Keskiviikko on tae laadusta sekä huippuhyvistä treeneistä ainakin tottiksen suhteen.
Orimattilan kentästä on tullut Keltsin mielestä huippumukava paikka. Sinne pitää painella tuhatta ja sataa, kun ottaa autosta. Kentällä tehtiin lämmittelynä perusasentoja, jättäviä liikkeitä sekä pätkä seuraamista. Micke nappasi meidät sitten ihan lennosta syyniin. Tänään treenattiin kaikki BH-liikkeet läpi, paikallamakuuta sekä henkilöryhmää lukuunottamatta. Liikkeet kyllä onnistuu, mutta vaatii toistoja (ja vielä kerran toistoja), että saadaan rutiinia. Liikkeestä maahanmeno näistä edelleen vaikein.
Keltsi sai palautetta siitä, että on todella innokas koira, minkä vuoksi varmasti tässä vaiheessa rassaa ajoittain ohjaajansa hermoja. Mutta nyt vaan pitää malttaa mielensä niin myöhemmin se on pelkästään etu. Ja terrierille taasen ominaista se, että nopeana koirana ehtii esittää 5 osaamaansa temppua siinä ajassa, kun pyydän yhtä. Niinpä niin... :)
Iltasapuska odotteli kotosalla syöjäänsä, joten hyvä tilaisuus ottaa vielä maahanmenoja ruokakupin ääressä. Lisäksi pyörittiin pitkin keittiötä sivulletulojen merkeissä. Tulihan todettua, että suoritusnopeudessa ei mitään ongelmia, kun viretila korkea ja riittävän hyvä palkka odottamassa. ;)
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 29. syyskuuta 2009
tiistain tottistelut
Käytiin Löytynmäen kentällä LKK:n tottistreeneissä. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi kun kesällä jälkitreenit yms. osuivat yleensä juurikin tiistai-iltaan. Porukkaa oli vähemmän kuin aiemmin. Ehkä yhdistyksen tekemä linjaus roduista oli pienentänyt porukkaa ja toisaalta tänään ensimmäinen syyspäivä kelien puolesta.
Treenejä veti tänään Heidi. Tuttu ihminen belggareidensa kanssa myös tuolta toko-puolelta. Ja treenit olivat ehkä vähän tokomaisemmat tänään, mutta oikein hyvät. Lämmittelynä otettiin perusasentoa sekä pieniä seuraamispätkiä niin, että koira olikin ohjaajansa oikealla puolella. Uudet käskyt luonnollisesti näille. Eipä noita missään kokeessa tarvi, mutta arkielämää ajatellen hyödyllistä taitoa ja koiralle aivojumppaa.
Tämän jälkeen palattiin ihan normaaliin perusasentoon. Ja siitä sitten aina oikean paikan hakemista, kun ohjaaja liikkuu. Askel eteen, sivulle, käännös paikallaan... jne. Eteenpäin liikkumisessä sekä kääntymisessä ei ongelmia, mutta suoraan sivulle liikkuminen vaatiikin sitten jo harjoittelua, peruuttamisesta puhumattakaan. Jättäviä liikkeitä harjoiteltiin niin, että itse peruutettiin ja siitä käskyt. Samoin harjoiteltiin luoksetulon loppuasentoa niin, että koira jätettiin istumaan johonkin etuviistoon ja siitä sitten luoksetulokäsky. Ei helppoa. Ja tuossakin pitäisi periaatteessa päästä siihen, että voi jättää koiran vaikka oman selän taakse istumaan ja antamaan luoksetulokäskyn. Ja sieltä sitten pitäisi singahtaa eteen istumaan luotisuorassa loppuasennossa. Noudostakin treenailtiin pieniä paloja. Ensin esineen kantamista suussa ja sen jälkeen niin, että koira istumaan ja käsky pysyä paikallaan, minkä jälkeen esine vietiinkin koiran selän taakse ja sitten noutokäsky.
Loppuun otettiin vielä muutama hyppy matalalla esteellä. Lisäsi mahdollisuus kokeilla matalaa A-estettä, ketkä halusi. Jotain hyötyä aksassa käymisestä myös tottista ajatellen eli A ei ole peikko.
Erilaiset, mutta kivat ja hyödylliset treenit!
Treenejä veti tänään Heidi. Tuttu ihminen belggareidensa kanssa myös tuolta toko-puolelta. Ja treenit olivat ehkä vähän tokomaisemmat tänään, mutta oikein hyvät. Lämmittelynä otettiin perusasentoa sekä pieniä seuraamispätkiä niin, että koira olikin ohjaajansa oikealla puolella. Uudet käskyt luonnollisesti näille. Eipä noita missään kokeessa tarvi, mutta arkielämää ajatellen hyödyllistä taitoa ja koiralle aivojumppaa.
Tämän jälkeen palattiin ihan normaaliin perusasentoon. Ja siitä sitten aina oikean paikan hakemista, kun ohjaaja liikkuu. Askel eteen, sivulle, käännös paikallaan... jne. Eteenpäin liikkumisessä sekä kääntymisessä ei ongelmia, mutta suoraan sivulle liikkuminen vaatiikin sitten jo harjoittelua, peruuttamisesta puhumattakaan. Jättäviä liikkeitä harjoiteltiin niin, että itse peruutettiin ja siitä käskyt. Samoin harjoiteltiin luoksetulon loppuasentoa niin, että koira jätettiin istumaan johonkin etuviistoon ja siitä sitten luoksetulokäsky. Ei helppoa. Ja tuossakin pitäisi periaatteessa päästä siihen, että voi jättää koiran vaikka oman selän taakse istumaan ja antamaan luoksetulokäskyn. Ja sieltä sitten pitäisi singahtaa eteen istumaan luotisuorassa loppuasennossa. Noudostakin treenailtiin pieniä paloja. Ensin esineen kantamista suussa ja sen jälkeen niin, että koira istumaan ja käsky pysyä paikallaan, minkä jälkeen esine vietiinkin koiran selän taakse ja sitten noutokäsky.
Loppuun otettiin vielä muutama hyppy matalalla esteellä. Lisäsi mahdollisuus kokeilla matalaa A-estettä, ketkä halusi. Jotain hyötyä aksassa käymisestä myös tottista ajatellen eli A ei ole peikko.
Erilaiset, mutta kivat ja hyödylliset treenit!
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
kaikennäköistä puuhaa
Aamupäivällä pyörähti käyntiin PHKK:n järjestämä TOKO-kurssi, mihin Keltsi meni "kolmannelle luokalle" (tasot 1-4). Pari tuttua koiraa oli mukana "ekalta", mutta muut uusia tuttavuuksia. Alkuun otettiin porukalla pieni kontaktiharjoitus, kun tauon jälkeen taasen oudossa paikassa. Sen jälkeen perusasentoja, luoksetulon loppuasentoja, seuraamista käännöksineen, paikallamakuuta ja loppuun vielä luoksetuloon liittyen vauhtiharjoitus. Olipa kiva olla tokoilemassa pitkästä aikaa! Hyvin tasainen sekä mukava porukka muutenkin, joten kiva tuonne on mennä sunnuntaisin treenailemaan. Ja pakko tauon (toko) jälkeen myöntää, että kappas vaan kyllä tuo on eteenpäin mennyt, vaikka välillä itsestä tuntuukin, ettei tehty yhtikäs mitään.
TOKOsta hurautettiin Uttiin, missä oli KPKY:n jälkikauden päättäjäiset. Alkuun oli virallinen osuus eli esineruutua. Kokeiltiin ilman näyttöä. Rekisteröi Villen sukan, mutta ei ottanut matkaan. Palattiin harjoituksessa takaisinpäin eli näytöllä. Otti, mutta tiputti matkalle. Ei annettu periksi, vaan hyvin passiivisena odottelin niin kyllä se tiesi, mitä ollaan tekemässä ja toi sen sieltä, jopa luovutti käteen. Ovela! Noh, eipä olla ruutua hetkeen taas tehty, joten voin katsoa peiliin ja ottaa ihan omaan piikkiini tuon takkuamisen. Tämän jälkeen alkoi epävirallinen osuus. Ensimmäisenä tennispallokisa eli muovisankossa oli 9 kpl tennispalloja, mistä koira piti saada hakemaan pallot yksi kerrallaan. Koiraan ei saanut koskea. Aikaa oli 3 minuuttia ja sen jälkeen laskettiin saldo montako palloa kukin ehti sieltä hakea. Keltsi on pallohullu, joten arvelin kaaoksen olevan valmis... Mutta kas' kummaa joka asiassa voi yllättyä. Tunki päänsä sinne ämpäriin ja hämmensi pallokasaa, eikä ei osannut päättää, minkä sieltä haluaa (oli punaista ja keltaista palloa tarjolla). Kello kävi ja meidän loppusaldoksi jäi 4 palloa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja olisi pitänyt oivaltaa kaadatuttaa Keltsiläisellä pallot ämpäristä maahan, jolloin niiden valinta olisi ollut helpompaa kuin ämpärissä hämmentäminen. Olipa hauska leikki, jota voi kyllä harrastaa virikkeenä myös kotosalla ja tavarat ämpärissähän voi olla ihan mitä vaan. Pallokisan jälkeen oli koirien juoksukilpailut totojuoksun tapaan. Juuttipatukka sytytti koiran hienosti, mutta eihän meillä ollut silti mitään jakoa palkintosijoille, kun joukossa oli tosi nopeita koiria (Veke, Melli, Sissi, malit Amanda & Pamela jne.). Tämän jälkeen siirryttiin varuskunnan rantasaunalle grillaamaan makkaraa ja syömään muita herkkuja.
Meillä oli vakaa aikomus ehtiä vielä aksaamaan, mutta haaveeksi jäi. Sen verta kova ruuhka oli valtatiellä, että perille oltaisiin ehditty vain puolituntia ennen treenivuoron päättymistä. Ensikerralla sitten.
Ai niin... Illalla oltiin kävelylenkillä, kun rannassa alkoi useamman laukauksen sarjatuli. Hyvin selvästi kuului pauke, mutta tällä kertaa ei minkäänlaista reaktiota. Hyvä juttu.
TOKOsta hurautettiin Uttiin, missä oli KPKY:n jälkikauden päättäjäiset. Alkuun oli virallinen osuus eli esineruutua. Kokeiltiin ilman näyttöä. Rekisteröi Villen sukan, mutta ei ottanut matkaan. Palattiin harjoituksessa takaisinpäin eli näytöllä. Otti, mutta tiputti matkalle. Ei annettu periksi, vaan hyvin passiivisena odottelin niin kyllä se tiesi, mitä ollaan tekemässä ja toi sen sieltä, jopa luovutti käteen. Ovela! Noh, eipä olla ruutua hetkeen taas tehty, joten voin katsoa peiliin ja ottaa ihan omaan piikkiini tuon takkuamisen. Tämän jälkeen alkoi epävirallinen osuus. Ensimmäisenä tennispallokisa eli muovisankossa oli 9 kpl tennispalloja, mistä koira piti saada hakemaan pallot yksi kerrallaan. Koiraan ei saanut koskea. Aikaa oli 3 minuuttia ja sen jälkeen laskettiin saldo montako palloa kukin ehti sieltä hakea. Keltsi on pallohullu, joten arvelin kaaoksen olevan valmis... Mutta kas' kummaa joka asiassa voi yllättyä. Tunki päänsä sinne ämpäriin ja hämmensi pallokasaa, eikä ei osannut päättää, minkä sieltä haluaa (oli punaista ja keltaista palloa tarjolla). Kello kävi ja meidän loppusaldoksi jäi 4 palloa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja olisi pitänyt oivaltaa kaadatuttaa Keltsiläisellä pallot ämpäristä maahan, jolloin niiden valinta olisi ollut helpompaa kuin ämpärissä hämmentäminen. Olipa hauska leikki, jota voi kyllä harrastaa virikkeenä myös kotosalla ja tavarat ämpärissähän voi olla ihan mitä vaan. Pallokisan jälkeen oli koirien juoksukilpailut totojuoksun tapaan. Juuttipatukka sytytti koiran hienosti, mutta eihän meillä ollut silti mitään jakoa palkintosijoille, kun joukossa oli tosi nopeita koiria (Veke, Melli, Sissi, malit Amanda & Pamela jne.). Tämän jälkeen siirryttiin varuskunnan rantasaunalle grillaamaan makkaraa ja syömään muita herkkuja.
Meillä oli vakaa aikomus ehtiä vielä aksaamaan, mutta haaveeksi jäi. Sen verta kova ruuhka oli valtatiellä, että perille oltaisiin ehditty vain puolituntia ennen treenivuoron päättymistä. Ensikerralla sitten.
Ai niin... Illalla oltiin kävelylenkillä, kun rannassa alkoi useamman laukauksen sarjatuli. Hyvin selvästi kuului pauke, mutta tällä kertaa ei minkäänlaista reaktiota. Hyvä juttu.
Utin kuvista kiitokset niitä napsineille JP:lle & Kielolle!
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
voipunut tottistelija
Yli puolenvälin mennään tottiskurssia, joten enää pari kertaa jäljellä. Aamupäivällä viimeiset kotiläksyt pihassa ja jotenkin jäi paha aavistus, että luvassa voi olla astetta haastavammat treenit. Keltsillä oli tänään sellainen päivä, jolloin keskittymiskyky ei paras mahdollinen ja taisteluhalu tuntui ajavan kaiken muun ohi, kun narupallon kanssa piti vain riekkua päättömänä...
Arvasin aavistukseni osuneen oikeaan, kun mentiin kentälle. Nurmen oli vallannut niin ihanat tuoksut, ettei mitään rajaa... Kaikki ihmiset + koirat kentällä olivat tänään megamielenkiintoisia... Puhumattakaan, kun näki pallon olevan matkassa. Hetken aikaa odoteltiin vuoroamme ja teetin siinä pätkiä paikallamakuuta. Ihmettelen suuresti, että ne kesti nahoissaan, vaikka liikuin koiran ympärillä, käänsin välillä selkäni jne.! Mutta muuten kyllä tuntui siltä kuin ikinä ei oltaisi tuolla kentällä käyty.
Micken luo mennessä esitti kaikki temppunsa. Hyppi ja pomppi malttamattomana paikoillaan kuin oikosulun saanut duracelpupu. Hienoja pätkiä teki, kun vaan malttoi mielensä, mutta maltti ei ollut valttia tänään. Pallo piti yrittää vohkia joka välissä. Treeniliiviinkin taisi tulla siinä rytäkässä pieniä vaurioita. Pari kertaa piti ärähtää kunnolla ja se tepsi. Onneksi meillä on ope, joka ei nähnyt tilannetta lainkaan huolestuttavana, tuntuu omaavan lähinnä lehmän hermot ja vinkki löytyy jokaiseen tilanteeeen. Hengissä siis selvittiin, vaikka haasteita piisasi. Noh tuon koiran tuntien pelittää taas varmaan seuraavissa treeneissä kuin unelma. Ihan käsittämätöntä, miten erilainen voi olla kahtena päivänä nyt, kun himppasen haasteellisessa iässä tuntuu olevan.
Kurssi on ollut ihan uskomattoman hyvä! Hyvin samanlaisia oppeja, mitä Korreillakin. Mickelle pisteet vielä tuosta luonnetestituomarin kokemuksesta sekä näkemyksestä. Ilmiömäinen kyky lukea koiraa yksilönä, ei pelkästään tietyn rodun edutajana ja antaa sen pohjalta vinkkejä, mitä kannattaa kokeilla, mitä ei.
Ottihan voimille tämäniltaiset treenit. Huh.
Arvasin aavistukseni osuneen oikeaan, kun mentiin kentälle. Nurmen oli vallannut niin ihanat tuoksut, ettei mitään rajaa... Kaikki ihmiset + koirat kentällä olivat tänään megamielenkiintoisia... Puhumattakaan, kun näki pallon olevan matkassa. Hetken aikaa odoteltiin vuoroamme ja teetin siinä pätkiä paikallamakuuta. Ihmettelen suuresti, että ne kesti nahoissaan, vaikka liikuin koiran ympärillä, käänsin välillä selkäni jne.! Mutta muuten kyllä tuntui siltä kuin ikinä ei oltaisi tuolla kentällä käyty.
Micken luo mennessä esitti kaikki temppunsa. Hyppi ja pomppi malttamattomana paikoillaan kuin oikosulun saanut duracelpupu. Hienoja pätkiä teki, kun vaan malttoi mielensä, mutta maltti ei ollut valttia tänään. Pallo piti yrittää vohkia joka välissä. Treeniliiviinkin taisi tulla siinä rytäkässä pieniä vaurioita. Pari kertaa piti ärähtää kunnolla ja se tepsi. Onneksi meillä on ope, joka ei nähnyt tilannetta lainkaan huolestuttavana, tuntuu omaavan lähinnä lehmän hermot ja vinkki löytyy jokaiseen tilanteeeen. Hengissä siis selvittiin, vaikka haasteita piisasi. Noh tuon koiran tuntien pelittää taas varmaan seuraavissa treeneissä kuin unelma. Ihan käsittämätöntä, miten erilainen voi olla kahtena päivänä nyt, kun himppasen haasteellisessa iässä tuntuu olevan.
Kurssi on ollut ihan uskomattoman hyvä! Hyvin samanlaisia oppeja, mitä Korreillakin. Mickelle pisteet vielä tuosta luonnetestituomarin kokemuksesta sekä näkemyksestä. Ilmiömäinen kyky lukea koiraa yksilönä, ei pelkästään tietyn rodun edutajana ja antaa sen pohjalta vinkkejä, mitä kannattaa kokeilla, mitä ei.
Ottihan voimille tämäniltaiset treenit. Huh.
pauketta kuuntelemassa
Syyskauden viimeiset hirviammunnat Tillolassa, joten eikun koira autoon ja menoksi. Siellä ampumaradan "päällä" (rata hiekkakuopassa) lähdettiin lenkkeilemään hiekkatietä pitkin. Yksittäiset laukaukset ei taaskaan mitään, mutta se sarjatuli on liikaa. Ei joudu paniikkiiin tai pakokauhuun, mutta ei ole mukavaakaan. Paineistuu. Mitä hittoa on tapahtunut?!?! Se jäänee ikuisesti hämärän peittoon. Ei tässä auta muu kuin tehdä kovasti töitä ja käydä sitten vaikka Hälvälän maastoissa (ampuvat 2 krt/vko, ympäri vuoden) vierailulla. Ja voi toki olla myös tähän ikävaiheeseen liittyvää, kun muutenkin "mörköjä" tuntuu varsinkin hämärissä vaanivan? Mutta haluan takaisin sen aikaisemman varmuuden, mitä tuolla koiralla ollut ja sen eteen olen valmis tekemään kaikkeni.
Eilen kävi mielenkiintoinen tilanne. Oltiin päivällä metsässä lenkillä, Keltsi sai juosta irti ja itse tsekkasin sieniä. Erään hakkuuaukean päällä harjulla kykin juuri suppisten parissa, kun kuulin selän takaa (jyrkkä alamäki) tosi vihaisenkuuloisen "vahtihaukun". En ollut nähnyt koiraa ikinä moisessa mielentilassa, kun hyppi suunnilleen tasajalkaa paikoillaan ja haukkui. Eipä sitten tullut mieleenikään lähteä katsomaan, mikä siellä on. Hirveä minä epäilin vahvasti ja epäilen yhä (ei eläissään nähnyt, joten voisin kuvitella nostattavan melkoisen älämölön), mutta kuulin sitten, että karhu nähty alueella... Jääköön ikuiseksi arvoitukseksi, mikä siellä oli, heh.
Eilen kävi mielenkiintoinen tilanne. Oltiin päivällä metsässä lenkillä, Keltsi sai juosta irti ja itse tsekkasin sieniä. Erään hakkuuaukean päällä harjulla kykin juuri suppisten parissa, kun kuulin selän takaa (jyrkkä alamäki) tosi vihaisenkuuloisen "vahtihaukun". En ollut nähnyt koiraa ikinä moisessa mielentilassa, kun hyppi suunnilleen tasajalkaa paikoillaan ja haukkui. Eipä sitten tullut mieleenikään lähteä katsomaan, mikä siellä on. Hirveä minä epäilin vahvasti ja epäilen yhä (ei eläissään nähnyt, joten voisin kuvitella nostattavan melkoisen älämölön), mutta kuulin sitten, että karhu nähty alueella... Jääköön ikuiseksi arvoitukseksi, mikä siellä oli, heh.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
aksaa sunnuntaiseen tapaan
Päivä paiskittu pihahommia ja Keltsiläinen tietysti "projektipäällikkönä" mukana. Ihan parasta oli, kun kaivettiin maasta vanhoja pensaita, mihin jäi oikein mielenkiintoiset multakuopat. Ai että niissä oli hienoa kaivaa ja tonkia.
Illalla agilitytreenit Villähteellä. Toisessa päässä kenttää Marin kanssa keppejä, rengasta ja keinua ja toisessa päässä Tainan kanssa radan pätkiä. Keppien idean on nyt oivaltanut, vaikkakaan vauhti ei päätä vielä huimaa. Rengas myöskään ei tuota ongelmia, joskin oli niin matalalla, ettei Keltsin pitänyt hypätä, vaan sukeltaa siitä läpi. Mutta keinu... *huoh*. Se oli tänään jotakin niin kammottavaa, ettei mitään rajaa. Käänsi oikein selkänsä ja mökötti, kun yritin maanitella sille nousemaan. Eikä auttanut namut eikä pallo. Lopulta tehtiin niin, että harjoiteltiin vain laudalla seisomista sekä alastuloa kontaktin kera. Radanpätkällä oli erilaisia hyppyjä sekä teitä, aika hankaliakin, joten taas sai koiran ohjaaja olla kieli keskellä suuta ja silti mokaili tuttuun tapaan. Puomi aiheutti myös päänvaivaa radalla, mutta otettiin sitä treenien päätteeksi ihan yksittäisenä. Joku 4-5 onnistunutta suoritusta sille ja kunnon palkka. Tuossa on kyllä laji, missä tullut itselle monta kertaa mieleen lyödä hanskat tiskiin, kun niin ylivoimaisen vaikeaa. Mutta koiruuden takia en taatusti sitä tee, koska niin hauskaa sen mielestä. Ehkä se ohjaajakin pikkuhiljaa oppii.
Iltalenkillä sain makoisat naurut, kun erään pellon laidassa nökötti kaksi variksenpelätintä. Voi vitsi, mitkä vahtihaukut tuo koiruus nosti, kun oli satavarma siitä, että kyseinen pariskunta hyökkää meidän kimppuun hämärissä. Piti mennä sanomaan päivää niille, ennenkuin uskoi ne täysin vaarattomiksi. Tottisläksyjä tehtiin lenkin lomassa ja hyvin toimi pallopalkalla myös ympäristössä, missä kovasti kaikkia houkutuksia (hajuja yms.).
Illalla agilitytreenit Villähteellä. Toisessa päässä kenttää Marin kanssa keppejä, rengasta ja keinua ja toisessa päässä Tainan kanssa radan pätkiä. Keppien idean on nyt oivaltanut, vaikkakaan vauhti ei päätä vielä huimaa. Rengas myöskään ei tuota ongelmia, joskin oli niin matalalla, ettei Keltsin pitänyt hypätä, vaan sukeltaa siitä läpi. Mutta keinu... *huoh*. Se oli tänään jotakin niin kammottavaa, ettei mitään rajaa. Käänsi oikein selkänsä ja mökötti, kun yritin maanitella sille nousemaan. Eikä auttanut namut eikä pallo. Lopulta tehtiin niin, että harjoiteltiin vain laudalla seisomista sekä alastuloa kontaktin kera. Radanpätkällä oli erilaisia hyppyjä sekä teitä, aika hankaliakin, joten taas sai koiran ohjaaja olla kieli keskellä suuta ja silti mokaili tuttuun tapaan. Puomi aiheutti myös päänvaivaa radalla, mutta otettiin sitä treenien päätteeksi ihan yksittäisenä. Joku 4-5 onnistunutta suoritusta sille ja kunnon palkka. Tuossa on kyllä laji, missä tullut itselle monta kertaa mieleen lyödä hanskat tiskiin, kun niin ylivoimaisen vaikeaa. Mutta koiruuden takia en taatusti sitä tee, koska niin hauskaa sen mielestä. Ehkä se ohjaajakin pikkuhiljaa oppii.
Iltalenkillä sain makoisat naurut, kun erään pellon laidassa nökötti kaksi variksenpelätintä. Voi vitsi, mitkä vahtihaukut tuo koiruus nosti, kun oli satavarma siitä, että kyseinen pariskunta hyökkää meidän kimppuun hämärissä. Piti mennä sanomaan päivää niille, ennenkuin uskoi ne täysin vaarattomiksi. Tottisläksyjä tehtiin lenkin lomassa ja hyvin toimi pallopalkalla myös ympäristössä, missä kovasti kaikkia houkutuksia (hajuja yms.).
lauantai 19. syyskuuta 2009
nenähommii
Aamulla varhain suuntasimme Ojamaiden tiluksille Kuivannolle, mihin meille oli vedetty edellisenä iltana treenijälki. Maasto oli itse asiassa täysin sama kuin heinäkuun harkoissa. Jäljellä mittaa n. n. 300-400 m ja ehti vanhentua n. 16 h. Aamulla maastoon mennessä satoi hiljakseen, mutta oli todella lämmintä.
Eka kerta, kun treenattiin VOI-luokan kokeita silmällä pitäen. Uutena juttuna katkokulma. Tai yksinkertaistettu versio siitä (pätkä veretöntä osuutta kulmassa). Makaukset oli kylläkin tehty edelleen kulmiin AVO-luokan jäljen tapaan. Petra lähti meidän matkaan jonkinlaisessa tuomarin oppaan, personal trainerin tms. roolissa, mikä oli kerrassaan loistojuttu.
Tiiviillä nenällä porskutettiin jälkeä menemään. Vauhtia taasen oli, mutta ei onneksi liikaa. Vain muutamissa sammaleen peittämissä kivikoissa oli pakko hieman jarrutella ihan itseni takia, kun sade oli tehnyt maaston ikävän niljakkaaksi. Molemmat makaukset merkkasi nuuhkutellen, mistä olen todella iloinen, koska niistä meille pistemenetyksiä kokeissa tullut. Katkokulmalle tultaessa nosti nenän ilmaan ja hetken aikaa mietti sen näköisenä "Mikäs juttu tää on?", mutta ihan omatoimisesti ilman lisäkäskyjä otti jäljen oikeaan suuntaan ja taas mentiin. Kaadolle pysähtyi kuin seinään, kun sorkka sekä aamusapuska kupissa odotteli siellä löytäjäänsä.
Keltsi on niin taitava! Vaikka tiedän jo sen lahjat nenänkäyttöön niin joka kerta tuo jaksaa yllättää minut positiivisesti.
Treenien jälkeen vietimme mukavaa syyspäivää Ojamaiden pihassa. Leppoisaa yhdessäoloa mukavien ihmisten kera, makkaranpaistoa, muurinpohjalettuja yms. Aika meni tosi nopeasti ja iltapäivä alkoi kääntyä iltaan, kun reissusta kotiuduimme. Kotiintuomisina pakkaseen täydennystä veripullojen muodossa. Nyt on sen verran verta jemmassa, että riittää varmaan tämän syksyn treeneihin.
Kotona annoin kiitoksena/ajanvieteluksi pakkasesta peuranjalan. Kesti noin vartin verran, kun siitä ei ollut jäljellä enää kuin sorkat. Noh, Keltsiläinen sitten ratkaisi omatoimisesti sen, että iltasapuskaa ei tänään erikseen tarjoilla...
Saatiin kuvia mejä-päivästä treenien jälkeen napsaistuna. Kiitokset niistä Kelon Maaritille! Parissa kuvassa meidän kanssa mejä-tuomari Matti (Airomies). Hän muuten on ristinyt tuon minun hienon koiruuden olkipukiksi! Muistuttaa sitä kuulemma ulkonäöllisesti sekä olemukseltaan, kun on niin hyvähermoinen otus. Noh eipä tartte jouluna sitten muuta kuin asetella Keltsi tuvan nurkkaan seisomaan punainen rusetti kaulassa niin joulukoristeet on siinä ihan omasta takaa. ;-)
Eka kerta, kun treenattiin VOI-luokan kokeita silmällä pitäen. Uutena juttuna katkokulma. Tai yksinkertaistettu versio siitä (pätkä veretöntä osuutta kulmassa). Makaukset oli kylläkin tehty edelleen kulmiin AVO-luokan jäljen tapaan. Petra lähti meidän matkaan jonkinlaisessa tuomarin oppaan, personal trainerin tms. roolissa, mikä oli kerrassaan loistojuttu.
Tiiviillä nenällä porskutettiin jälkeä menemään. Vauhtia taasen oli, mutta ei onneksi liikaa. Vain muutamissa sammaleen peittämissä kivikoissa oli pakko hieman jarrutella ihan itseni takia, kun sade oli tehnyt maaston ikävän niljakkaaksi. Molemmat makaukset merkkasi nuuhkutellen, mistä olen todella iloinen, koska niistä meille pistemenetyksiä kokeissa tullut. Katkokulmalle tultaessa nosti nenän ilmaan ja hetken aikaa mietti sen näköisenä "Mikäs juttu tää on?", mutta ihan omatoimisesti ilman lisäkäskyjä otti jäljen oikeaan suuntaan ja taas mentiin. Kaadolle pysähtyi kuin seinään, kun sorkka sekä aamusapuska kupissa odotteli siellä löytäjäänsä.
Keltsi on niin taitava! Vaikka tiedän jo sen lahjat nenänkäyttöön niin joka kerta tuo jaksaa yllättää minut positiivisesti.
Treenien jälkeen vietimme mukavaa syyspäivää Ojamaiden pihassa. Leppoisaa yhdessäoloa mukavien ihmisten kera, makkaranpaistoa, muurinpohjalettuja yms. Aika meni tosi nopeasti ja iltapäivä alkoi kääntyä iltaan, kun reissusta kotiuduimme. Kotiintuomisina pakkaseen täydennystä veripullojen muodossa. Nyt on sen verran verta jemmassa, että riittää varmaan tämän syksyn treeneihin.
Kotona annoin kiitoksena/ajanvieteluksi pakkasesta peuranjalan. Kesti noin vartin verran, kun siitä ei ollut jäljellä enää kuin sorkat. Noh, Keltsiläinen sitten ratkaisi omatoimisesti sen, että iltasapuskaa ei tänään erikseen tarjoilla...
Saatiin kuvia mejä-päivästä treenien jälkeen napsaistuna. Kiitokset niistä Kelon Maaritille! Parissa kuvassa meidän kanssa mejä-tuomari Matti (Airomies). Hän muuten on ristinyt tuon minun hienon koiruuden olkipukiksi! Muistuttaa sitä kuulemma ulkonäöllisesti sekä olemukseltaan, kun on niin hyvähermoinen otus. Noh eipä tartte jouluna sitten muuta kuin asetella Keltsi tuvan nurkkaan seisomaan punainen rusetti kaulassa niin joulukoristeet on siinä ihan omasta takaa. ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)