Lauantaiaamun treenit Tuulan & Jymyn kanssa. Ensitöiksemme tallattiin jäljet pellolle. Koko yön oli tullut vettä ja heinä venähtänyt vyötärön korkuiseksi, joten sadehousut olivat todella tarpeen. Ja kyllä riitti naapureilla taas ihmeteltävää, kun pellosta ei näkynyt kuin lippalakit. ;) Keltsille kaksi suoraa ja yksi piikkimäisempi kulma. Kaksi rasiaa matkalle ja kolmas jäljen loppuun. Jätettiin jäljet vanhenemaan ja mentiin tsekkaamaan, miten ne esineet löytyy.
Ruuduksi tallottiin noin 25 x 50m kaistale. Esineitä 4, kolme taakse ja yksi eteen, jotka merkattiin krepein. Keltsi ekana. Piippasi(!) matkalla metsään, joka tiesikin sitten tosi kivaa virettä esineiden etsimiseen. Toi ensimmäisen takaa keskeltä ja sitten toisen oikeasta takakulmasta. Tässä kohtaa olisi pitänyt jättää harjoitus siihen (se kuuluisa jälkiviisaus), mutta ahneus iski ja piti nostaa vielä kolmaskin. Heti lähetyksestä näki, että nyt ei lähde samalla tapaa. Appari-Tuula oli tilanteen tasalla ja ratkaisu heti mielessä, joten korjattiin tilanne lennossa. Ja saatiin onnistunut päätös harjoitukselle, mistä palkka. Hyvä!
Sitten jälkien kimppuun. Ekaa kertaa tuollaisella alustalla ja koirallehan tuo tuntui olevan varsin helppoa kulkea pitkässä heinässä "uraa" pitkin. Ilmaisussa alkaa olla jo haisua, mistä kyse, mutta apuja toki vielä vaatii. Ja into on kova jatkaa etiäpäin.
Mukavat ja superhyödylliset treenit taasen. Tuula vaan on ihminen, jolta saa niin paljon ajatuksia, ideoita, energiaa jne. Inspiroiva ja korvaamaton appari! :)
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Päivänsäteenä pienenä silmiisi kurkistan, herätän sinut unestasi ja onnea toivotan
Keltsi-karvakuono täyttää tänään 3-vuotta. Miten ihmeessä aika menee näin äkkiä? Onnea rakkaalle karvakuonolle! Kotijoukot kiittävät nöyränä yhteisistä vuosista ja toivovat niitä olevan edessäpäin vielä hirmuinen määrä.
(Keltsi 11 vkoa päivä tai kaksi meille muuttamisen jälkeen)
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Yksi hullu yö, villi sydän lyö
Tai oikeastaan kaksi. Eipä nimittäin osuvammin voisi kuvata sitä, että lähtee viikonlopuksi yökokeeseen (MEJÄ) ja maksaa vielä huvista. Onneksi matkassa oli 17 muuta samanhenkistä plus muut kokeen järjestelyistä vastaavat, joten viikonloppu vierähti varsin rattoisissa merkeissä.
Koe käynnistyi lauantaiaamuna klo 05 jälkientekotalkoilla. Sitten jäljet muhimaan ja hetkeksi kotiin henkäisemään. Seuraavana yönä klo 01 piti olla takaisin koepaikalla. YT:n puhuttelu käynnistyi 01.30. Verkkaisesti edettiin, koska ulkona oli pimein hetki, mutta kahden jälkeen-puoli kolmen maissa alkoi nähdä sen verran, että laukauksensietotesti voitiin suorittaa. Kaikki koirat läpäisivät testin, joten kokeen maasto-osuus saattoi alkaa.
Olimme Tuulan tuomaroimassa ryhmässä ja saimme arvalla ryhmän toiseksi viimeisen jäljen. Se tarkoitti käytännössä, ettei tietoakaan aidosta yökokeen tunnelmasta, vaan metsään lähdetään ihan normaalin päiväkokeen (alkupään jäljet) mukaisesti. Hitsi. Oppaanamme tulisi toimimaan edellisen kokeemme tuomaroinut Esa, joten tilanne oli hauska ja arvelin saavani tuplapalautteen suorituksen jälkeen.
Jäljelle lähdettiin klo 9:25, jolloin vanhentunut 21h 55min. Koeselostus kertoo seuraavaa:
"Keltsi rauhoitetaan ennen alkumakausta istumaan. Hetken kuluttua Keltsille osoitetaan makaus, minkä Keltsi tutkii tarkasti. Rauhallinen matkanteko alkaa. Ensimmäinen osuus täydellistä jälkityötä. Katko oikaisten, mistä Keltsi lähtee noin parinkymmenen metrin päästä kauas jäljestä, hukka. Uusi ohjattu aloitus, loppuosuus jäljestä taas tarkasti. Kolmas osuus parilla pienellä pyörähdyksellä, samoin neljäs osuus. Kulmat hyvin. Makuista kaksi ohitse, kaksi nopeasti noppaisten. Kaadon Keltsi tutkii innokkaasti. Makuissa olisi hieman hiottavaa, muuten vaivatonta menoa."
Ja pisteet
- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 8 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 9 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 4 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 36 ja VOI2
VOIhan 2 sentään! Jos tämänkertaista analysoin niin jouduin ekan kerran jarruttamaan ihan kunnolla. Outoa, mutta auttoi onneksi. Makaukset olivat, mitä olleet ja niiden treeniä jatketaan ahkerasti. Mutta kahdessa viimeisessä kokeessa on tullut hukka, molemmat ihan turhia. "Täpinöissään vaan lähtenyt viipottamaan" johonkin ja se on ollut sitten siinä. Tällä kertaa oli kuulemma tuoreita sorkan jälkiä ja tirpoistakin aavistus. Pitää kai vaan "ajaa virheeseen" treeneissä, että pääsee sitä kautta kieltämään väärästä ja palkkaamaan oikeasta. Kokeessa kun ei voi sanoa sanaakaan. Tuntuu, että karvakuono on välillä vähän turhan itsevarmalla asenteella liikkeellä, joka sitten kyllä kostautuu matkan varrella. Vaan on tuossa itsevarmuudessa paljon hyvääkin. Eilen oli aivan ääriolosuhteet (+31C näytti mittari varjossa, kun tulimme metsästä!), eikä puhettakaan siitä, että luovuttaisi tai jättäisi homman kesken. Sitkeästi tuo nuuhkutteli koko 1300m(?) matkan kaadolle asti.
Koe käynnistyi lauantaiaamuna klo 05 jälkientekotalkoilla. Sitten jäljet muhimaan ja hetkeksi kotiin henkäisemään. Seuraavana yönä klo 01 piti olla takaisin koepaikalla. YT:n puhuttelu käynnistyi 01.30. Verkkaisesti edettiin, koska ulkona oli pimein hetki, mutta kahden jälkeen-puoli kolmen maissa alkoi nähdä sen verran, että laukauksensietotesti voitiin suorittaa. Kaikki koirat läpäisivät testin, joten kokeen maasto-osuus saattoi alkaa.
Olimme Tuulan tuomaroimassa ryhmässä ja saimme arvalla ryhmän toiseksi viimeisen jäljen. Se tarkoitti käytännössä, ettei tietoakaan aidosta yökokeen tunnelmasta, vaan metsään lähdetään ihan normaalin päiväkokeen (alkupään jäljet) mukaisesti. Hitsi. Oppaanamme tulisi toimimaan edellisen kokeemme tuomaroinut Esa, joten tilanne oli hauska ja arvelin saavani tuplapalautteen suorituksen jälkeen.
Jäljelle lähdettiin klo 9:25, jolloin vanhentunut 21h 55min. Koeselostus kertoo seuraavaa:
"Keltsi rauhoitetaan ennen alkumakausta istumaan. Hetken kuluttua Keltsille osoitetaan makaus, minkä Keltsi tutkii tarkasti. Rauhallinen matkanteko alkaa. Ensimmäinen osuus täydellistä jälkityötä. Katko oikaisten, mistä Keltsi lähtee noin parinkymmenen metrin päästä kauas jäljestä, hukka. Uusi ohjattu aloitus, loppuosuus jäljestä taas tarkasti. Kolmas osuus parilla pienellä pyörähdyksellä, samoin neljäs osuus. Kulmat hyvin. Makuista kaksi ohitse, kaksi nopeasti noppaisten. Kaadon Keltsi tutkii innokkaasti. Makuissa olisi hieman hiottavaa, muuten vaivatonta menoa."
Ja pisteet
- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 8 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 9 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 4 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 36 ja VOI2
VOIhan 2 sentään! Jos tämänkertaista analysoin niin jouduin ekan kerran jarruttamaan ihan kunnolla. Outoa, mutta auttoi onneksi. Makaukset olivat, mitä olleet ja niiden treeniä jatketaan ahkerasti. Mutta kahdessa viimeisessä kokeessa on tullut hukka, molemmat ihan turhia. "Täpinöissään vaan lähtenyt viipottamaan" johonkin ja se on ollut sitten siinä. Tällä kertaa oli kuulemma tuoreita sorkan jälkiä ja tirpoistakin aavistus. Pitää kai vaan "ajaa virheeseen" treeneissä, että pääsee sitä kautta kieltämään väärästä ja palkkaamaan oikeasta. Kokeessa kun ei voi sanoa sanaakaan. Tuntuu, että karvakuono on välillä vähän turhan itsevarmalla asenteella liikkeellä, joka sitten kyllä kostautuu matkan varrella. Vaan on tuossa itsevarmuudessa paljon hyvääkin. Eilen oli aivan ääriolosuhteet (+31C näytti mittari varjossa, kun tulimme metsästä!), eikä puhettakaan siitä, että luovuttaisi tai jättäisi homman kesken. Sitkeästi tuo nuuhkutteli koko 1300m(?) matkan kaadolle asti.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa
Hiljaiseloa? No ei nyt varsinaisesti, mutta ei myöskään mitään ihmeempää raportoitavaa...
Riemu-täti piipahti Erikan kanssa kylässä helatorstain alla. Olivat menossa Padasjoelle nenähommiin. Hauska, miten hienosti (ei pienintäkään pörinää!) nuo kaksi karvistyttöä keskenään juttuun tulivat. Ongelmia ei tullut edes siitä, että Viljo-mäykky oli jonon jatkona.
Edellisestä kokeesta sisuuntuneena sulkeiset ovat käynnistyneet eli metsässä ollaan käyty tekemässä mm."makausharjoituksia". Aseena namut ja naksutin. Paljon hyviä, kokeilemisen arvoisia vinkkejä on saatu, mutta jostain se vaan on lähdettävä liikkeelle. Naksuttimella sain opetettua aikaanaan kaadon ilmaisun, joten kokeillaan sitä nyt ekana, josko se toimisi myös makauksiin. Aika näyttää, miten tämä toimii käytännössä. Hakusessa on myös sopivat, tuoreet motourat. Ensi viikonlopun yökokeeseen ei kuitenkaan ihmeitä ehditä tehdä, vaan sillä mennään, mitä on annettu.
Tottista ollaan väännetty pihassa. Vaan kiitos upeiden hellekelien, veri vetää nyt mielummin veden äärelle rantaan kuin koulutuskentälle. Ei mahda minkään.
Viikko alkoi shokkiuutisella, kun suruviesti Riski-enon yllättävästä poismenosta tavoitti meidät. Juuri hetkeä aiemmin olin miettinyt, milloin mahdamme saada tuon hienoakin hienomman karvakuonon taas hoitopojaksi. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin pahimmalla mahdollisella tavalla. Lepää rauhassa Riski Römpötti, olet muistoissamme. :'-(
Riemu-täti piipahti Erikan kanssa kylässä helatorstain alla. Olivat menossa Padasjoelle nenähommiin. Hauska, miten hienosti (ei pienintäkään pörinää!) nuo kaksi karvistyttöä keskenään juttuun tulivat. Ongelmia ei tullut edes siitä, että Viljo-mäykky oli jonon jatkona.
Edellisestä kokeesta sisuuntuneena sulkeiset ovat käynnistyneet eli metsässä ollaan käyty tekemässä mm."makausharjoituksia". Aseena namut ja naksutin. Paljon hyviä, kokeilemisen arvoisia vinkkejä on saatu, mutta jostain se vaan on lähdettävä liikkeelle. Naksuttimella sain opetettua aikaanaan kaadon ilmaisun, joten kokeillaan sitä nyt ekana, josko se toimisi myös makauksiin. Aika näyttää, miten tämä toimii käytännössä. Hakusessa on myös sopivat, tuoreet motourat. Ensi viikonlopun yökokeeseen ei kuitenkaan ihmeitä ehditä tehdä, vaan sillä mennään, mitä on annettu.
Tottista ollaan väännetty pihassa. Vaan kiitos upeiden hellekelien, veri vetää nyt mielummin veden äärelle rantaan kuin koulutuskentälle. Ei mahda minkään.
Viikko alkoi shokkiuutisella, kun suruviesti Riski-enon yllättävästä poismenosta tavoitti meidät. Juuri hetkeä aiemmin olin miettinyt, milloin mahdamme saada tuon hienoakin hienomman karvakuonon taas hoitopojaksi. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin pahimmalla mahdollisella tavalla. Lepää rauhassa Riski Römpötti, olet muistoissamme. :'-(
maanantai 30. toukokuuta 2011
Laiska, tyhmä ja saamaton
Taitaa olla Zen Cafen biisi? Ja näillä sanoilla voin nyt suomia ainoastaan itseäni. ;) Viikonlopun MEJÄ-koe oli meidän historian pohjanoteeraus.
Oltiin Voikkaalla Kaakon Noutajien ja Chessikerhon järjestämässä kokeessa. Koepaikkana Kouvolan Ladun maja ja ympärillä olevat maastot olivat huippuhyvät (samoin järjestelyt), joten syyttää voi ainoastaan itseään ja omaa saamattomuuttaan.
Antaa koepöytäkirjan puhua puolestaan
"Alkumakaukselta koira aloittaa tarkan, rauhallisen, maavainuisen jäljestyksen. 1. osuus tarkasti, makuusta yli hidastaen. Pieni tarkistus ennen kulmaa, kulma tarkasti. Toinen osuus tarkasti, vain pari pientä tarkastusta, makuu osoitetaan. Katkokulmalle veretyksen loppuun, parin tarkistuslenkin jälkeen jalanjälkiä pitkin kohti veretystä, mutta sivuun ja motouralle juuri ennen veretystä. Sieltä hukka. Jälleen tarkkaan jälkityötä, makuussa hidastaen. Kulma takalenkillä. Viimeisellä osuudella enemmän tarkistuksia, makuu ylitetään. Kaadolla suoraan ja se kiinnostaa koiraa. Tarkka jälkikoira, joka voisi harjoitella makuita ja koneurien ylityksiä."
Ja pisteet:
- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 6 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 8 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 3 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 32 ja VOI2
Summa summarum
Hyvää: "tarkka, rauhallinen, maavainuinen jäljestys"
Huonoa: "makuut ja konenurien ylitys"
No en minä totta puhuen maatani ole myynyt tms., vaan tiedänpä kristallinkirkkaana sen, mihin paukut on treeneissä laitettava. Eipä tässä muuta kuin veripullo pakastimesta sulamaan ja sienen vetoon. Taitaa meidän tulevat treneijäljet kulkea siksakkia koneurien yli ja makauksia molemmin puolin uraa? ;) Siispä noukat kohti uusia haasteita! :)
Oltiin Voikkaalla Kaakon Noutajien ja Chessikerhon järjestämässä kokeessa. Koepaikkana Kouvolan Ladun maja ja ympärillä olevat maastot olivat huippuhyvät (samoin järjestelyt), joten syyttää voi ainoastaan itseään ja omaa saamattomuuttaan.
Antaa koepöytäkirjan puhua puolestaan
"Alkumakaukselta koira aloittaa tarkan, rauhallisen, maavainuisen jäljestyksen. 1. osuus tarkasti, makuusta yli hidastaen. Pieni tarkistus ennen kulmaa, kulma tarkasti. Toinen osuus tarkasti, vain pari pientä tarkastusta, makuu osoitetaan. Katkokulmalle veretyksen loppuun, parin tarkistuslenkin jälkeen jalanjälkiä pitkin kohti veretystä, mutta sivuun ja motouralle juuri ennen veretystä. Sieltä hukka. Jälleen tarkkaan jälkityötä, makuussa hidastaen. Kulma takalenkillä. Viimeisellä osuudella enemmän tarkistuksia, makuu ylitetään. Kaadolla suoraan ja se kiinnostaa koiraa. Tarkka jälkikoira, joka voisi harjoitella makuita ja koneurien ylityksiä."
Ja pisteet:
- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 6 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 8 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 3 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 32 ja VOI2
Summa summarum
Hyvää: "tarkka, rauhallinen, maavainuinen jäljestys"
Huonoa: "makuut ja konenurien ylitys"
No en minä totta puhuen maatani ole myynyt tms., vaan tiedänpä kristallinkirkkaana sen, mihin paukut on treeneissä laitettava. Eipä tässä muuta kuin veripullo pakastimesta sulamaan ja sienen vetoon. Taitaa meidän tulevat treneijäljet kulkea siksakkia koneurien yli ja makauksia molemmin puolin uraa? ;) Siispä noukat kohti uusia haasteita! :)
perjantai 27. toukokuuta 2011
Meil on metsässä nuotiopiiri
Naxien kokoontumisajot järjestettiin Pöystilän maatilalla (Lammi) ja Aida & Petra, Katja & Wolke sekä myö Keltsin kanssa saimme kunnian olla mukana menossa. Leiri käynnistyi perjantaiehtoona teemalla tutustuminen ja henkilökohtaiset treenisuunnitelmat viikonlopulle. Nenän kanssa myöhästyttiin aloituksesta, kun aamupalaksi nautitusta kylkirimpsusta irtosi luunpala, joka kiilautui poskihampaiden väliin. Tohtoria piti kydä tervehtimässä ja kunnon darra (koiralla) tuomisina, kun piti rauhoittaa. Noh rahalla (70€) tuosta taas selvittiin...
Lauantaina aamupalan jälkeen setti tottista. Jokainen sai valita, mitä liikettä katsotaan. Meillä nouto (vauhtinouto) se juttu, kun kapulasta luopumisessa on omat haasteensa. Lisäksi pätkiä seuraamista sekä täyskäännöksiä. Vire oli kaukana parhaasta, mutta päästiin kuitenkin hinkkaamaan täyskäännöksiä. En ymmärrä, mikä ihmeen aivopieru itselleni iski, kun aloin tehdä niintä niin, että koira kääntyy mukana, vaikka "aina" tehty kiertäen. Päivänselvää, että kiertämällä jatketaan. Vauhtinoudossa kokeiltiin toista kapulaa (minulla) ja toimi. Eilalta & Riitalta sain taas valtavasti hyviä vinkkejä jatkoon!
Lounaan jälkeen jälkiporukka suuntasi maastoon. Peltoa ei harmiksemme ollut tarjolla, mutta löysimme sammaleisen satumetsän, mihin talloimme jokaiselle koiralle kohtuulyhyen suoran jäljen. Taisi olla toinen kerta kahteen vuoteen, kun metsässä ajettiin muuta kuin verijälkeä. Riitta seurasi tekemistä silmä kovana ja antoi palautetta. Pätkiä meni todella tarkasti, pätkiä hutiloiden. Pellolla jatketaan ja hinkataan sitä tarkkuutta.
Sunnuntaina otettiin esineilmaisuharjoituksia päärakennuksen edustalla. Riitta näytti Eikan kanssa, miten on saanut omille koirilleen esineilmaisut supermukaviksi. Keltsi kehiin ja todettiin, että toimii myös sen kanssa. Häntä vipatti kovasti ja haasteita tuli ennemminkin hallinnan kanssa.
Leiriviikonlopun kruunasi maalimies-Jussin poikkeaminen leirillä. Ajeli kotimatkalla leikittämään Naxit ja samalla myös muilla koirilla oli mahdollisuus ottaa painit maalimiehen kanssa. Keltsi oli aika täpinöissään kentälle tullessa. Ekan kerran kohtasi maalimiehen, joka paukutteli piiskaansa, käytti purutyynyä ja "pakeni" vielä peruuttaen. Hauskaa tuntui olevan!
Kiitos kaikille asianosaisille! Huippumukava leiri ja tiukan treenaamisen lisäksi tuli taas monta ikävuotta lisää nauramisen myötä. :)
kuvista suurkiitos paparazzi-Eilalle!
Lauantaina aamupalan jälkeen setti tottista. Jokainen sai valita, mitä liikettä katsotaan. Meillä nouto (vauhtinouto) se juttu, kun kapulasta luopumisessa on omat haasteensa. Lisäksi pätkiä seuraamista sekä täyskäännöksiä. Vire oli kaukana parhaasta, mutta päästiin kuitenkin hinkkaamaan täyskäännöksiä. En ymmärrä, mikä ihmeen aivopieru itselleni iski, kun aloin tehdä niintä niin, että koira kääntyy mukana, vaikka "aina" tehty kiertäen. Päivänselvää, että kiertämällä jatketaan. Vauhtinoudossa kokeiltiin toista kapulaa (minulla) ja toimi. Eilalta & Riitalta sain taas valtavasti hyviä vinkkejä jatkoon!
Lounaan jälkeen jälkiporukka suuntasi maastoon. Peltoa ei harmiksemme ollut tarjolla, mutta löysimme sammaleisen satumetsän, mihin talloimme jokaiselle koiralle kohtuulyhyen suoran jäljen. Taisi olla toinen kerta kahteen vuoteen, kun metsässä ajettiin muuta kuin verijälkeä. Riitta seurasi tekemistä silmä kovana ja antoi palautetta. Pätkiä meni todella tarkasti, pätkiä hutiloiden. Pellolla jatketaan ja hinkataan sitä tarkkuutta.
Sunnuntaina otettiin esineilmaisuharjoituksia päärakennuksen edustalla. Riitta näytti Eikan kanssa, miten on saanut omille koirilleen esineilmaisut supermukaviksi. Keltsi kehiin ja todettiin, että toimii myös sen kanssa. Häntä vipatti kovasti ja haasteita tuli ennemminkin hallinnan kanssa.
Leiriviikonlopun kruunasi maalimies-Jussin poikkeaminen leirillä. Ajeli kotimatkalla leikittämään Naxit ja samalla myös muilla koirilla oli mahdollisuus ottaa painit maalimiehen kanssa. Keltsi oli aika täpinöissään kentälle tullessa. Ekan kerran kohtasi maalimiehen, joka paukutteli piiskaansa, käytti purutyynyä ja "pakeni" vielä peruuttaen. Hauskaa tuntui olevan!
Kiitos kaikille asianosaisille! Huippumukava leiri ja tiukan treenaamisen lisäksi tuli taas monta ikävuotta lisää nauramisen myötä. :)
kuvista suurkiitos paparazzi-Eilalle!
tiistai 17. toukokuuta 2011
Sinä olet jälkiä auringossa, nariseva haipakka pellolla
Lauantai vierähti FWRC:n järjestämässä peltojälkipäivässä Askolassa, vetäjänä Erja Hyökki. Koolla oli kymmenkunta mukavaa ihmistä, useampi ennalta tuttu ja monta mukavaa, uutta tuttavuutta. Keli oli aurinkoinen, mutta pellolla puhalsi erittäin kova tuuli. Odotettavissa siis haasteita kelin puolestakin.
Jokainen teki kaksi jälkeä. Ensimmäiselle saatiin ohje tehdä sellainen kuin on tottunut omissa treeneissä tekemään. Talloin suoran pellon halki (pituus?), johon tosin lisäsin "uutena"namirasian jäljen loppuun. Erja kertoi aamulla, miten hän on opettanut esineilmaisut omille koirilleen ja tapa kuulosti sen verran yksinkertaiselta, että pitihän sitä päästä kokeilemaan samantien. Jälkiä ei kovin kauaa vanhetettu. Keltsillä jäljesti "keltsimäiseen" tapaansa. Ilmeisesti haastava keli sai aikaan sen, että eteni todella rauhallisesti ja tarkasti. Oleellisin korjattava asia oli se, miten minä tallon jälkeä. Askeleet olivat ihan liian levällään toisistaan, eikä kukaan ihminen oikeasti kävele niin! Noh selvisipä kertaheitolla se ihmetyksen aihe, miksi treeneissä joskus tarkasti vaan toisenpuolen jalanjälkiä. Vika ei ollut Nenän nenässä, vaan omistajan kengänpohjissa.
(^ Erja demonstroi, miten jälki on tallattu :)
Toinen jälki oli samanlainen, mutta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten sen tallon. Plus lisäsin toisen namirasian matkalle. Nytpä mentiinkin siistisi molemmat askeleet tarkistaen eteenpäin. Mutta vieläkin oli korjattavaa jäljen tallomisessa. Askelpituus saisi olla hieman pidempi. Siihen siis kiinnitettävä huomiota seuraavassa treenissä.
Kerrassaan loistava päivä Askolan pellolla. Hyvin opettavaista oli seurata myös toisten treenejä. Erjan opit olivat yksinkertaisia ja loogisia. Ja erityisen paljon hän korosti "Me-hengen" merkitystä myös jälkihommissa. Jos kipinä on aiemminkin ollut kova pellolle, nyt se roihahti ilmiliekkiin.
Sunnuntaina oli SATYn ylimääräinen kokous. Tiukille meni äänestys, mutta vih-doin-kin jotain konkreettista saatiin aikaan ja ensimmäinen askel kohti terveempää huomista on toivottavasti nyt otettu!
Viikko menee taas kiireisissä merkeissä, mutta viikonlopuksi lähdetään viettämään leirielämää Lammille.
Jokainen teki kaksi jälkeä. Ensimmäiselle saatiin ohje tehdä sellainen kuin on tottunut omissa treeneissä tekemään. Talloin suoran pellon halki (pituus?), johon tosin lisäsin "uutena"namirasian jäljen loppuun. Erja kertoi aamulla, miten hän on opettanut esineilmaisut omille koirilleen ja tapa kuulosti sen verran yksinkertaiselta, että pitihän sitä päästä kokeilemaan samantien. Jälkiä ei kovin kauaa vanhetettu. Keltsillä jäljesti "keltsimäiseen" tapaansa. Ilmeisesti haastava keli sai aikaan sen, että eteni todella rauhallisesti ja tarkasti. Oleellisin korjattava asia oli se, miten minä tallon jälkeä. Askeleet olivat ihan liian levällään toisistaan, eikä kukaan ihminen oikeasti kävele niin! Noh selvisipä kertaheitolla se ihmetyksen aihe, miksi treeneissä joskus tarkasti vaan toisenpuolen jalanjälkiä. Vika ei ollut Nenän nenässä, vaan omistajan kengänpohjissa.
(^ Erja demonstroi, miten jälki on tallattu :)
Kerrassaan loistava päivä Askolan pellolla. Hyvin opettavaista oli seurata myös toisten treenejä. Erjan opit olivat yksinkertaisia ja loogisia. Ja erityisen paljon hän korosti "Me-hengen" merkitystä myös jälkihommissa. Jos kipinä on aiemminkin ollut kova pellolle, nyt se roihahti ilmiliekkiin.
Sunnuntaina oli SATYn ylimääräinen kokous. Tiukille meni äänestys, mutta vih-doin-kin jotain konkreettista saatiin aikaan ja ensimmäinen askel kohti terveempää huomista on toivottavasti nyt otettu!
Viikko menee taas kiireisissä merkeissä, mutta viikonlopuksi lähdetään viettämään leirielämää Lammille.
© kuvat Saidi Nikkanen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)