on tää vaikea laji

Eilisaamun lumisade oli lastenleikkiä sille, minkä keli meitä odotti, kun lähdettiin ajelemaan Orimattilaan tottistreeneihin. Normaalisti matka taittuu puolessa tunnissa, kun tänään aikaa tuhraantui tunnin verran. Onneksi perillä oli maneesin katto pään päällä, koska ulkotreenit olisi tällä kelillä jäänyt väliin.

Vuorossa porukan viimeisenä. Keltsi seurasi. Sen se tekee jo aika kivasti. Ei tarvitse makupaloilla enää imuttaa, kunhan vaan ohjaaja muistaa vähän sanallisesti kehaista. Ja kävellä ne käännökset reippaasti, eikä hiipien (Kaivettava vissiin tötteröt taasen pihalle ja käveltävä ilman koiraa?). Sitten jättävät. Palaute: istumisessa olen ahnehtinut. Istahtaa vauhdilla, mutta mieluusti hiipii sitä ennen pari askelta selän takana perässä. Palattava taaksepäin eli vahvistettava antamalla käsky > kääntymällä koiran eteen > jättämällä koira peruuttaen. Maahanmenossa on edistytty, mutta siinä haasteet liittyy omaan palkkaamiseen. Olen liian hätäinen. Siitä seurauksena tavoittelee palkkaa malttamattomana ja ryömii aavistuksen taaksepäin. On vaan rauhoitettava tilanne. Luoksetulon loppuasentoa ei olla tunneilla tehty, kotona kylläkin. Kokeiltiin nyt. En taas tiennyt itkeä vai nauraa, kun jätin koiran istumaan ja pakitin 2-3m. Ennenkuin "ehdin kissaa sanoa" (kutsua siis), oli jo ehtinyt tarjota sarjan istu>maahan>istu>maahan>istu>maahan, josko sitä nyt haluttaisiin. No ei haluttu. Kyllä se siitä sitten lutviintui. Koira suoritti oikein, mutta minun on oltava tarkempi siinä, että olen luotisuoraan koiran edessä ja kutsun vasta sitten. Nyt pyysin jostain hieman etuviistosta. Loppuun vielä eteenmeno lelupalkala.

Tottisope aina jaksaa muistuttaa, ettei se koiran kouluttaminen niin vaikeaa ole. Justiinsa juu. Ei varmasti, jos on kouluttajalla enemmän kokemusta. Mutta on tämä silti niin hauskaa ja samalla myös palkitsevaa, kun jossain onnistuu. Tosin sen myös huomannut, mikä merkitys on kivalla porukalla (tsemppaa toinen toisiaan) ja hyvällä opettajalla (pilkuntarkka, mutta kannustava). Kai sitä sen vuoksi jaksaa lähteä matkaan kelillä kuin kelillä...