No ei nyt ihan kirjamellisesti. Mutta oli tänään vuoden viimeiset viralliset KPKY:n treenit. Omatoimisesti (ja varmasti myös pienemmällä porukalla) jatketaan niin pitkään kuin keli sallii ja tuolla luotien seassa uskaltaa liikkua. Oltiin tänään Utissa, siellä juoksuhautojen & poteroiden keskellä.
Keltsin kanssa treenin teemana keppien ilmaisu. Jälki ei ollut pitkä, ehkä n. 100m maximissaan sain tallottua siihen kohtaan, ennenkuin maasto muuttui liian haastavaksi (ihan kaljua kangasta). Kolme keppiä nakkelin matkalle, viimeisen merkkasin varuiksi. Tajusin juuri, etten katsonut kelloa, mutta eiköhän se sen tunnin verran suunnilleen taas vanhentunut.
Tiiviillä nenällä porskutti menemään, mutta tänään oli intoa enempi kuin älyä (vauhtia liikaa). Jouduin ekan kerran aikoihin jarruttelemaan ja liinassa tuntui koko ajan painetta. Kaikki kolme keppiä ilmaisi nenällä tökkäämällä, mutta se oli siinä. Ei nostanut, eikä antanut käteen. Ja välittömästi nenän tökätessä keppiin, tähyili jo eteenpäin, joko mennään. Ruokapalkka kepeillä toki rauhoitti tilannetta aina hetkellisesti ja pysähdyttiin leikkimään hetkeksi "vaihtaria" keppien kanssa. Itse jäljestäminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, vaikka maasto ei helpoimmasta päästä tuolla ole. Ruokapalkalla palkkasin paitsi jäljen päätteeksi extrana vielä pallo, minkä kanssa piti sitten käydä myös Katia & Saidia haastamassa mukaan leikkiin.
Treenit jatkuu... Edelleen keppien ilmaisun vahvistamista, käytetään aikaa kepeillä ja vaaditaan luovutusta käteen. Kyllä se siitä.
Treenien päätteeksi Keltsi pääsi pitkästä aikaa juoksentelemaan poikaystäviensä Apun & Veken kanssa. Voi luoja, että niillä oli hauskaa. Ovat niin "tasaveroinen" kolmikko vauhdissa sekä leikkityyli hyvin samanlainen. Häntä suorana painelivat pitkin metsää, kun me Saidin kanssa käveltiin rauhakseltaan hiekkatietä eteenpäin. Kiitos loistavasta seurasta!
Pojat kiittää Keltsiä:)!!! Nauttivat todella paljon.
VastaaPoistaIhailtavaa Keltsin taistelutahto ja saalisvietti, loistavaa!!!