Yli puolenvälin mennään tottiskurssia, joten enää pari kertaa jäljellä. Aamupäivällä viimeiset kotiläksyt pihassa ja jotenkin jäi paha aavistus, että luvassa voi olla astetta haastavammat treenit. Keltsillä oli tänään sellainen päivä, jolloin keskittymiskyky ei paras mahdollinen ja taisteluhalu tuntui ajavan kaiken muun ohi, kun narupallon kanssa piti vain riekkua päättömänä...
Arvasin aavistukseni osuneen oikeaan, kun mentiin kentälle. Nurmen oli vallannut niin ihanat tuoksut, ettei mitään rajaa... Kaikki ihmiset + koirat kentällä olivat tänään megamielenkiintoisia... Puhumattakaan, kun näki pallon olevan matkassa. Hetken aikaa odoteltiin vuoroamme ja teetin siinä pätkiä paikallamakuuta. Ihmettelen suuresti, että ne kesti nahoissaan, vaikka liikuin koiran ympärillä, käänsin välillä selkäni jne.! Mutta muuten kyllä tuntui siltä kuin ikinä ei oltaisi tuolla kentällä käyty.
Micken luo mennessä esitti kaikki temppunsa. Hyppi ja pomppi malttamattomana paikoillaan kuin oikosulun saanut duracelpupu. Hienoja pätkiä teki, kun vaan malttoi mielensä, mutta maltti ei ollut valttia tänään. Pallo piti yrittää vohkia joka välissä. Treeniliiviinkin taisi tulla siinä rytäkässä pieniä vaurioita. Pari kertaa piti ärähtää kunnolla ja se tepsi. Onneksi meillä on ope, joka ei nähnyt tilannetta lainkaan huolestuttavana, tuntuu omaavan lähinnä lehmän hermot ja vinkki löytyy jokaiseen tilanteeeen. Hengissä siis selvittiin, vaikka haasteita piisasi. Noh tuon koiran tuntien pelittää taas varmaan seuraavissa treeneissä kuin unelma. Ihan käsittämätöntä, miten erilainen voi olla kahtena päivänä nyt, kun himppasen haasteellisessa iässä tuntuu olevan.
Kurssi on ollut ihan uskomattoman hyvä! Hyvin samanlaisia oppeja, mitä Korreillakin. Mickelle pisteet vielä tuosta luonnetestituomarin kokemuksesta sekä näkemyksestä. Ilmiömäinen kyky lukea koiraa yksilönä, ei pelkästään tietyn rodun edutajana ja antaa sen pohjalta vinkkejä, mitä kannattaa kokeilla, mitä ei.
Ottihan voimille tämäniltaiset treenit. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti