Tänään oli oikein hieno kesäpäivä. Marssittiin koiruuden kanssa rantaan mökille, että saa purkaa paineitaan (ollut viime päivinä hiukan liikaa tuota virtaa, osin varmasti juoksun ja osin siitä johtuvan extraloman vuoksi). Mukaan piti ottaa tuttuun tapaan "sorsadami", mikä tuon pitää saada aina itse kantaa mukana. Lähtiessä muistin, että jossain on sellainen varsin järeä sekä painava, muovinen noutokapula, mikä myös kelluu. Ostanut joskus kesää silmällä pitäen. Löytyi, joten nappasin kapistuksen matkaan. Heittelin ensin sorsaa, minkä nouti tosi nätisti joka kerta, myös rantavedestä. Vaihdoin sitten kapulaan, eikä minkäänlaista ongelmaa siinäkään! Nätisti haki, kantoi suussaan ja toi takaisin "Heitä uudestaan-ilme" naamalla. Kapulan varastamisesta sekä järsimisestä ei ollut tietoakaan. Tekikö tämän muutoksen kapulan materiaali vai olosuhteet? Vaikea sanoa.
Matkaa sekä työtä on toki vielä hirmuisesti siihen, että tuosta valmis (tai edes puolivalmis) liike saadaan. Ja puisen kapulan uskon taas tuovan niitä haasteita. Mutta oli tämä puoli voittoa siinä mielessä, kun tuskaillut suunnilleen päänsä puhki, miten ihmeessä tuon saa kapulaa nätisti suussa pitämään tahi kantamaan. Miksi ihmeessä en ole voinut miettiä aiemmin vaihtoehtoisia keinoja, vaan hakannut päätäni seinään? Noh parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Vaan loihan tämä taasen uskoa, että eiköhän noutokin voi jonain päivänä vielä onnistua...
Tähän loppuun pieni kesäinen kuvapläjäys. Viimeisessä kuvassa sain ikuistettua todistusaineistoa siitä, että kapulan kuskaaminen onnistuu. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti