Sunnuntai vierähti Piilonkiertäjien järjestämässä semmassa teemalla Koiran motivointi ja leikittäminen. Tapahtumaa ei missään vaiheessa markkinoitu vain pk-harrastajille, vaan ihan kaikille koiran rotuun tai harrastukseen katsomatta. Porukkaa olikin tullut paikalle sankoin joukoin. Koirakkoja mukana 30 ja katsojia kuulemma noin 70! Rotukirjo oli todella laaja, pk-rotuisia vain murto-osa ja moni kertoi harrastuksekseen mm. agilityn tai tokon. Vetäjinä semmassa oli Heli Salminen & Sari Niiranen. Aamulla porukka jaettiin kahtia. Keltsin kanssa mukaan Sarin ryhmään ja jokainen teki kaksi kierrosta.
Ekalla kierroksella Keltsillä "tippui viimeisetkin inkkarit kanootista", kun leikki alkoi. Se kiihtyi nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja taisteli suurella sydämellä. Sari tuumasi, ettei ole epäselvää, onko sitä moottoria vaiko ei. Keskityttiinkin sitten enempi harjoituksiin, miten leikin lomassa myös rauhoitutaan ja rytmitetään leikkimistä selkeämmin. Käytännössä kontattiin sekä ryömittiin lopulta kasvihuoneen hiekkalattialla, kun näitä harjoituksia tehtiin. Tokalla kierroksella homma onnistui jo huomattavasti helpommin. Eväät kotiinviemiseksi oli, että tekniikkaa hiotaan edelleen namupalkalla, mutta leikkimistä viedään siinä sivussa ja pikkuhiljaa aletaan ottaa mukaan myös tottikseen.
Päivän parhaat naurut toi keskustelu, mikä oli käyty sillä aikaa, kun olin viemässä Keltsiä takaisin autoon. Kaksi iäkkäämpää ladya oli istunut katsomon perukoilla ja kauhistellut, että kohta joutuu soittamaan 112:een. Eivät kuulleet meidän keskustelua kentällä, mutta kylläkin heidän mielestä kauhistuttavan pörinän. Sariltakin olivat kysyneet, että eikö pelottanut, että se koira puree? Sari oli naurahtanut, että ei, kun sehän vaan leikki... ;D
Miusta on niin hienoa että airikset näkyvät käyttöpuolen kuvioissa isommankin yleisön edessä, olkoonkin vaikka sit tommonen semma. Hienoo Minna ja Keltsi!
VastaaPoistat.riitta+lauma