Saidi & Venla ajelivat Veken kanssa treeniseuraksi, joten käytiin tallaamassa pellolle jäljet. Keltsille "yhden lenkkimakkaran mittainen" (n. 150-200m?) laatikko, missä kaksi ysikympin kulmaa. Vanheni vajaan tunnin. Ekoilla metreillä pyrki vähän liikaa, mutta tokeni jarruttamalla. Sen jälkeen ei oma hauis huutanut enää hallelujaa, vaan uskalsin löysätä liinasta ja nenä pysyi maassa. Yes! Leiriopit (mm. askelpituuden merkitys, oma ohjaaminen) ovat vielä tuoreessa muistissa, joten pellolla jäljestäminen on nyt mielekkäämpää kuin aiemmin. Tänään ajoin ekaa kertaa jäljen pitkällä grippiliinalla ja pakko uskoa Juhaa, että huomattavasti parempi kapistus pellolle kuin muovitettu vaijeri. Haasteellista taasen oli jälkipellon pohja. Heinät tehty juhannuksen tienoilla, mutta rutikuivasta kesästä johtuen ei kunnollista ruohoa kasvanut tilalle. Paikoitellen oli ihan kaljuja plänttejä ja kuiva savimaa, missä oli hankala nähdä omia askeleita.
Huomenna jatketaan harjoituksia ja esineitä voisi myös ottaa jälkien vanhenemista odotellessa. Sitä ennen taidetaan kuitenkin pyörähtää rototottiksissa Löytyllä.
Saidi & Venla & Veke kiittää:)!!!
VastaaPoista