Jonkinlaista hulluutta vaatii pyhäaamuna lähteä treeneihin ennen kuutta ja Kirkkonummelle asti. Ohjelmassa Suskin tottis. Airiksilla on oma ryhmä, mikä kokoontuu kerran kuussa. Pääasiassa turkulaisia (Katja & Rytmi, Eija & Konsta, Heidi & Jesse sekä Jutta & Pipsa jaViima), mutta joukon jatkona vielä Katja & Wolke sekä me Keltsin kanssa. Tällä kertaa paikalla vain 4. Jokainen sai esittää toiveensa, mitä haluaa tehdä. Itselle oli kypsynyt ajatus, josko niitä noudon alkeita otettaisiin, mitä ei käytännössä tehty vielä lainkaan. Ja nouto on sen verran tärkeä osa-alue, että mielummin opettelisi alusta asti oikein. Tämä suunnitelma sopi myös Suskille.
Aluksi käytiin teoriassa läpi ne osa-alueet, miten noutoliikket kannattaa pilkkoa. Keltsin kanssa tässä vaiheessa järkevää keskittyä vauhtinoutoon ja iskunoutoon sekä tehdä pitoharjoituksia kaikessa rauhassa kotosalla. Muihin osa-alueisiin palataan sitten myöhemmin.
Vauhtinoudossa koira viereen (saa tässä vaiheessa seistä tai istua) ja ohjaaja heittää kapulan. Pannasta kiinni. Suski kävi nakkaamassa kapulan vielä kauemmaksi. Tässä kohtaa koira oli pyydetty jo istumaan perusasentoon viereen. Hyvä ja perusteltu oppi oli se, että katsekontaktia ei tarvitse vaatia, vaan koira saa seurata kapulaa. Tämän jälkeen koiran lähetys matkaan käskysanan saattelemana. Ja kehut heti, jos se kapulan nappaa ja lähtee tuomaan sekä leikki pystyyn. Itsestään selvää ei se, että heti tajuaa ottaa. Kapula ei myöskään saa olla "se juttu", vaan sen tuomisesta seuraava palkka.
Iskunouto tehtiin niin, että koiran kanssa leikitään ja appari käy laittamassa kapulan vaihvihkaa n. 5 metrin päähän. Leikki seis > koiran lähetys kapulalle. Ja taas kehut + leikki käyntiin, kun se kapulan ottaa ja lähtee tuomaan. Oppina molempiin myös se, että jo pienistä asioista pitää muistaa alussa palkata koiraa, vaikka se ei heti tajuaisi, mitä kapulalle pitää tehdä. Ja hermojaan ei saa menettää missään kohtaa, koska noudon on oltava kivaa.
Jotenkin aavistelin, ettei Keltsin kanssa tule olemaan haasteita kapulan ottamisessa tai kuljettamisessa, vaan haasteet on ihan muussa. Oikeassa olin. Se lähti todella vauhdikkaasti, nappasi epäröimättä kapulan suuhunsa ja lähti tulemaan takaisinpäin. Nyt ois vaan saatava palkasta kiinnostavampi kuin kapula itsessään. Vaatii taas itseltä räväkämmän leikkimisen opettelua yms. Taisteluasetelmaa, kun ei saa kapulan suhteen muodostua. Suski tuumasi innon nähtyään, että kyllä tuolle hyvän noudon saa rakennettua. Itsestä tuntuukin, että haasteita voip olla odotettavissa hallinnassa sekä hallitun noutoliikkeen kasaamisessa...
Kotiläksyksi myös pitoharjoituksia. Helpoin toteuttaa ruokakupin kanssa ja välitön palkka toivotusta tekemisestä. Aluksi vaikka pelkästä kiinnostuksesta kapulaa kohtaan ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tärkeä muistaa oikea korkeus, mistä kapulaa tarjoaa, että otteesta tulee ensimetreiltä asti oikea. Ne alettiinkin heti samana päivänä kotosalla.
Lauantaina oli trimmikurssin II-päivä. Taavi on toipilaana, joten Keltsi joutui tuuraamaan. Eipä tulle ihmeitä voinut tehdä, kun Jussin trimmistä kulunut vain puolisentoista kuukautta, eikä karva muutenkaan hirmuista kyytiä kasva. Siistittiin Keltsiläinen yhteistyössä Margitin kanssa. Margit nyppi pään, meikäläinen keskittyi selkään, kylkiin ja tassuihin. Kummasti tuo pienikin tuunaus muuttaa ilmettä, taas on hia-no!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti