Koko kulunut vuosi on tahkottu tottista vaihtelevalla menestyksellä BH-koe mielessä. Tehty kuitenkin vain palasia ja pakka on vielä levällään kuin Jokisen eväät. Kesäkuussa muutama treenikaveri uskaltautui BH-kokeeseen ja taisin silloin luvata, että mekin sitten syksyllä yritetään. Olihan se pakko lunastaa lupaus. Tai yrittää lunastaa. Päätin kokeilla, miten meidän käy. Ja mikäli ei onnaa niin sitten treenataan lisää ja yritetään uudestaan. Ei siinä sen kummempaa.
En halunnut kertoa osallistumisestani etukäteen. En mainininnut siitä sanallakaan blogissa ja vielä koepäivänä pelkäsin, ettei vaan FB:ssakaan paljastu. Lähimmät treenikaverit toki tiesivät, kun jeesasivat meitä viime metreille asti. Suurkiitos siitä kaikille! En vaan ole sen tyyppinen ihminen, joka moisilla asioilla hehkuttaa. Mielummin matalalla profiililla, kaikessa hiljaisuudessa ja kerron vasta jälkeenpäin, miten meidän kävi. "Pessimisti ei pety", niinkuin sanotaan... ;)
Keskiviikkona koitti se päivä, kun Orimattilassa järjestettiin BH-koe. Tuomarina Esa Nurmo. Onnetar oli arponut meille numeron 6. Etsin kuumeisesti pariani ja huomasin ilokseni sen olevan kivanoloinen riiseninarttu. Hyvä! Sehän on melkein kuin airis, vähän eri värinen vain. Ei sillä sinänsä väliä, mutta "piippaavien paimenien" kanssa tullut ne ainoat rähähdykset tähän mennessä ja sellaista en tähän tilanteeseen pariksi olisi kaivannut. Yleisöä valui paikalle aikalailla ja oma kauhistus oli melkoinen, kun tajusin suunnilleen jokaisen kasvon olevan tuttu. Huh, tämäkin vielä. Olisi vissiin pitänyt mennä salaa vaikka Tornioon asti? ;) Keltsi meni ensin paikallamakuuseen. Se on ollut meidän vahvuus, missä ei mitään ongelmia tähän asti. Jätin koiran levollisin mielin ja poistuin vaaditun matkan päähän. Eipä mennyt kauaa, kun henkilöryhmässä olevien tuttujen kasvojen ilme paljasti, että nyt tapahtuu kummia. Onneksi en nähnyt taakseni, koska konseptit olisivat menneet lopullisesti sekaisin. Keltsi oli noussut ja jäljestänyt(!) nurmella muutaman metrin. Käynyt kai uudelleen maate, noussut istumaan pitkäksi aikaa ja siitä sitten seisomaan? Vilkuilin tuomaria, mutta hänen ilme ei paljastanut mitään. Mutta minun oma ilme olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, kun parimme suorituksen jälkeen käännyin ympäri ja tajusin Keltsin seisovan hievahtamatta paikoillaan muutama metri siitä paikasta, mihin sen jätin. Ja tapitti minua silmät pyöreänä. Just...
Sitten tottikseen. Mitään ihmeellisempää raporttia en osaa (tai pysty) kirjoittamaan, koska en ihan rehellisesti sanottuna muista hirmuisen paljoa tapahtumista. Vaikka etukäteen olo tuntui tyyneltä (kun ei minkäänlaisia odotuksia), tässä kohtaa jännitti kyllä jo niin pirusti, ettei mitään rajaa ja talloin vaan sitä kaaviota, minkä olin yrittänyt opetella etu- sekä takaperin. Mitään loistokasta tottista se ei ollut. Koira teki päivän kuntonsa mukaisesti, niinkuin se tässä vaiheessa osaa. Ohjaaja puolestaan yritti torpedoida koiran suorituksen. Käveli ihan liian hiljaa sekä huonossa ryhdissä, kyttäsi koiraa ja oli epävarma jäävien suhteen... Mitään isoja mokia ei kuitenkaan tullut. Vapaana henkilöryhmässä pysähtyi nuuhkimaan Niinan lahjetta, siinä kai suurin virhe. Tuomarin palaute "Koira selvästi osaa, mutta miksi ohjaaja varmistelee ihan suotta?" kiteytti minusta aika hyvin tämän parivaljakon suorituksen. Totta joka sana.
A-osa selvitettiin hyväksytysti ja päästiin jatkamaan kaupunkiosuudelle. Tässä kohtaa jännitys loppui kuin seinään. Keltsi on sen sorttinen, ettei sen kanssa tarvitse hermoilla yhtään tuollaisia tilanteita, mitä kaupunkiosuudella eteen tulee. Ja tässä asiassa se oli luottamuksen arvoinen, eikä järjestänyt mitään yllätyksiä (vrt. paikallamakuu). Näin ollen BH-koe hyväksytysti läpi! JEE! Ei sanoin pysty kuvailemaan sitä fiilistä ja kiittämään riittävästi koiraa, joka jälleen kerran pelasti tilanteen, vaikka tumpelo omistaja-ohjaaja yritti tyriä...
Yksi unelma on taasen totta ja sen toteutumisesta kuuluu Iso Kiitos erityisesti kaikille mahtaville treenikavereille, jotka ovat jaksaneet auttaa, neuvoa, tsempata sekä tarvittaessa myös potkia. Mutta tästä se urakka vasta alkaa eli jatkossakin apuja tarvitaan! Yksi välietappi on nyt kuitenkin saavutettu, kun Keltsin nimen yhteyteen voi liittää kirjaimet pari kirjainta lisää. FI JVA BH Energetics Calamity Jane ei kuulosta ollenkaan pahalta minun korvaani. Katotaan saataisko me joskus jotain kirjaimia lisää, jos oikein kovasti hommia paiskitaan. ;)
*edit* Lisätty muutama kuva, niistä suurkiitos Erika The Paparazzille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti