Kissakoira-Koodi, Riemu-täti ja Erika olivat kyläilemässä. Riemun tapaaminen vähän jännitti, miten tulevat juttuun, kun nähneet ainoastaan Turun reissussa. Mutta ihan suotta! Käveltiin kaksikon kanssa pellolle ja laskettiin siellä irti. Yksi pöhähdys ja se oli siinä. Itselle oli pienoinen yllätys, että Keltsi sanoi takaisin. Sen jälkeen juoksivat sulassa sovussa pitkin lenkkipolkua ja loppupäivä meni ilman pienintäkään kyräilyä. Koodin kanssa löytyi yhteinen sävel samantien.
Koodi oli huippunasta tyyppi, koska...
...sen kanssa pystyi painimaan sekä vehtaamaan...
...se juoksi tooooosi kovaa...
...ja se oli selvästi tottunut airismaiseen menoon, vaikka kooltaan pienempi onkin...
Riemu-tädin mielestä parasta päivässä taisi olla pihalta löytyneet hirvenluut, joiden parissa aika kului rattoisasti, kun nuoriso piti omaa kivaa.
Myös wanha-Wille pääsi töihin, kun Erika päräytti sen kanssa reippaan reippaan ratsulenkin. Mukavan toimelias päivä, tällaisia pitää järjestää useamminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti