hyvää häiriköintiä ja kaaosmaiset kiemurat

Orimattilassa oli tänään BH-koe. Keltsi oli buukattu kaupunkiosuudelle häiriköimään, koske se ei provosoi, eikä provosoidu. Käytännössä osoitti olevansa ihan pro siihen hommaan! Yksi dobberi vähän rähähti ja tuomari pyysi meidät palaamaan koiran ohi. Keltsi ei piitannut siitä pätkääkään. Ennemminkin oli sen näköinen, että "Onks meidän ihan pakko pyöriä tätä samaa typerää rinkiä tässä kaupan ympärillä?".

Jos kaupunkiosuus oli "pala kakkua" niin samaa ei voi sanoa nollakoiran roolista. Se tehtävä tuli täysin puun takaa, kun oltiin matkalla Orimattilaan. Yksi viime hetken poisjäänti. Eihän meillä ollut edes ketjupantaa + sopivaa hihnaa matkassa! Ja BH-kaaviot sekä askelmäärät oli painuneet muistilokeroiden sijaan unholaan, kun en vielä arvellut niitä tarvitsevani! Oltiin toiseksi viimeisessä parissa, kaverina nuori riiseninarttu. Seurasin silmä tarkkana toisten suorituksia ja laskin kuumeisesti askeleita "50 - 10 - 10 - 10..." jne.

Tuli meidän vuoro. Ensin paikallamakuuseen. Jäin ihan lähelle, ettei vaan tapahdu mitään ylläreitä kesken kaverin koesuorituksen. Käänsin kyllä selän. Ei ollut aikomustakaan nousta, vaan makasi paikoillaan kuin tatti. Sitten tottiskaavion kimppuun. Siinä askelia intensiivisesti laskiessa tahtoi vaan kiemurat unohtua. Voi apua! Tuomari naurahti, että ei se ole niin pilkun tarkkaa, teet vähän sinne päin ja kaikki tehtävät, mitä kaavioon kuuluu. Tämä helpotti kovasti ja otettiin tilanne hyvän harjoituksen kannalta. Keltsillä oli kiva tekemisen meininki. Jättävät sekä luoksetulo tulivat sentään oikeissa kohdissa. Mutta kyllä minua hävetti oma sekoiluni. Tuomarin kysymys kuului suorituksen jälkeen "Miksi ihmeessä ette osallistuneet varsinaiseen kokeeseen?". No juu ehkä syssymmällä sitten, kun treenataan lisää ja josko koiran kanssa suorittava ihminenkin saisi painettua kaikki koukerot kristallinkirkkaina mieleensä...

Kivaa oli silti! :)