Tänään oli SATYn vuosikokous, missä jaettiin myös vuoden 2009 parhaiden koirien palkinnot. Suunnitelmissa oli lähteä paikan päälle, mutta ne haaveet karisivat melko ikävän kelin ja odotettavissa olevan hiihtoloman paluuruuhkan vuoksi.Kokouksesta kantautui tieto, että Keltsi sai vuoden 2009 MEJÄ-airiksen palkinnon!!! Iloa ei latista edes tieto siitä, että kovin hiljaista on ollut tässä kisakategoriassa. Ilmaiseksi ei tämä titteli tullut, vaan töitä on tehty tosissamme harrastuksen eteen ja missään kohtaa ei lähdetty soitellen sotaan (lue: kokeisiin).
Nyt on hyvä nostaa malja ja miettiä takkatulen loimutessa tapahtumia matkan varrelta. Muistuu mieleen niin monet hetket. Kaikki alkoi Keltsin ollessa n. 3,5kk vanha. Tuolloin tuli ensikosketus lajiin Jokimaan maastoissa, missä Keltsi "ajoi" n. 20m jäljen. Taidettiin vielä toinen, ellei kolmaskin, kerta treenata vastaavanlainen jälki, ennenkuin jätettiin asia hautumaan talven yli. Keväällä sitten palattiin tositoimiin. Kevät-kesä tuli rämmittyä maastoissa ja tosi pitkään arvoin ensimmäiseen kokeeseen osallistumista. Sinne uskaltauduttiin elokuun alussa. Tavoitteena oli hyväksytty tulos. Keltsiläinen yllätti napaten AVO1-tuloksen 47 pisteellä. Pakko oli vielä kokeilla toinen koe reilun parin viikon kuluttua, mistä myös AVO1-tulos 43 pisteellä. Näyttelypalkinto puuttui, joten urakka piti jättää siihen. Muutamat treenit ja asia hautumaan taas talven ajaksi.
Nyt sitten odotellaan malttamattomana lumien sulamista, että päästään jatkamaan harrastamista. Ekat kokeet olisi wappuna, mikäli sääherra on suosiollinen (lumet ehtii sulaa) ja koepaikka saadaan. Tuleva kesä kuluu aika tarkkaan jälkimaastoissa. Ja tehdään kaikkemme "sitä yhtä tavoitetta" kohti.
Nöyränä ja onnellisena hienosta nenäkoirasta...
ONNEA KELTSILLE!
VastaaPoistaT Aarne ja Eila