Orimattilassa tottistelemassa. Tällä kertaa vietiin kentälle vain kaksi koiraa samanaikaisesti ja yksi kerrallaan Micken tsekkaukseen, missä mennään. Katsottiin vähän tilannetta, onko kotona tehty yhtikäs mitään, jäikö koiran ohjaajalle mitään oppeja päähän ja miten toimintaa pitäisi vielä kehittää. Tuplasilmäpari oli katsomassa meidän perään, kun Micken vaimo Jaani oli myös matkassa ja antoi palautetta sekä vinkkejä.
Keltsin kanssa otettiin sivulletuloja, seuraamista ja liikkeestä istumisia. Sivulletuloissa sekä seuraamisessa pitää kiinnittää huomiota itseeni (palkkakäden paikkaan), ettei sen vuoksi edistä. Istumiseen on viikon aikana tullut kovasti vauhtia lisää. Näiden liikkeiden perusteet osaa ja vaatii nyt vain toistoja. Ja seuraavana askeleena maahanmenoa. Osaa sen, mutta kovin hidas vielä. Siihen Micke neuvoi ottamaan avuksi kokovartalopeilin. Peilin eteen perusasentoon ja käsky, minkä jälkeen peili kertookin sitten alas kurkkimatta sen, miten liike onnistu. Tässäkin itseni kiinnitettävä huomiota palkkaukseen. Vinkkinä sain sellaisen, että palkkakäden tulee kiertää koiran ulkokautta ihan sen rintaan kiinni ja palkka annetaan maahan. Näin ei tartte palkan perään kurotella tms.
Loppuun otettiin taas luoksetulo. Koira teki ihan oikein ja vauhdikkaasti, mutta itse sössin lelupalkan kanssa olemalla ihan liian hidas. Jonkinlainen yhteentörmäyskin taidettiin saada aikaan.
Päivällä samoiltiin metsässä sieniä pongailemassa. Pari tuntia siinä vierähti, mutta totesin taas, että ei tuota koiraa lenkittämällä väsyksiin saa. Mitä enemmän teet, sitä paremmaksi kunto tulee, eikä tunnu lenkkeily missään. Ja murkkuikä tuntuu myös riivaavan. Ihan yhtä innolla tekee hommia, mutta vapaalla on sellaisia "rähinäroopen oireita" ajoittain. Mörköjä on puskissa, joille pitää sitten murrata tai huvikseen vaan komentaa, jos ei kaikki mene neidin oman mielen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti