Kaksi koetta jäi välistä lääkevaroaikojen takia, joten startattiin tänään kauden toiseen MEJÄ-kokeeseen Salusjärvellä, Orimattilassa. Perinteisesti iso koe, mukana yhteensä 22 koirakkoa ja 4 tuomaria. Lauantai kului maastossa rämpien ja itse koe starttasi tänään klo 7. Keltsi sai arvalla jäljen numero 28 eli olimme omassa tuomariryhmässämme toiseksi viimeisenä. Ja opastettavana numero 29 eli viimeinen jälki. Tuomarina meillä Petri Pelkonen, joka toimi samalla myös kokeen ylituomarina. Ja eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa taasen vierähti aikaa...
Starttasimme tositoimiin klo 13:02. Jälki oli veretetty edellisenä päivänä klo 12:15 eli vanhentunut reilun vuorokauden. Hieman arvelutti, kun edellisenä yönä pyyhkäisi "kunnon maakuntasade" tienoon yli ja päivällä alkoi aurinko porottaa tosi kuumasti. Meidän jälki oli kivaa, vaihtelevaa maastoa. Oli nousua, laskua, tasaista, suomaastoa, kuivaa kalliotömpärettä jne. Ihan kaikkea mahdollista, mitä nyt suomalaiseen metsään voi kuvitella.
Yhtään en pysty analysoimaan osuuksia erillisenä, ainoastaan tilanteita, mitä matkan varrella eteen tuli. Jossakin kalliotömpäreellä pyörittiin tosi isoa rengastusta (tuomarin mukaan kahdella muullakin osuudella, itselle ei jäänyt mieleen). Katkokulma selvitettiin parilla rengastuksella. Ja sen havaitsin matkalla, että makauksista hurauteltiin ohi. Voi hitto se sama haaste/ongelma edelleen, vaikka viikolla treeneissä meni tosi hyvin! Sitten... Tultiin katkon jälkeen mäenharjanteelle, mistä piti lähteä laskeutumaan suoraan alas. Keltsi lähti tarkistamaan jälkeä oikealle ja ajautui kahden mäennyppylän väliseen notkoon, mistä lähti (riista?)polku. Ilmavainukaan ei pelastanut enää tässä kohtaa, kun molemmilla puolin tömpäreet, mistä ei päässyt alas. Lähti marssimaan määrätietoisesti polkua pitkin ja hukkahan meidät peri siinä kohtaa. Loppumatkan menikin sitten täysin moitteetta.
Tuomari kirjoitti koeselostukseen seuraavasti:
"Koira istutettiin alkumakaukselle. Hyvin opastetun lähdön jälkeen alkoi rauhallinen jäljestys. Kolmella ensimmäisellä osuudella kaikilla tehtiin laajahko tarkistuslenkki. Kolmannella osuudella riistapolku vei koiran liian kauas jäljestä, tästä hukka. Neljäs osuus jälkitarkasti. Makuista osoitti ensimmäisen, muut ylitti/ohitti. 1. ja 3. kulma tarkasti, katkokulma laajenevalla rengastuksella veretyksen alkuun. Sorkalle tultiin sivusta ja se kiinnosti."
Pisteet olivat osa-alueittain:
a) jäljestämishalukkuus 4 (6)
b) jäljestämisvarmuus 6 (12)
c) työskentelyn etenevyys 7 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 9 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 4 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 33 ja VOI2
Nauratti tuo "Koira istutettii alkumakaukselle" -kommentti. Oppinut vaan sen, että ennen lähtöä on pakko rauhoittua. Hukka tiputtaa automaattisesti yhden palkintosijan (- 11 pistettä) ja makausten hutilointi tiputti vielä 6 pistettä lisää. Itse asiassa hukka ei harmita niin kuin nuo makaukset, mihin yritetty panostaa. Anyway olen tyytyväinen kakkoseen, koska tavoitteenahan meillä on aina kokeeseen lähtiessä hyväksytty tulos. Jäljestäminen parani minusta loppua kohden, joskin treenattavaa toki aina löytyy. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
Hirmuisen iloinen olen myös monen sinnikkään treenikaverin onnistumisista. Erityisesti Elinan sekä Marja-Liisan ekat ykköstulokset, sekä Tiinan tasainen ykkösputki lämmittävät kovasti mieltä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti