alavireistä

Otsikko oikeastaan kertookin kaiken. Sitä oli meidän tekeminen tänään piiiiiitkän tauon jälkeen Renksun hallivuorolla. Oikeassa vireessä ei ollut koira, eikä sen ohjaaja. Perusjuttuja tehtiin. Oikeastaan jättävistä istuminen sekä perusasentoon tulo olivat ainoat, jotka jollain tapaa onnistuivat. Ei hurraamista. Mutta tulihan käytyä. Itselle silti hyvä muistutus taas tuo oikea viretila, kun tehdään hommia. Kiitokset appareina häärineille Tuulalle & Margitille. Nollataan pää ja jatketaan harjoituksia...

lumista lenkkeilyä

Veroilmoituksen vääntäminen on tuskaisaa puuhaa (huoh), joten oli pakko lähteä tuulettamaan aivoja lenkille. Reipas puolentoista tunnin lenkki heitettiin talvisissa maisemissa. Tässä muutama kuva matkalta.

...talvista maisemaa...

...kirmailua...

...kaivuutöitä...

...vähän lisää kirmailua...

...eteenpäin, sano mummo lumihangessa...

...ja kotona sitten uni maittaa omalla soffalla.

Vaikka tänä talvena jokun kerran (hypotermian rajamailla tai vyötäröä myöden lumihangessa) on ehkä päässyt jokunen kirosana, on tämmöinen wanhanajan talvi silti ihan parasta!

Me like! :)

maanantaiset tottikset

Maanantaiset tottikset. Mukana tällä kertaa vain sakumaanineitoset ohjaajineen sekä me Keltsin kanssa.

Jotain muistiinpanoja... Perusasentoon tulee nyt hyvin, kun muutettiin se takaisin alkuperäiseen eli takaa kiertäen. Sen jälkeen seuraamista. Käännöksissä pitää vaan liikkua itse reilusti, ei hiipien, koska tarjoaa perusasentoon istumista, jos oma vauhti yhtään hiipuu. Henkilöryhmässä mukana "yllätyksellisyys" eli vähän uukkareita ja temponvaihteluita juuri ennen ryhmään sisälle menoa. Skarppaa, eikä rekisteröi yhtään ihanaa ihmistä ympärillä, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Jättävissä istuminen hyvä, kun muistaa itse seisahtua heti käskyn annettua, eikä myöskään ahnehdi matkassa, minkä poistuu koiran luota. Maahanmenossa edistytty, tarjosi jo aika nopeitakin. Nyt vaan edelleen toistoja, toistoja ja toistoja, mutta apuja vähentäen. Luoksetulon loppuasentoja muutama, ihan ok nekin. Treenien lopuksi vielä luoksetulon vauhtiharjoitus ja palloleikkejä. Se oli siinä.

Hymy nousi väkisinkin huulille, kun seurasi tottisopeamme, joka linkutti maneesissa toisessa jalassa lenkkari ja toisessa valtava huopatossu. Hevostermein kunnollinen "vinobalanssi" jaloissa. Tarinan opetus oli se, että vaarallisia eivät ole suinkaan malit, vaan pienet heelerit ja nekin nukkuessaan... ;D

kylpylässä

Tänä aamuna suuntana Hyvinkään koirakylpylä. Keltsille ensimmäinen kerta ja altaaseen meno aluksi jänskätti. Olihan allas varsin eriskummallisen näköinen laatikko ja ihmeelliset rampit punaisten mattojen kera. Ihan erilaista kuin kesällä kotirannassa. Kun kynnys altaaseen astumisesta oli ylitetty, ei koiruutta enää saanut pysymään sieltä poissa. Ja Oona-mummon kanssa oli tosi kiva uiskennella sekä kisailla vesileluista (sorsa tuli suolistettua reissussa). Mukana menossa myös cockeripojat Max & Veeti.

Kiitos hauskasta aamu-uinnista kaikille asianomaisille. Ja Marille myös kuvista. - Tuonne tahtoo toistekin!

pytty tuli

Tänään oli Orimattilan Kennelkerhon vuosikokous. Kokouksen yhteydessä jaettiin myös "Vuoden 2009 koira" -palkinnot.

Olin ilmoittanut Keltsin MEJÄ-tulokset mukaan ajatuksella "katsotaan mihin ne riittää". Yllätys oli melkoinen, kun meille ojennettiin Vuoden 2009 mejäkoira III palkintopytty sekä kunniakirja. Voiton vei ennalta-arvaten sekä täysin ansaitusti lbn FIN JVA Saskian Violet. Letun & Outin tulosrivi on jotain ihan käsittämätöntä, mistä me tavalliset kuolevaiset voidaan vaan haaveilla. Kokeita heillä kaikkiaan 34 kpl, mistä yksi "huti" (sekin 2-tulos) ja loput 1-tuloksia. Pelkästään kaudelta 2009 saalistivat 10 kpl VOI1-tuloksia. Hopeasijan vei lkmn Keski-Maan Joentytär, joka ehti napata kahden AVO1-tuloksen lisäksi vielä yhden VOI1-tuloksen viime kaudella. Huonoille ei siis hävitty.

Nauratti palkitsemisten jälkeen muutenkin, että suht pieni koirakerho, mutta taso melkoisen kova kautta linjan. Nimittäin parhaan pk-koiran pystin nappasi Mecberger Ferguson... ;-)

kaamea aamu

Olihan kaamea aamu! Kömmin klo 6 alakertaan ja olin aivan ihmeissäni, kun karvakuono ei ollutkaan vastassa. Normaalisti on eteisessä odottamassa, kun kuulee yläkerrasta askelten töminän. Nyt ei. Kävin kurkkaamassa sen omaan petiin ja kulmahuoneen soffalle, ei kummassakaan. Kiersin alakerran ympäri, koiraa ei löydy mistään. Iski ihan hirmuinen paniikki. Ryntäsin hätäpäissäni kuistille. Ensimmäisellä kerralla ei ketään näy missään. Uudestaan sisälle ja takaisin ulos niin mitä tapahtuu. Keltsi kömpii "yksiöstään" venytellen ulos. Koko tarina alkoi valjeta itselle. Se oli livahtanut ulos, kun talonväki alkoi iltamyöhällä laittautua yöpuulle. Eikä tietenkään tullut sisälle tai päästänyt pihaustakaan, vaan oli vetäytynyt nukkumaan talviasuttavaan mökkiinsä. Mikäs siellä oli köllötellessä, kun nietokset mökin ympärillä eristeenä ja sisäpuolella valtaisa heinäkasa pehmusteena sekä lämmikkeenä.

lumienkeleitä

Kuvakollaasia talviselta lenkiltä...

...lumienkeleitä...

...siimahäntäjahtia...


...lenkkipolku Koippuran peräpelloilla, keskellä ei mitään...

...hepulispurttailua...

...siimahäntäjahdin jälkeinen make-up...

...vanha autioitunut lato kylpee kevätauringossa...