kausi korkattu

MEJÄ-kausi 2010 korkattiin sunnuntaina. Koepaikkana Iitin Erän metsästysmaja Sääksjärvellä. Kyseessä "2,5 tuomariryhmän koe", mikä tarkoitti yhteensä 15 koiraa. Lauantai rämmittiin aamusta iltaan maastossa jälkitalkoiden merkeissä, ja koepäivä starttasi sunnuntaina klo 7.30 normirutiineilla. Keltsi sai arvalla jäljen numero 9, mikä oli tuomariryhmämme viimeinen jälki. Tuomarina tässä tuomariryhmässä Tuula Pekkalin, arvostellen AVO 4.-6 sekä VOI 7-9. Opastamani jälki numerolla 8. Eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa sitten vierähtikin useampi tunti...

Iltapäivällä klo 15.40 startattiin tositoimiin. Jälki oli veretetty edellisenä iltana klo 18. Ensimmäinen VOI-luokan koitos, joten jännityksen määrän jokainen voi kuvitella. Rutiinia ei muutenkaan hirmuisesti kokeista ja nyt tuli kertaheitolla rutkasti uusia haasteita (matka, jäljen vanhenemisaika, katkokulma ja muut tapahtumat matkalla). Meidän koejälki kulki korkealla harjulla. Itsellä suuntavaisto totaalisesti hukassa sekä fiilis, että pyörittiin yhdellä ja samalla kalliolla. Näin ei kuitenkaan ollut. Ekalla osuudella haahuiltiin kyllä ihan kunnolla. Positiivista, että Keltsiläinen työskenteli siinäkin tilanteessa kovasti. Tuomarin luvalla kehoitin uudestaan, minkä jälkeen palattiin takaisin jäljen päälle. Makauksista puolet tai jopa 3/4 sujui ok, yksi niistä jopa esimerkillisesti, mutta vastaavasti yhdestä porhallettiin yli vain pikaisella nuuhkaisulla. Katkokulma selvitettiin ilmeisen hyvin, koska en havainnut sitä missään kohtaa matkan varrella olevan. Kaadolle pysähdyttiin kuin seinään ja jäi vartioimaan sitä tuttun tapaan. Maastosta poiskävellessä mietin, että pirun tyytyväinen olen, vaikka ruosteessa vielä talven jäljiltä, mutta mitään emämunauksia ei matkan varrella sattunut. Tai noh tuo yksi pyöritys kallion päällä tuntui kyllä itsestä siltä.

Tuli tulosten aika... Ensimmäisenä AVO- ja sitten VOI-luokan koirat... Paperipino hupeni, mutta Keltsiläisen arvostelu antoi odotella itseään... Jossain kohtaa tajusin, että ei prkl, se VOI1-tuli sittenkin! Pinossa oli enää kaksi paperia, mistä koesihteeri toiseksi viimeisenä poimi mäykyn arvostelun... Silloin meinasin pyörtyä - Keltsiläisen teki parhaan VOI1-tuloksen! En voinut uskoa todeksi, mutta pakkohan se oli. Tuomarin mielestä homma oli kulkenut seuraavasti:

"Keltsi ohjataan alkumakaukselle, jonka rauhallisesti haistelee kulmasta kulmaan. Rauhallinen tahti jatkuu koko matkan ajan. 1. osuuden puolessavälissä  Keltsi lähtee suheroimaan jäljen sivulle melko kauaksi jäljestä, mutta palaa kehoituksesta jäljelle. Alueella paljon lintujen jätöksiä. Loput osuudet Keltsi suorittaa muutamamien tarkistuspyörähdysten kera makaukset merkaten. Katko muutamilla laajoilla rengastuksilla. Kulmista 1. merkaten, 2:lla kulmalla jäljen suuntaan Keltsi joutuu haeskelemaan jonkun aikaa. Kulmalla on voimakas tuuli, joka luultavasti aiheutti päänsärkyä Keltsille. Veriura löytyy & hetken päästä myös sorkka, jonka Keltsi tyytyy nuolemaan. Kevään 1. kokeeseen Keltsi oli varsin mainiossa jytkeessä."

Ja pisteitä saatiin osa-alueittain:

 a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 12 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 45 ja VOI1

Arvostelun kuultuani olin jokseenkin sanaton, ja olen sitä edelleen... "Nenä" on käsittämätön tyyppi! Kukaan ei taatusti usko, joka seuraa sen touhuja pelkästään kotosalla. Enkä kyllä minä itsekään uskoisi sen perusteella. :D