Tulihan tottisteltua varsin eksoottisessa ympäristössä - Vanha, jättiläismäinen kasvihuone! Olin to-del-la yllättynyt, kun karvakuonoa ei haitannut pätkääkään tuo kummallinen pytinki. Itse asiassa se ei huomannut mitään normaalista poikkeavaa ympärillä, kun into tekemiseen oli kova. Fiksu koira!
Kyseessä Jan Vartiaisen tottikset, järjestäjänä SRY Kymenlaakso. Mukana on 11 koirakkoa, 9 rottentottia ja kaksi vääräuskoista joukon jatkona. Eka kerta meni siinä, että Jan tutustui koiriin (sekä tietysti myös meihin ohjaajiin) ja jokainen näytti vuorollaan vähän sitä, mitä tehty. Lähinnä perusasennot sekä seuraaminen häntä kiinnosti. Keltsi teki molempia. Ei mitään uutta auringon alla. Meidän ongelmat korjaantuu sillä, kun ohjaaja korjaa omaa palkkaamistaan. On tää kumma laji, kun pitää käydä niin montaa gurua kuulemassa ja kaikki sanoo kuitenkin loppupelissä ihan samaa... ;-)
Näissä treeneissä oli helppoa se, että vaikka kouluttaja oli itselle uusi, mutta hänen tyyli sekä metodit samanlaiset kuin Micken maanantaisissa tottiksissa. Kertaakaan ei tullut sellainen olo itselle, että "Mitäs nyt?", kun yksi neuvoo yhtä ja toinen toista. Niinkin joskus käynyt.
Ens torstaina jatketaan harjoituksia kasvihuoneella siitä, mihin nyt jäätiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti