keskiviikko 20. lokakuuta 2010

ei pidä nuolaista, ennenkuin tipahtaa...

Vai miten se sanonta nyt menikään? Suurta viisautta joka sana. Vasta eilen iloitsin, että silmä on jo parempi, joskaan ei vielä hyvä. Noh tänä aamuna tilanne oli sitten kokonaan toinen. Katse muistutti lähinnä vihikoiraa ja se toinenkin (terve) silmä punoitti... Hienoa! Eikun soitto Pärnäsen korjaamolle. Onneksi saatiin aika heti samalle aamupäivälle. Nuori naislääkäri otti meidät vastaan ja tutki silmät sekä jututti, miten hoidettu. Hoito on ollut ihan oikeaa, samoin lääkkeet, mutta jostain syystä ei vaan purreet toivotulla tavalla. Oikeassa silmässä näkyy yhä sama haava ja nyt oli sitten kaupan päälle vasemman silmän sidekalvo tulehtunut. Saatiin lisää tulehduskipulääkkeitä ja tipat vaihdettiin varuiksi toiseen merkkiin. Ensi viikon alussa kontrollikäynti. Sen suositteli varaamaan Jussille itselleen, jos ei olekaan edelleen parantunut. Saa sitten funtsia, miten hoidetaan. Lohdutteli, että näön kannalta ei pitäisi riskiä olla, mutta kuntoonhan tuo on saatava keinolla millä hyvänsä. Jo on taas pitkissä puissa tämäkin. Saadaankohan me kohta joku kanta-asiakaskortti Pärnäselle?

Eikä tässä muuta, mutta pikkuhiljaa alkaa myös E-leiri olla uhattuna. En tykkää.

2 kommenttia:

  1. Ehkäpä tuolla on jokin tarkoituksensa = koira kaipailee lepäämistä...ja miksei ohjaajakin;) Huili tekee teille kuule vaan oikein hyvää! Kyl te vielä kerkeette...T:Saidi ja pojat

    VastaaPoista
  2. Oikeesti me ollaan vedetty lonkkaa pari viikkoa. Nyt jo piisais. Molemmille. Niin paljon tehtävää olis vielä ennen lumikelejä. :)

    VastaaPoista