kesä tuli kertaheitolla

Niin siinä sitten kävi, että kesä todellakin tuli kertaheitolla. Eilen elohopea huiteli +25C lukemissa, eikä tänäänkään keli juuri eiliselle häpeä. Keltsi heitti eilen aamupäivällä talviturkin, +8C on veden lämpö sanoivat.

Perjantaina ip oli tottistreenit Orimattilassa. Kyllähän tarkeni kentällä, missä ei minkäänlaista varjon paikkaa. Keltsi oli Herkun parina heti ensimmäisenä. Otettiin alkuun muutama ilmoittautuminen. Sen jälkeen Herkku meni paikallamakuuseen ja Keltsi kanssa jäimme kentälle tekemään vähän juttuja. Ei pitkiä puuduttavia pätkiä, vaan ihan pieniä palasia. Seuraa-käskyn kuultuaan ennakoi helposti ja lähtee liikkeelle ennen minua. Sekoitettiin pakkaa ja keskityttiin perusasentoon sekä ensimmäiseen kahteen askeleeseen. Jättäviä tehtiin erillisenä. Ja hiottiin luoksetulon loppuasentoa. Tulee suoraan, mutta kääntää päätään oikealle. Oma moka, kun palkannut ilmeisesti aina vasemmalla kädellä. Loppuun vauhdikas luoksetulo ja se oli tällä kertaa siinä. Hyvässä vireessä oli kaikki koirat helteestä huolimatta.  

PS. Helteisiin keleihin kannattaa sonnustautua asianmukaisilla varusteilla :)

toipilastottista

Illalla käytiin vakoilemassa SRY:n BH-koetta ja kokeilemassa samalla reissulla itse, miten se tottis toipilaana sujuu. Ei hyvin. Kyllä tuo teki kaiken, mutta se paras terä/into oli poissa. Ehkä ne lääkkeet väsyttää, vaikka muuten ei olemuksesta huomaa "kipeä" olevan? Itse asiassa paikallamakuu oli tänään asia, mistä saan olla eniten tyytyväinen. Se sujui kertakaikkisen hienosti. Jätin koiran ja kertaakaan ei noussut, eikä tarvinut millään tapaa ojentaa, vaikka kaula venyikin ehkä noin metrin verran, kun parina ollutta dobberinarttua kutsuttiin luokse iloisella "Tänne!"-käskyllä. Mutta nyt tiedostetaan tilanne ja mennään maltilla. Ja nyt tuntuu, että joku flenssu yrittää kaataa vuorostaan koiran ohjaajan. En tykkää...

Huominen-ylihuominen meneekin sitten Kuvannon maastoissa, kun iltakokeet, missä meidänkin PITI olla. Niin ne suunnitelmat muuttuu...

kaikennäköistä höntsäilyä

Torstaista asti ollaan oltu ihan hissukseen, kun tohtori totesi ärhäkän korvatulehduksen. Lääkkeet on purreet ja koira ihan normaali, joten alkavalla viikolla palaillaan pikkuhiljaa normaalin arkeen. Koesuunnitelmat menikin uusiksi varoaikojen takia, ei se estä meitä enää treenaamasta.

Lauantaina oli melkoisen ankea keli, joten heitettiin kauppareissun yhteydessä tunnin citylenkki asfaltoiduilla kävelyteillä (luxusta kurakelillä!). Pyörittiin Nastolan "keskustassa" pahimpaan ruuhka-aikaan. On tuo niin helppo kaveri, kun ei yhtikäs mikään hetkauta. Lehmänhermoinen tai välillä jopa tuntuu, ettei niitä hermoja ole lainkaan.

Sunnuntaina suunnattiin turistimatkalla Tuomarinkartanoon airisten erkkariin. Keli ei ollut suosiollinen, mutta ihan huomaamatta siellä vierähti useampi tunti. Eikä sittenkään olis malttanut lähteä, mutta pakko, kun illalla vielä MEJÄ-jaoksen kokous. Nähtiin taas monta tuttua karvakuonoa taustajoukkoineen ja moni muu nimi sai tällä reissulla myös kasvot. Yksi reissun tähtihetkiä oli kuitenkin Keltsin pikkusiskopuoli-Wolken tapaaminen - Ihana kakara, minkä olis voinut ryövätä vaikka heti omaan kotiin! Keltsi oli hetken kiinnostunut näytelmien ihmis- ja koirapaljoudesta, mutta aika nopeasti into lopahti ja ilme näytti lähinnä "How boring". Se halusi mielummin mennä auton takaboxiin ottamaan nokkaunet. Minulle ei oikein selvinnyt, mikä oli tuomarin ihannekoiratyyppi. Pää tuntui olevan "se juttu", mistä lähes jokainen sai jotakin kommenttia arvostelussaan. Ja ilmeisen pientä piti olla, kun moni sai maininnan liian maskuliinisesta olemuksesta? Mitähän olis tapahtunut, jos Keltsi olis marssinut kehään? Sehän olis näyttänyt lähinnä niiltä legendaarisilta Itä-Saksan kuulajoukkueen naisilta varmaan hänen silmissään... ;D

Illan myöhäisinä tunteina tupsahti vielä kutsu 30.5. MEJÄ-kokeeseen. Sinne siis tähtäin. :)

suunnitelmat meni nyt uuteen uskoon

Keltsi on ollut "vähän outo". Kiitos osaavampien koiraihmisystävien (oikea sanahirviö) sain vinkin siitä, että kannattaa tarkistuttaa korvat. Ettei vaan korvatulehdusta. Tänään käytiin Kouvolassa klinikalla. Lääkäri tutki korvat. Oikean kohdalla totesi jo, että "Juu onhan täällä pientä". Sitten vasemman vuoro... Sen kohdalla kommentti olikin jo tyyliin "Ohhoh, onhan ärtynyt". Oli todella töhnäinen, märkä ja ärtynyt syvemmältä. Sai ensiapuna kolme piikkiä (kipulääke, joku kortisonipitoinen kutinaa hillitsemään sekä eka antibioottisatsi) ja kotiinviemiseksi lääkekuurin. Veikkasi, että parissa-kolmessa päivässä on oireet ohi, mutta suunnitelmat meni nyt uuteen uskoon. Kilpailu- ja koekielto 29.5.2010 saakka. Noh tärkeintä kuitenkin, että syy/selitys löytyi osin hieman outoon käytökseen ja saadaan hoidettua vaiva pois päiväjärjestyksestä!

Juu ja Keltsi joutui taas kerran laihikselle, kun punnattiin klinikalla. Kilo ylimääräistä on ilmestynyt jostain. Vai lieneekö syynä tottiksen nakkipalkat? ;)

Noh matkalla ilmaantuikin sitten toisenlaista ongelmaa. Meidän ajoneuvo alkoi käyttäytyä varsin kummasti. Kotosalla diagnoosi, että taitaa olla vesipumppu mennyt. Sekin vielä. Huoh. Nyt on auton lähtölaskenta alkanut, kun joka tapauksessa tarvittaisiin vähän käytännöllisempi menopeli.

reenoo, reenoo...

Tottistelemassa Orimattilassa. Mickella alkoi MM-kiireet, mutta hätä ei sen näköinen, kun ruoriin hyppäsi Ellu.

Keltsi kävi ilmoittautumassa tuomarille. Sen jälkeen henkilöryhmää. Ensin pari kertaa läpi + palkka, ja tämän jälkeen perusasento keskellä ryhmää. Tuo asia (siis perusasento) oli jostain käsittämättömästä syystä tänään hakusessa. En tiedä miksi? Noh kyllä se sieltä sitten löytyi, kun vähän vaadittiin. Henkilöryhmän jälkeen seuraamista. Ok. Sitten jättävät. Tehtiin ensiksi molempia erillisenä, sitten liikkeestä. Istumisessa ei ongelmaa, maahanmeno vaatii edelleen työtä, vaikka edistys on melkoinen verrattuna syksyyn-talveen.

Tänään muistin laittaa vihdoin kevään ekan punkkilääkkeen. Havaintoja on niistä pirulaisista jo ollut, onneksi ei omakohtaisia kokemuksia. Ja BH-kokeeseen ollaan menossa jo 2.6 - Häiriökoiraks! ;)

tarmokasta tottista

Käytiin Koiramäessä tottistelemassa. Tultiin kentälle ilmoittautumaan pareittain. Keltsi aloitti paikallamakuulla, kun Phoebe oli suoritusvuorossa. Kaveri ei kiinnostanut (Ei edes Tänne-käskyn kajahtaessa!) pätkän vertaa, mutta maassa oli joku äärimmäisen mielenkiintoinen haju. Nenäkoiran oli pakko nousta seisomaan ja kuopia maata hiukan haistaakseen sen tarkemmin. Kävin palauttamassa takaisin maahan. Vilkaisi minua sen näköisenä, että "Okei okei, mä makaan sitten paikoillani" ja malttoikin sen jälkeen hienosti. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista (ml. temponvaihtelut sekä käännökset), jättävät, luoksetulo ja henkilöryhmää. Koiralla kova into tekemiseen, joten olihan taas kivaa. Kyllä me hitaasti, mutta varmasti eteenpäin mennään.

Treenien jälkeen Keltsi tapasi aivan ihanan, uuden poikaystävän Tarmon. Olikin oikein mieluisa kaveri, jonka kanssa oli mukava juoksennella pitkin Pensuon metsää ja käydä siinä lomassa kahlailemassa hieman kuraojissa. Mukava päätös tottiksen tahkoamiselle!

kausi korkattu

MEJÄ-kausi 2010 korkattiin sunnuntaina. Koepaikkana Iitin Erän metsästysmaja Sääksjärvellä. Kyseessä "2,5 tuomariryhmän koe", mikä tarkoitti yhteensä 15 koiraa. Lauantai rämmittiin aamusta iltaan maastossa jälkitalkoiden merkeissä, ja koepäivä starttasi sunnuntaina klo 7.30 normirutiineilla. Keltsi sai arvalla jäljen numero 9, mikä oli tuomariryhmämme viimeinen jälki. Tuomarina tässä tuomariryhmässä Tuula Pekkalin, arvostellen AVO 4.-6 sekä VOI 7-9. Opastamani jälki numerolla 8. Eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa sitten vierähtikin useampi tunti...

Iltapäivällä klo 15.40 startattiin tositoimiin. Jälki oli veretetty edellisenä iltana klo 18. Ensimmäinen VOI-luokan koitos, joten jännityksen määrän jokainen voi kuvitella. Rutiinia ei muutenkaan hirmuisesti kokeista ja nyt tuli kertaheitolla rutkasti uusia haasteita (matka, jäljen vanhenemisaika, katkokulma ja muut tapahtumat matkalla). Meidän koejälki kulki korkealla harjulla. Itsellä suuntavaisto totaalisesti hukassa sekä fiilis, että pyörittiin yhdellä ja samalla kalliolla. Näin ei kuitenkaan ollut. Ekalla osuudella haahuiltiin kyllä ihan kunnolla. Positiivista, että Keltsiläinen työskenteli siinäkin tilanteessa kovasti. Tuomarin luvalla kehoitin uudestaan, minkä jälkeen palattiin takaisin jäljen päälle. Makauksista puolet tai jopa 3/4 sujui ok, yksi niistä jopa esimerkillisesti, mutta vastaavasti yhdestä porhallettiin yli vain pikaisella nuuhkaisulla. Katkokulma selvitettiin ilmeisen hyvin, koska en havainnut sitä missään kohtaa matkan varrella olevan. Kaadolle pysähdyttiin kuin seinään ja jäi vartioimaan sitä tuttun tapaan. Maastosta poiskävellessä mietin, että pirun tyytyväinen olen, vaikka ruosteessa vielä talven jäljiltä, mutta mitään emämunauksia ei matkan varrella sattunut. Tai noh tuo yksi pyöritys kallion päällä tuntui kyllä itsestä siltä.

Tuli tulosten aika... Ensimmäisenä AVO- ja sitten VOI-luokan koirat... Paperipino hupeni, mutta Keltsiläisen arvostelu antoi odotella itseään... Jossain kohtaa tajusin, että ei prkl, se VOI1-tuli sittenkin! Pinossa oli enää kaksi paperia, mistä koesihteeri toiseksi viimeisenä poimi mäykyn arvostelun... Silloin meinasin pyörtyä - Keltsiläisen teki parhaan VOI1-tuloksen! En voinut uskoa todeksi, mutta pakkohan se oli. Tuomarin mielestä homma oli kulkenut seuraavasti:

"Keltsi ohjataan alkumakaukselle, jonka rauhallisesti haistelee kulmasta kulmaan. Rauhallinen tahti jatkuu koko matkan ajan. 1. osuuden puolessavälissä  Keltsi lähtee suheroimaan jäljen sivulle melko kauaksi jäljestä, mutta palaa kehoituksesta jäljelle. Alueella paljon lintujen jätöksiä. Loput osuudet Keltsi suorittaa muutamamien tarkistuspyörähdysten kera makaukset merkaten. Katko muutamilla laajoilla rengastuksilla. Kulmista 1. merkaten, 2:lla kulmalla jäljen suuntaan Keltsi joutuu haeskelemaan jonkun aikaa. Kulmalla on voimakas tuuli, joka luultavasti aiheutti päänsärkyä Keltsille. Veriura löytyy & hetken päästä myös sorkka, jonka Keltsi tyytyy nuolemaan. Kevään 1. kokeeseen Keltsi oli varsin mainiossa jytkeessä."

Ja pisteitä saatiin osa-alueittain:

 a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 12 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 45 ja VOI1

Arvostelun kuultuani olin jokseenkin sanaton, ja olen sitä edelleen... "Nenä" on käsittämätön tyyppi! Kukaan ei taatusti usko, joka seuraa sen touhuja pelkästään kotosalla. Enkä kyllä minä itsekään uskoisi sen perusteella. :D