Onhan ankeaakin ankeampi marraskuun loppu, huh. Päivällä tehtiin reipas puolentoista tunnin lenkki syksyisessä metsässä. Kovin oli kosteaa sekä hämärää, vaikka keskipäivä. Onneksi oli yllä kunnon varusteet niin keli ei haitannut.
Keltsin hyvä kaveri Rommeli (jämtipoika) kävi leikkimässä. Leikki tosin loppui melko lyhyeen, kun mielenkiintoiset hajut veivät voiton ja harmaa salama leiskautti aidasta yli. Keltsi jäi aidan sisäpuolelle hölmön näköisenä katsomaan "Mihin se kaveri oikein katosi?". Romppainen ei onneksi ehtinyt katoamaan horisonttiin, vaan aidan ulkopuolelta napattiin kiinni.
Illalla tottistunnilla. Kiittelin taas mielessäni rakennusta nimeltä maneesi. Sula mahdottomuus olisi treenailla koiria enää iltakasilla ilman kunnollista sisätilaa. Meitä oli tänään vain 4, joten aikaa oli ruhtinaallisesti per koira. Me vuorossa viimeisenä. Otettiin seuraamispätkiä runsaiden käännösten kera. Ohjaajan ongelmat alkavat selvästi helpottaa, kiitos hyvien apuohjaajien. Ainoastaan omaan rytmiin kiinnitettävä huomioita, erityisesti käännöksissä. Tänään tehtiin myös hidasta käyntiä, juoksua ja hidasta juoksua. Seuraavana tsekattiin jättävät liikkeet. Istumisessa takapuoli tippuu jo vauhdilla maahan, mutta sitä malttia tarvisi enemmän. Ehtii nimittäin silmänräpäyksessä tarjoamaan myös maahanmenoa siinä välissä, kun siirryn pari askelta kauemmaksi, josko siitä saisi palkan nopeammin. Huoh. Maahanmenokin siis todistetusti sujuu - myös pyynnöstä - mutta siinä taasen kiinnitettävä huomiota omaan palkkaamiseen, miten sen teen. Treeniä vaan rutkasti lisää jättäviin, kyllä ne siitä. Aloitettiin tänään uutena henkilöryhmän harjoittelu. Ihan niin, että seuruutin ryhmän läpi hyvässä kontaktissa > vapautus + palkka. Tämän jälkeen vielä niin, etttä samalla tapaa ryhmän läpi > 1,5-2m ryhmästä pysähdys perusasentoon > vapautus + palkka. Kertaakaan ei olla tätä aiemmin tehty, mutta sain valtavasti hyviä vinkkejä siihen, miten lähteä rakentamaan ja millaista siitä liikkeenä tavoitella. Loppuun vauhdikas luoksetulo. Palaute oli, että ohjaaja saisi käyttää sitä ääntään enempi. Koira ei esim. tiedä, olenko iloinen vaiko en. Ihan kuin olisin kuullut tuon joskus aiemminkin... Missähän olisi hyviä ilmaisutaidon-/näytelmäkursseja? Vinkkejä vastaanotetaan.
Treenien päätteeksi puheeksi tuli noutoliikkeet, miten niitä pitäisi lähteä rakentamaan, kun jaossa se 40 pistettä. Pitämisen ja leikin kautta ovat omille koirilleen lähteneet tekemään. Micke näyttikin alkeisharjoituksia, missä Keltsiläinen sai toimia esimerkkikoirana. Kovin helpon näköistä, mutta oma toteutus taitaa olla kokonaan toinen juttu tässä(kin) asiassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti