aksaa pitkästä aikaa

Edelliskerrasta olikin jo aikaa puolisen vuotta. Jonain heikkona hetkenä lupasin Keltsiläisen mukaan Agirotujoukkueeseen (möllienmöllit) sillä ehdolla, ettei minun tarvi ohjata. Noh nyt on joukkue kasassa ja ilmot lähteneet, joten pakko on alkaa tehdä jotain asian eteen. Suuntasimme tiistaina aamusta Helsingin aksapyhättöön Purinalle yhteistreeneihin Aida-tädin kanssa. Personal Trainerina toimi Erika ja pilottina Katsu. Mukana menossa myös Petra, Ari + Minja & Miro, Koodi, Oona, Riski ja Wolke.

Aida oli kuin vanha tekijä ja Keltsiläisellä taasen intoa enemmän kuin älyä, kun aksa on nii-in huisin kivaa. Muutaman hypyn + putken sarjoja ja treenien päätteeksi vielä Erikan kanssa A:ta sekä puomia yksittäisenä. Ihan kivasti homma alkoi sen kanssa rullata ja lisätreenit tekee varmasti terää. Irtaantuminen on haaste, mutta taitavan ohjaajan kanssa homma sujuu, kun osaa ohjata tarkasti ja omaa vikkelät kintut.

Olipa hauska seurata kentän laidalla, kun joku muu tekee Keltsin kanssa. Nauratti kovasti lelupalkan kokeilu. Mielessäni nimittäin veikkasin, miten sen kanssa käy, eikä arvaukseni osunut lainkaan väärään. Todettiin, että parempi pitäytyä maltillisesti namusissa tässä vaiheessa, koska lelun kanssa kierrokset tahtoo nousta turhan korkealle. Se on asia, mikä tuntuu yllättävän aina ihmiset. Lunki olemus siviilissä hämää, eikä kukaan arvaa, millainen tyyppi sieltä treenitilanteessa kuoriutuu... :)

Muutama kuva aksaharkoista

"Putkeen..." Katsu & Keltsi

puomiharjoituksia by Erika & Keltsi

Koodin vuoro, karvakuonot (vas. Oona, Riski, Wolke ja Keltsi) takapiruna

Keltsi & pikkusysteripuoli-Wolke

Voihan kakkonen sentään!

Kauden kolmas MEJÄ-koe starttasi "kotinurkissa", järjestäjänä Suomen Ridgeback Yhdistys. Kolmen tuomarin koe eli mukana yht. 18 koiraa, mistä peräti 15 rhontteja(!) sekä yksi labukka, yksi parson ja yksi airis. Sunnuntain koepäivä starttasi klo 7.30. Saimme arvalla jäljen numero 18, mikäpäivän päätteeksi. Itsellä opastettavana jälki numero 14. Keltsi lähtikin heti laukauksensietotestin jälkeen ampujan kyydissä kotiin lataamaan akkuja, koska vuoro vasta myöhään iltapäivällä. Mukavampi niin kuin viettää päivä autossa.

Starttasimme tositoimiin klo 15:25 ja jälki oli veretetty edellispäivänä klo 14:37. Aurinkoista ja maastossa kuuma, kun tuuli ei osunut sinne yhtään. Ekalla osuudella oli tiheä kuusikko, mikä oli todella haastava, muutoin oikein mukavaa maastoa. Ensimmäinen kulma (normi 90-astetta) koitui kohtaloksemme tänään. Tultiin tiheästä kuusikosta läpi ja kulma oli tehty kahden maa-alueen rajalle. Mentiin siitä pitkäksi, eikä paluuta enää ollut. Harmittava hukka. Muutoin ei ongelmia matkalla, joskin makausten merkkaus voisi toki olla aina parempaa (se ikuisuusongelma). Katko oli tehty vasta kolmannelle kulmalle, minkä Keltsi ratkaisi ongelmitta.

Jäljellä oli tänään myös hauskoja tapahtumia. Alkumatkasta oli useampi suo-oja. Keltsi hyppäsi reteästi yhdestä yli kuvitellen vastapuolen pientareen kestävän, mutta olikin sellaista pehmeää hetteikköä. Mulsahti sinne ojaan. No se ei menoa haitannut yhtään, vaan räpiköi toiselle puolelle ojaa, ravisteli turkkinsa ja matka jatkui. Sen verran kuuma oli, että vilvoitti varmasti. Ja hukkakulman jälkeen näkyi pelto, missä huristeli traktori. Keltsi pysähtyi tuijottamaan haltioissaan traktoria, joita pörrää pihassa päivittäin. Luulikohan nenästäneensä kotipellolle?

Tuomari Sanna Keski-Nisulan näkemys koesuorituksesta kuului: 

"Rauhallinen, itsenäinen lähtö. Keltsi jäljestää kaikki osuudet itsenäisesti, jälkitarkasti ja sopivaa kävelyvauhtia. 1. ja 4. osuudella yhdet lenkit jäljen sivuun. Palaa itsenäisesti jäljelle. 1. kulma harmillisesti yli, eikä Keltsi palaa enää jäljelle. Hukka. 2. kulma pienellä tarkistuslenkillä. 3. kulmalla katko, joka selvitetään itsenäisesti maa- ja ilmavainulla. Makaukset merkkaa nopeasti, ainoastaan 3. makauksella Keltsi pysähtyy selvästi. Hukkaa lukuunottamatta hieno, itsenäinen suoritus!"

Ja pisteet:

a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 8 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 10 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 3 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 38 ja VOI2

Tähän kakkoseen olen tosi tyytyväinen, koska koira oli paljon parempi kuin viikko sitten. Pisteet tosi kovat kakkoseksi ja kiva arvostelu. Eikun tarkkuustreeniä vaan ja uutta putkeen...

hyvää häiriköintiä ja kaaosmaiset kiemurat

Orimattilassa oli tänään BH-koe. Keltsi oli buukattu kaupunkiosuudelle häiriköimään, koske se ei provosoi, eikä provosoidu. Käytännössä osoitti olevansa ihan pro siihen hommaan! Yksi dobberi vähän rähähti ja tuomari pyysi meidät palaamaan koiran ohi. Keltsi ei piitannut siitä pätkääkään. Ennemminkin oli sen näköinen, että "Onks meidän ihan pakko pyöriä tätä samaa typerää rinkiä tässä kaupan ympärillä?".

Jos kaupunkiosuus oli "pala kakkua" niin samaa ei voi sanoa nollakoiran roolista. Se tehtävä tuli täysin puun takaa, kun oltiin matkalla Orimattilaan. Yksi viime hetken poisjäänti. Eihän meillä ollut edes ketjupantaa + sopivaa hihnaa matkassa! Ja BH-kaaviot sekä askelmäärät oli painuneet muistilokeroiden sijaan unholaan, kun en vielä arvellut niitä tarvitsevani! Oltiin toiseksi viimeisessä parissa, kaverina nuori riiseninarttu. Seurasin silmä tarkkana toisten suorituksia ja laskin kuumeisesti askeleita "50 - 10 - 10 - 10..." jne.

Tuli meidän vuoro. Ensin paikallamakuuseen. Jäin ihan lähelle, ettei vaan tapahdu mitään ylläreitä kesken kaverin koesuorituksen. Käänsin kyllä selän. Ei ollut aikomustakaan nousta, vaan makasi paikoillaan kuin tatti. Sitten tottiskaavion kimppuun. Siinä askelia intensiivisesti laskiessa tahtoi vaan kiemurat unohtua. Voi apua! Tuomari naurahti, että ei se ole niin pilkun tarkkaa, teet vähän sinne päin ja kaikki tehtävät, mitä kaavioon kuuluu. Tämä helpotti kovasti ja otettiin tilanne hyvän harjoituksen kannalta. Keltsillä oli kiva tekemisen meininki. Jättävät sekä luoksetulo tulivat sentään oikeissa kohdissa. Mutta kyllä minua hävetti oma sekoiluni. Tuomarin kysymys kuului suorituksen jälkeen "Miksi ihmeessä ette osallistuneet varsinaiseen kokeeseen?". No juu ehkä syssymmällä sitten, kun treenataan lisää ja josko koiran kanssa suorittava ihminenkin saisi painettua kaikki koukerot kristallinkirkkaina mieleensä...

Kivaa oli silti! :)

lazy tuesday

Välillä on hyvä vaan olla...

...ottaa renosti...

...nauttia kauniista kesäpäivästä ja ladata akkuja... :)

Ohjelmassa rentoa oleilua sekä pihahommia. Noh jos jossain vaiheessa uskaltautuisi itikoiden syötäväksi metsään ensi viikonlopun koejälkiä suunnistamaan.

Aamu alkoi hyvillä uutisilla. Saatiin paikka MH-luonnekuvaukseen Mäntsälään elokuun lopussa. JEE!

Illalla oltiin vielä kolmisen tuntia tarpomassa erämaissa.

pientä palauttelevaa

Saidi & pikku-Venla sekä nahkapojat ajelivat Säyhteelle heti aamusta. Käytiin ensitöiksi tallomassa jäljet Ristolan alapellolle. Saidi teki Vekelle, minä Keltsille ja Apulle. Keltsiläiselle ihan lyhyt, missä kaksi kulmaa ja loppuun keppi + namurasia. Vanhenivat ehkä puolisen tuntia, mitä meillä meni aikaa kävellessä takaisin pihaan ja rapsutellessa matkalla Konsta-varsaa.

Ekana vuoroon Veke. Oltiin juuri kääntymässä pellolle, kun takaa mäestä kuului, että koira tulee juosten tosi kovaa. Mitä ihmettä? Keltsi paineli miljoonaa meidän perään, vaikka se jäi pihaan aidan taakse! Jäikin sitten meidän kanssa pellolle ja vuorossa heti Veken perään. Keltsi meni kivasti, intoa on vaan edelleen vähän liikaa pellolle. Vietiin kaksikko takaisin pihaan ja otettiin mukaamme Apu. Tällä kertaa ei päästy kuin nippanappa pihapiiristä pois, kun Keltsiläinen oli jo kannoilla.

Salapoliisin nappaamaa todistusaineistoa, miten karkaaminen onnistui (ja rako ei ollut suuren suuri!)...

Keltsi ja Apu vai Veke (Ota noista nahkapojista selvää tällaisen kuvan perusteella...)?

Ihan vähän pihatottistakin otettiin...

Kiitokset treeniseurasta sekä kesäisistä kuvista Saidi & co.!

hukka peri

Kaksi koetta jäi välistä lääkevaroaikojen takia, joten startattiin tänään kauden toiseen MEJÄ-kokeeseen Salusjärvellä, Orimattilassa. Perinteisesti iso koe, mukana yhteensä 22 koirakkoa ja 4 tuomaria. Lauantai kului maastossa rämpien ja itse koe starttasi tänään klo 7. Keltsi sai arvalla jäljen numero 28 eli olimme omassa tuomariryhmässämme toiseksi viimeisenä. Ja opastettavana numero 29 eli viimeinen jälki. Tuomarina meillä Petri Pelkonen, joka toimi samalla myös kokeen ylituomarina. Ja eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa taasen vierähti aikaa...

Starttasimme tositoimiin klo 13:02. Jälki oli veretetty edellisenä päivänä klo 12:15 eli vanhentunut reilun vuorokauden. Hieman arvelutti, kun edellisenä yönä pyyhkäisi "kunnon maakuntasade" tienoon yli ja päivällä alkoi aurinko porottaa tosi kuumasti. Meidän jälki oli kivaa, vaihtelevaa maastoa. Oli nousua, laskua, tasaista, suomaastoa, kuivaa kalliotömpärettä jne. Ihan kaikkea mahdollista, mitä nyt suomalaiseen metsään voi kuvitella. 

Yhtään en pysty analysoimaan osuuksia erillisenä, ainoastaan tilanteita, mitä matkan varrella eteen tuli. Jossakin kalliotömpäreellä pyörittiin tosi isoa rengastusta (tuomarin mukaan kahdella muullakin osuudella, itselle ei jäänyt mieleen). Katkokulma selvitettiin parilla rengastuksella. Ja sen havaitsin matkalla, että makauksista hurauteltiin ohi. Voi hitto se sama haaste/ongelma edelleen, vaikka viikolla treeneissä meni tosi hyvin! Sitten... Tultiin katkon jälkeen mäenharjanteelle, mistä piti lähteä laskeutumaan suoraan alas. Keltsi lähti tarkistamaan jälkeä oikealle ja ajautui kahden mäennyppylän väliseen notkoon, mistä lähti (riista?)polku. Ilmavainukaan ei pelastanut enää tässä kohtaa, kun molemmilla puolin tömpäreet, mistä ei päässyt alas. Lähti marssimaan määrätietoisesti polkua pitkin ja hukkahan meidät peri siinä kohtaa. Loppumatkan menikin sitten täysin moitteetta.

Tuomari kirjoitti koeselostukseen seuraavasti:

"Koira istutettiin alkumakaukselle. Hyvin opastetun lähdön jälkeen alkoi rauhallinen jäljestys. Kolmella ensimmäisellä osuudella kaikilla tehtiin laajahko tarkistuslenkki. Kolmannella osuudella riistapolku vei koiran liian kauas jäljestä, tästä hukka. Neljäs osuus jälkitarkasti. Makuista osoitti ensimmäisen, muut ylitti/ohitti. 1. ja 3. kulma tarkasti, katkokulma laajenevalla rengastuksella veretyksen alkuun. Sorkalle tultiin sivusta ja se kiinnosti."

Pisteet olivat osa-alueittain:

a) jäljestämishalukkuus 4 (6)
b) jäljestämisvarmuus 6 (12)
c) työskentelyn etenevyys 7 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 9 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 4 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY

Pisteet 33 ja VOI2

Nauratti tuo "Koira istutettii alkumakaukselle" -kommentti. Oppinut vaan sen, että ennen lähtöä on pakko rauhoittua. Hukka tiputtaa automaattisesti yhden palkintosijan (- 11 pistettä) ja makausten hutilointi tiputti vielä 6 pistettä lisää. Itse asiassa hukka ei harmita niin kuin nuo makaukset, mihin yritetty panostaa. Anyway olen tyytyväinen kakkoseen, koska tavoitteenahan meillä on aina kokeeseen lähtiessä hyväksytty tulos. Jäljestäminen parani minusta loppua kohden, joskin treenattavaa toki aina löytyy. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Hirmuisen iloinen olen myös monen sinnikkään treenikaverin onnistumisista. Erityisesti Elinan sekä Marja-Liisan ekat ykköstulokset, sekä Tiinan tasainen ykkösputki lämmittävät kovasti mieltä! :)

eka peltojälki

Tänään korkattiin peltojälkikausi, kun Tuula & Jymy sekä Margit & Taavi huristelivat illalla meitä ilahduttamaan. Käytiin porukalla tallomassa jäljet. En tullut laskeneeksi matkaa/askelpareja (olisko ollut n. 100m luokkaa?) ja matkalla yksi 90-asteen kulma. Namusen tipautin jokaiselle askeleelle. Ei vielä esineitä ja/tai keppejä. Jäljet vanhenivat noin tunnin verran.


Hyvin Keltsi muisti homman, mistä kyse. Kirsu pysyi tiiviisti pellossa, joskin ajoittain liinassa tuntui turhaa painetta. Tarkkaa työtä, toki aina voisi olla vielä tarkempi. Olen tosi tyytyväinen karvakuonon suoritukseen tauon jälkeen ja malttamattomana odotan, milloin ehditään tallomaan seuraavia jälkiä. Turha höntyilykin katoaa taatusti treenien myötä. Vielä on keliä jäljellä, mutta ei kauaa, kun heinä venähtää liian pitkäksi. Sitten on odoteltava hetki, kunnes heinätyöt ohi ja harjoitukset voivat taas jatkua. Käytetään kuitenkin kaikki mahdollisuudet hyväksi, kun niitä tässä kotosalla on.


Myös Jymy & Taavi tekivät tosi hyvät suoritukset, joten "hyvät treenit, parempi mieli" -sanonta pätee kyllä tähän toukokuiseen iltaan...