaan (eteen > vasemmalle > oikealle > sivulle > taaksepäin) ja palkka onnistumisista. Luoksetulosta harjoiteltiin erillisenä vauhtiharjoitus ja muutaman kerran loppuasentoa. Loppuun vielä sosiaalistamisharjoitus, kun kentällä oli mukana myös muutama vilkas pentukoira. Keltsiläinen on kuulemma edistynyt kovasti sitten viime näkemän. Kiva kuulla, jos tehty työ näkyy jossain. Itsekin huomaan kyllä sen, että kova kontaktiharjoittelu alkaa tuotta tulosta. Tylsäähän tuo olisi, jos mitään ei tapahdu, vaikka kovasti yritetään...
Masentavaa tämä Suomen "talvi". Tai vähintäänkin sen talven pitäisi olla jo ihan ovella. Mutta mitä vielä, lämmintä tuommoiset +7C, joten ei kovin talviselta tunnu.
Tänään oli laiskottelupäivä. Meidän olisi pitänyt lähteä tokotreeneihin Renkomäkeen, mutta iski semmoinen lorvikatarri, ettei mitään rajaa... Sen enempiä selittelemättä, ei vaan huvittanut! E.V.V.K. niinkuin sanotaan. Noh vaihtoehtona mentiin sitten kodan maastoon ulkoilemaan. Keltsiläinen sai juoksennella vapaana pari-kolme tuntia ja voi luoja, että riemulla ei ollut rajoja. Otti niitä "airishepuleita" tasaiseen tahtiin ja pinkoi ympäri kodan maastoa. Noh nyt meillä sitten makaa keittiön lattialla aika väsynyt airis (toim. huom.)...
Kerran kelit on tätä niin lahjattomien on pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja treenata. On vaan kaivettava pakastimesta veripullo sulamaan ja alettava vääntää jälkitreeniä. Katkokulma esim. ei todellakaan vielä varmoissa kantimissa, jos miettii haasteita eteenpäin. Pitää laittaa aivonystyrät töihin ja miettiä, mimmoista treenijälkeä sitä vielä tekis. Ja millä aikataululla. Nuo työhommat, kun tuntuu taas haittaavan pahasti vapaa-aikaa...Keltsi on ilmotettu elämänsä ekoihin näytelmiin, että saataisiin se tarvittava näyttelypalkinto. Ajankohta tammikuu ja Winter Dog Show 2010 Turussa. Tuomarina Jochen Eberhardt Saksasta. Kiva nähdä, mitä saksalaismies tuumaa Keltsiläisestä. Uskallan väittää, että ainakin kokonsa puolesta on omaa luokkaansa...
Torstaiset rottisyhdistyksen tottikset. Illan teemana seuraamista nakin kera. Treenattiin kahteen otteeseen. Eka pätkä hallissa ja toinen ulkokentällä Niinan valvovan silmän alla. Lyhyitä pätkiä, paljon käännöksiä. Koiran paikka on ihan kunnossa, joten nyt on kiinnitettävä erityisesti huomio sinne liinan toiseen päähän (minuun), että sellaisena myös pysyy. Nimittäin nuo omat virheeni ovat varmasti omiaan ruokkimaan sitä, että ongelmia on odotettavissa, jos niihin ei heti puututa. Tässä tapauksessa sekä vaatimisen että puuttumisen pitää kohdistua koiran sijaan sen ohjaajaan. Onneksi Niina ja Ellu ovat aktiivisia ja jaksavat minua ojentaa! Tänään päivällä kävin viemässä kyynärkuvat Pärnäsen korjaamolle. Totesin, että en voi vaan odottaa 14. päivään seuraavaa kuuta, vaan haluan jotain ajatusta niistä jo aiemmin. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, milloin Juha ehtii kuvat katsomaan ja kommenttia antamaan.
