Päivä paiskittu pihahommia ja Keltsiläinen tietysti "projektipäällikkönä" mukana. Ihan parasta oli, kun kaivettiin maasta vanhoja pensaita, mihin jäi oikein mielenkiintoiset multakuopat. Ai että niissä oli hienoa kaivaa ja tonkia.
Illalla agilitytreenit Villähteellä. Toisessa päässä kenttää Marin kanssa keppejä, rengasta ja keinua ja toisessa päässä Tainan kanssa radan pätkiä. Keppien idean on nyt oivaltanut, vaikkakaan vauhti ei päätä vielä huimaa. Rengas myöskään ei tuota ongelmia, joskin oli niin matalalla, ettei Keltsin pitänyt hypätä, vaan sukeltaa siitä läpi. Mutta keinu... *huoh*. Se oli tänään jotakin niin kammottavaa, ettei mitään rajaa. Käänsi oikein selkänsä ja mökötti, kun yritin maanitella sille nousemaan. Eikä auttanut namut eikä pallo. Lopulta tehtiin niin, että harjoiteltiin vain laudalla seisomista sekä alastuloa kontaktin kera. Radanpätkällä oli erilaisia hyppyjä sekä teitä, aika hankaliakin, joten taas sai koiran ohjaaja olla kieli keskellä suuta ja silti mokaili tuttuun tapaan. Puomi aiheutti myös päänvaivaa radalla, mutta otettiin sitä treenien päätteeksi ihan yksittäisenä. Joku 4-5 onnistunutta suoritusta sille ja kunnon palkka. Tuossa on kyllä laji, missä tullut itselle monta kertaa mieleen lyödä hanskat tiskiin, kun niin ylivoimaisen vaikeaa. Mutta koiruuden takia en taatusti sitä tee, koska niin hauskaa sen mielestä. Ehkä se ohjaajakin pikkuhiljaa oppii.
Iltalenkillä sain makoisat naurut, kun erään pellon laidassa nökötti kaksi variksenpelätintä. Voi vitsi, mitkä vahtihaukut tuo koiruus nosti, kun oli satavarma siitä, että kyseinen pariskunta hyökkää meidän kimppuun hämärissä. Piti mennä sanomaan päivää niille, ennenkuin uskoi ne täysin vaarattomiksi. Tottisläksyjä tehtiin lenkin lomassa ja hyvin toimi pallopalkalla myös ympäristössä, missä kovasti kaikkia houkutuksia (hajuja yms.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti