Opinkohan mä ikinä?

Pitkänäperjantaina-lauantaina oli SRY Päijät-Hämeen tottissemma, vetäjänä Korrin Suski. Meillä oli paikka Suskin oppiin lauantaille.

Otettiin Keltsin kanssa seuraamista, koska olen kokenut sen tässä viime päivinä jostain syystä vaikeimmaksi asiaksi. Sehän sujui jo ihan hienosti, mutta nyt jostain syystä tullut takapakkia. Aukeaa. Syystä, mihin minä en keksi ratkaisua, kun en näe itseäni ulkopuolisen silmin. Noh eipä tarvinut ottaa kuin pieni pätkä niin Suski hiffasi heti ongelman ytimen - Se on mun palkkakäsi! Palkka tullut annettua ihan väärästä suunnasta sekä kulmasta, mikä ruokkinut koiran hakeutumaan väärään asentoon. Noh eikun korjaamaan sitä...

Käytiin läpi korjaustoimenpiteet, jotka olivat teoriassa hyvin yksinkertaiset sekä helpot. Mutta toteutus on sitten kokonaan toinen juttu. Otettiin pieniä pätkiä, tahkottiin ja tahkottiin. Suski katsoi vierestä, Riikka toimi takapiruna. Millään ei meinannut mun käsi totella käskyjä. Välillä se jäykistyi kyynärpäästä alaspäin TAI ranne ei yksinkertaisesti kääntynyt sinne, minne piti TAI sormet nyt vaan oli, miten sattui TAI jotain muuta... Koira toimi heti oikein, kun käsi vaan pelitti niinkuin piti. Suski tuumasi, että en minä kauaa ole väärin tehnyt, kun noin nopeasti korjaantui. Lohduttavaa.

Olen joskus lukenut Vilanderin kirjoittaman Koiran korjauskirjan. Onko kukaan nähnyt missään Koiran ohjaajan korjauskirjaa? Jos satutte jossain näkemään, lähettäkää tänne... :)