Pääsee kuin koira veräjästä

Otsikon mukaisesti niin tosiaan käy, jos miettiin tulevien viikkojen treenejä. Tai niitä suunniteltuja. Keltsi peijoona kehitti elämänsä ensimmäisen juoksun, joten meillä on nyt "game over" hetkellisesti treenimielessä. Ihmettelinkin maanantaina toko-cupissa, kun olin hirmuisen kiinnostava Veeti-cockerin mielestä. Mutta en se ollutkaan minä, vaan ylläni olevat vaatteet tai vielä tarkemmin sanottuna kotosalla odotteleva Keltsi Koiranen. Olishan mun pitänyt arvata...

Tiistaina olisi jatkunut metsäjälkitreenit Korialla, mutta sattuneesta syystä kävin siellä itsekseni. Erittäin antoisa kokemus oli katsella kaikessa rauhassa toisten treenaamista ja imeä sitä kautta oppeja itseeni. Perjantai-lauantai on mejä-harkat Kuivannolla, mutta jäävät nyt sitten väliin nekin. Samoin ensi viikolla käynnistyy´uusi toko-kurssi, mutta sinne päästään mukaan jälkijunassa.

Ihan totta puhuen ei se elämä meillä niin vakavamielistä/treenikeskeistä ole eli pelataan niillä korteilla, mitkä kulloinkin kädessä on. Otetaan tässä tapauksessa käyttöön plan B. Tarkoittaa lähinnä pienimuotoista tottistelua pihassa ja onpahan nyt hyvää aikaa opetella kaikkia "tosi hyödyllisiä" temppuja. Joutenkaan, kun ei osaa olla.

Koira on ihan samanlainen minusta kuin aiemminkin. Noh ehkä korvat aavistuksen hukassa ja nukkuu enempi. Siinä kaikki. Samoin se on onni täällä keskellä ei mitään, että lähitienoolla ei yhtään poikakoiraa. Ainoat tiedossa olevat ovat metsästyskoiria ja asustelevat sellaisissa tarhoissa, että helikopterin tarvitsee karatakseen riiuureissulle. Hyvä niin.

Keltsillä on ihan uusi kesälook, ainoastaan parta tavaramerkkinä on ja pysyy (niin ja jalkakarvat tietty). Käytiin maanantaina Jussin luona. Täytyy näin sivusta seuranneena todeta, että on se helppoa, kun sen osaa. Huoh. Vaan on tuo nyt niin hieno sekä siisti, ettei mitään rajaa. Itse asiassa syttyikin kipinä, josko jossakin mätsäreissä kävisi ihan leikkimielisesti. Tulisihan taas yhdenlaista kokemusta, vaikka ei meillä niitä näyttötavoitteita sitä yhtä "hyvää" enempää olekaan.

Treenailtiin noutokapulaa naksun kanssa. Päästiin sen verran eteenpäin, että nyt pitää hetken sitä suussaan. Muutaman sekunnin vain, mutta edistystä sekin. Vaan mieluusti varastaisi kapulan ja menisi sivummalle sitä järsimään. Jäinkin miettimään, onko tuossa kapistuksessa jonkinlainen "kielletyn hedelmän maku"? Ikinä ei sillä ole leikitty, ennemmin piilossa pidetty. Mitenhän ihmeessä tästä päästään eteenpäin? Vai onko lähdettävä liikkeelle vaikeimman kautta eli metallinen heti alkuun? En tiedä. Hyvät vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita...